Mikäs sen mukavampaa kuin menneen kesän muisteleminen, kun seuraavaan on vielä ihan riittävästi aikaa. Viime kesänä nautin ensimmäistä kertaa elämässäni kuuluisasta "opettajan pitkästä kesälomasta", joten sain urheilla mielin määrin, tai ainakin niin paljon kuin järkeväksi katsoin. Tässä yhteenveto kesän kisailuista, joita pääsikin kertymään toukokuun puolesta välistä aina syyskuun puoleen väliin asti lähes joka viikonlopulle.
Toukokuussa osallistuin elämäni ensimmäiseen tempokilpailuun Nivalassa. Matkana 20km, joka taittui aikaan 31:32. Kisassa ei osallistujamäärillä juhlittu, vaan oli kahden naisen välinen koitos. Voitto irtosi vain muutamien sekuntien erolla enne Kälviän Tarmon Maria Jyräsaloa. Ajo tuntui kulkevan hyvin ja hyvillä fiiliksillä aloin odottelemaan kesälomaa.
 |
| Nivalan tempo. Kuva: Juha Kangaskokko |
Toukokuun viimeisenä viikonloppuna ennen kesäloman alkua osallistuin vielä PK-Teamin järjestämään 6h polkaisuun. Tapahtuma on maastoajo, jossa ideana on kiertää maastoon merkittyä rataa kuuden tunnin aikana niin monta kierrosta kuin kerkiää. Toiset ottavat tapahtumassa rennommin ja paistavat välillä makkaraakin, toiset ajavat koko 6h yhtäsoittoa. Itsellä tarkoituksena oli ajaa hyvä pitkä lenkki aerobisen kynnyksen tuntumassa ja tässä onnistuinkin hyvin. Tahkolle valmistautuva Orvolan Sari meni menojaan, kun itse ajelin toisena naisena maaliin. Niin, ja kivaa oli täälläkin!
 |
| 6h ajoa edessä. Minut löytää vasemmasta laidasta. Kuva: Katri Ellilä |
Kesäkuun ensimmäisellä viikolla osallistuin keskiviikkona Kempeleen Köykkyrissä järjestettyyn XC-kisaan. Päätin mennä kisapaikalle pyörällä ja onnistuin kisapaikalle vievällä pyörätiellä kaatumaan ihan kunnolla, tuli telotttua niin olkapää, polvi, kuin pyöräkin. Polvessa on edelleen mukavat arvet tästä tapahtumasta. Haavat vaikuttivat pintaruhjeilta, joten laastaria jalkaan ja viivalle. Kisassa hajoilin kunnolla vuorotellen pyörän kanssa, mutta maaliin pääsin viimeisten joukossa. Ei ollut kivaa.
Ruhjeet kerkesivät parantua muutaman päivän, kunnes olin taas viivalla. Triathlonkausi starttasi Hyvinkäällä Sprintin SM-kisoilla. Uinti meni heikosti, mutta vilkaisu edellisiin uintikertoihin, jotka olivat maaliskuussa kyllä antoivat tälle selityksen, muuten tuntui kulkevan kivasti, eikä märkivä polvikaan juuri haitannut menoa. Tuloslistalta löysin itseni sijalta 5.
Hyvinkäältä matka jatkui Porvooseen, jossa osallistuin seuraavana päivänä Porvoon ajoihin. Ryhmässä ajaminen pelotti taas vähän, mutta kisan edetessä luottoa alkoi löytymään ja ajaminen maistumaan paremmalle, maaliin pääsin 13. naisena pääjoukon mukana.
Seuraavana viikonloppuna vietin lauantain Jyväskylässä Laajavuori maratonilla huoltohommissa ja tuli siinä kisoja katsellessa ostettua uusi pyöräkin. Tai no, runko ja keula. Uusi maasturi alkoi rakentumaan Giant XTC advanced SL runkoon. Sunnuntaina oli sitten minun vuoroni kisata, kun osallistuin Oulujoen avovesikisaan. Matkana oli 2000m, joka sujui reilussa 29min ajassa, uimari Aino Erkinaron voittaessa kisan 40 sekunnin erolla.
Tästä se lähti rakentumaan.
Kuva:Jouko Kaarteenaho
Kesäkuun viimeinen viikkonloppu vietettiin Porissa maantiepyöräilyn SM-kisoissa. Perjantain tempossa ajoin hieman heikkojen alkuverryttelyjen jälkeen 28,4km niin lujaa kuin jaloista lähti. Aikaa kului vähän päälle 46min ja tuloslistalla olin 20. Lujempaa en olisi päässyt ja olin ihan tyytyväinen ajoon. Lauantaina Maantieajo lähti todella vauhdikkaasti liikkeelle, ja parilla ensimmäiselle kierroksella pelkäsin tippuvani porukasta koska tahansa. Meno kuitenkin taisi vähän rauhoittua tai sitten jalat tottuivat työskentelyyn. Loput kisasta meni siis helpommin ja loppukirissäkin irtosi 5.sija, johon olin todella tyytyväinen.
Heinäkuu alkoi kotikisoilla, kun OTC järjesti Oulun terwaetapit -etappikilpailun. Kisassa oli lauantaina 11km Tempo ja n.70km maantieajo, sekä sunnuntaina vielