sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Pakkasviikon treenipäiväkirja

Pakkasia ja lumisateita on riittänyt joulun jälkeen Oulun seudulla vähintäänkin tarpeeksi. Minunlaiselleni, pakkasta pelkäävälle, mutta silti vahvasti ulkoliikuntaorientoituneelle tulee pakkasjaksoilla aina eteen aina pientä soveltamista viikon urheiluihin. Tälläviikolla pysyin pakkasten aikaan visusti sisätiloissa, mutta viikonloppuna pääsi onneksi taas ulkoilemaan. Tältä näytti mun pakkasviikko:

Maanantaina kävin oululaisten triathlon- ja pyöräilyihmisten keskuudessa tunnetussa, legendaarisessa Markon prässissä, joka on siis tavallinen, perusrehellinen kuntopiiri. Tälläkertaa mentiin kuusi 10min kierrosta lyhyine alku- ja loppuverryttelyineen. Prässin jälkeen olen yleensä käynyt juoksemassa n.20minuutin palauttavan lenkin muiden prässäilijöiden mukana, mutta nyt pakkasen paukutellessa n. -20 asteen lukemissa jätin juoksut suosiolla välistä. Loppuillan kestävä yskä ei nimittäin kiinnostanut. Juoksulenkin sijaan ajelin autolla kotiin, hyppäsin pyörän selkään ja rullailin rullien päällä samaisen 20 minuutin pätkän. Juha vielä muistutteli ja patisteli pitämään kadenssin korkeana, joten hyvä pieni pyörittely tuli tehtyä. Viikko lähti mukavasti käyntiin. 
yht. 1h45min

Tiistaina pakkanen oli ulkoliikuntaan keuhko-ongelmaiselle edelleen liian kova, joten pakkasin uintikamat reppuun ja ajelin autolla Raksilan uimahallille. Matkalla mietin uintitreenin sisältöä. Kyllä, suunnittelin tätä matkalla. Jotkut varmasti miettivät ja suunnittelevat uintitreeninsä ties kuinka kauan etukäteen, mutta unohtavat ottaa huomioon olosuhteet. Ja ei, uimahalleissa ei ole vakio olosuhteet. Tärkein muuttuva tekijä on nimittäin muiden ihmisten määrä. Mikäli se on kohtuullinen, voi ehkä yrittää uida kovempaa, mutta mikäli samalle radalle puskee kymmenen muuta uimaria, on turha yrittääkään uida kovempia vetoja, saati käsivetoja.  Altaalle päästyäni totesin ilokseni, että tilaa on mukavasti ja niinpä alkuverryttelyiden ja tekniikkapätkien jälkeen uin pääsarjana lajivoimana käsivetosarjan: 5x(300 KV II- +100 KV II+), sekä loppuun vielä vähän kelailua ja pari spurttia.  Uinti kulki hyvin, radoilla ei ollut ruuhkaa ja lopuksi pääsi tietenkin vielä saunaan. yht. 1h30min/4,5km 
 
 
Keskiviikkona pakkanen näytti töiden jälkeen lauhtumisen merkkejä ja olin innoissani lähdössä ulkoilemaan. Juoksulenkille lähtö kuitenkin venyi ja pakkanen kiristyi. -15C  pakkasessa voi kuitenkin vielä tehdä kevyttä PK lenkkeilyä, kun vaan muistaa pukeutua oikein; vetää buffin naaman eteen ja ottaa toisen vielä vaihdon varalle taskuun. Perus PK lenkki onnistui ihan kivasti useammasta vaatekerrasta huolimatta. yht. 1h/10km

Torstaina pakkanen oli taas tutuissa, lähes -20 asteen lukemissa. Torstaisin on kuitenkin pyörinyt seuran spinning vuoro, johon nyt itsekin suuntasin ensimmäistä kertaa pariin vuoteen. Spinning ei ihan ole niitä mun lempilajeja. Siinähän tulee ihan hirveä hiki! Treenistä tuli kuitenkin hyvä ja oli mukavaa nähdä seurakavereitakin. yht. 1h (+50min siirtymät pyörällä toppavaatteissa)
 
Pakkasesta huolimatta ulkoilin muuten päivällä myös tunnin verran luistimet jalassa, kun sijaistin liikunnanopettajaa. Tätä ei kuitenkaan lasketa, niinkuin ei muutakaan hytötyliikuntaa, kuten siirtymiä.

Perjantain vietin edelleen sisäliikunnan parissa. Hölkkäsin viiden minuutin matkan salille ja tein hyvän kestoivoimaharjoituksen pitkällä core jumpalla. Tuntui kevyeltä. yht. 1h 45min

 
Lauantaina pakkanen oli ja pysyi vielä aamulla, joten ei muuta kuin uintikamat reppuun. Nyt suunnitelmakin uintitreeniin oli jo olemassa, sillä Raatin uimahallissa tiesin kokemuksesta olevan ihan kivasti lauantai aamuisin tilaa. Tarkoituksena oli uida kovempia VK vetoja ja lopuksi testata vauhtia vähän 400m matkalla. Suunnitelmat meinasi mennä pipariksi, kun hallilla huomasin, että niin sykemittarin panta kuin itse kellokin olivat jääneet kotiin. Sykemittaria ilman kyllä pärjää, mutta kovemmat vedot on vähän tympeitä tehdä, mikäli niihin kulunutta aikaa pitää arvailla. Onneksi Veera oli töissä ja pelasti treenin. Sykemittarin kello löytyi lainaksi ja sain uitua vedot ihan kelvollista vauhtia. Kiitti Veera! :) yht. 1h 35min/4500m

illalla pakkanen lauhtui ja pääsin vihdoin ulos. Kevyt Pk juoksulenkki kulki perusmeiningillä, loppuun vähän kävelyä. yht.1h15min /12km

Sunnuntaina pakkanen oli vaihtunut nollakeliin. Pitkästä hiihtolenkistä tuli tänään tosiaan piiiiitkä. Edellisyönä satanut lumi oli tehnyt ladusta vähän turhan pehmeän ja raskaan hiihtää. Eväät oli syöty, energiat kävivät vähiin ja vauhti hyytyi parin tunnin hiihdon jälkeen. Täälläpäin vaan on se kiva juttu, että yleensä pitkäkin hihtolenkki onnistuu siten, että hiihdät pari tuntia toiseen suuntaan ja pari tuntia takaisin. Siinä ei auta lenkkiä jättää kesken, tai kotiin ei pääse ikinä. Viimeiset 7km lenkistä oli melkoista sitkistelyä, mutta lopulta koti tuli onneksi vastaan. Niinkuin aina ennenkin.
yht. 3h30min/41km

Ruoka ja päiväunet tekivät terää ja illalla kävin vielä hölkkäilemässä pienen palauttavan lenkin. Alku oli kankeaa ja sykkeet matalalla, mutta lopussa muutamissa kiihdytyksissä tossu nousi kuitenkin taas kivasti. yht.45min/7km

Pakkasista huolimatta tuli siis tehtyä ihan hyvä viikko. Aikaa urheiluihin tuli käytettyä n.14h ja ainoat synkemmät hetket viikon aikana olivat sunnuntain pitkällä hiihtolenkillä. Niistäkin pääsi kuitenkin yli hyvällä ruoalla ja muutamalla palautuskarkilla. Nyt kohti uutta viikkoa!

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Wannabe-urheilijan elämää


Joululomalla sain taas tänävuonna viimevuonna leikkiä ihan oikeaa urheilijaa. Loma alkoi joulua edeltävänä viikonloppuna ja jatkui aina loppiaiseen asti, joten reilut kaksi viikkoa sain viettää ihanaa (wannabe-)urheilijan elämää. Tämähän tarkoitti siis sitä, että aamulla heräsin ihan tavalliseen töihinlähtöaikaan ja aamupalan jälkeen suuntasin päivän ensimmäisiin treeneihin, yleensä sisäliikunnan pariin; salille tai uimaan. Aamukuntoilujen jälkeen tulin takaisin kotiin syömään ja lounaan jälkeen menin päiväunille ja tästä välipalan jälkeen illalla kohti päivän toista urheilusuoritusta, joka oli yleensä aina hiihtoa. Jouluaattona ja joulupäivänä tosin tyydyin vain yhteen ruokahalunkasvatuslenkkiin. Voiko paremmaksi loma muuttua? No voiha sitä.
 
Uudenvuodenaattona nimittäin pakattiin Juhan kanssa auto täyteen suksia ja suunnattiin auton nokka kohti Syötteen maisemia. Tukikohdaksi valittiin hotelli Pikku-Syöte, jossa ollaan leireilty useasti ennnenkin ja paikka on todettu toimivaksi. Neljän päivän ajan sitä sai sitten pistää lomailua vielä vähän jouluviikkoakin paremmaksi, kun ei itse tarvinut edes ruoan tekemisestä huolehtia,(tosin joulukin oltiin äitien jouluruokien äärellä, joten kyllähän sekin kelpasi) kunhan huolehti, että on oikeaan aikaan pöydän ääressä. Mukaan kuvioon tuli myös parinkymmenen minuutin aamuherättelylenkit ennen aamupalaa. Ihan vaan siksi, että jaksaa aamupalapöydästä varmasti syödä kaikkea mitä mieli tekee ja energiavarastot saisi siten täyteen aamupäivän koitoksiin. No kyllähän siinä oikeastikin lähtee aineenvaihdunta paremmin liikkeelle ja lihakset vetreytyy kun käy pienen herättelylenkin ennen aamupalaa.
 
Tykkylumi oli tehnyt kuusista hienoja
 
Kuusessa
Hotelli Pikku-Syöte sijaitsee Pikku-Syöte tunturin päällä, joten mäenkipuamista sai taas harjoittaa jokaisen lenkin päätteeksi vähintäänkin riittävästi. Vai miltä kuulostaa 165metrin nousu noin 3,5km:n matkalla? Aikaa meni kipuamiseen hyvinkin puolisen tuntia, joten kyse ei ole mistään ihan pienestä noususta tasamaan asukin silmissä (eikä etenkään käsissä ja jaloissa). Ensimmäisellä lenkillä nousu meni vielä jokseenkin kivuttomasti, mutta uudenvuodenpäivän ensimmäisellä lenkillä yritin vähän oikaista moottorikelkalla myllättyä uraa pitkin. Eihän siinä hyvin käynyt. Over The Skis:hän se siitä tuli, eli löysin itseni nelinkotin pehmeästä lumesta. Kävelyvauhtiakin hitaammasta vauhdista kaatuminen nyt ei varsinaisesti satu, mutta kun sauva sattui jäämään polven alle. Ikävä rusahdushan se sieltä kuului ja loppumatkan kävelinkin vain yksi sauva apuna. No, onpa näitä sattunut ennenkin ja uudet sauvatkin olivat mukana, joten ei hätää. Iltalenkillä kuitenkin huijattiin sen verran, että ajettiin autolla tunturilta alas hiihtelemään tasamaan tasatyöntölenkkiä perinteisen suksilla. Minähän en kyllä muuten myöntäisi, että mentiin autolla hiihtämään, mutta kun sattui tuttuja paikalle, juuri kun kaivettiin suksia autosta. Noloa. ;)
 
Maisema oli ylhäällä valkoinen
Hiihtolenkit jatkuivat, mutta yhtenä päivänä päätettiin kuitenkin jättää hiihtolenkki välistä ja vuokrata lumikengät. Oltiin nähty ihmisten lähtevän tallustelemaan sellaisilla mukavannäköisiä polkuja pitkin Iso-Syötteen luontokeskukselta käsin. Lähinnä kyllä huvittaa koko lenkki. Ei ihan ollut nimittäin mun juttu tuo lumikenkäily. Ensinnäkään matka ei edennyt. Meno oli ihan liian leppoisaa, 20 minuutin jälkeen oltiin saatu käveltyä huikeat 1,5km! Ei siinä maisemat paljon vaihtuneet. Toisekseen: polun pohja oli niin kova, että siinä olisi voinut kävellä ihan ilman lumikenkiäkin. Uutta, kevyttä pakkaslunta oli maksimissaan viisi senttiä ja siinä ei paljon lumikengät auttaneet. Umpisessakin yritin kävelyä kokeilla, mutta upposin reisiä myöten. Eipä paljon kantaneet lumikengät. Kolmannekseen meillä oli väärät varusteet. Kenkinä olisi todennäköisesti pitäneet olla kunnon vaelluskengät, ei perus talvinastarit kengänsuojineen, sillä meillä kummallakin alkoi kenkä hankaamaan rakkoa jalkaan. 1,5km:n lumikenkätallustelun  jälkeen olikin todettava, että suunta oli vaihdettava takaisinpäin.
 
 
 
Lumikenkälenkille ei kovin paljoa mittaa kertynyt, mutta se toimi itselläni mukavana palauttavana lenkkinä ja illalla tulikin hiihdettyä hyvä lähes 30km:n lenkura. Vielä viimeisenä leiripäivänä tuli hiihdeltyä aurinkoisessa pakkassäässä hyvä, pitkä perinteisen lenkki, kun taas Juha kävi läskipyöräilemässä polkuja, joita oltiin yritetty lumikenkäillä.
 
Hieno oli hiihdellä ja maisematkin vaihtui
Syötteen reissun jälkeen maanatai oli kevyempi päivä, mutta loppiaisena, eli tiistaina pidin vielä viimeisen wannabe-urheilijapäivän salitreenillä ja hiihtolenkillä, vielä jaksoi, mutta hyvä oli pitää loppuviikolla myös kevyempiä päiviä, kun työtkin alkoivat. Hiihtoa joululoman aikana tuli n. 350km, lisäksi kävin salilla ja uimassa muutamaan kertaan. Rullillakin rullailin jonkun kerran pakkaslenkkien päätteeksi sisätiloissa ja pari reippaampaa juoksutreeniäkin mahtui lomaan mukaan. Tunteja kertyi kummallakin viikolla reilusti yli 20, mikä on mulle jo sellainen määrä, että töihin oli tosiaan ihan kiva palata vähän "lepäilemään" loman rasituksia pois ja siirtyä samalla takaisin ihan tavalliseen yhden treenin päivärytmiin.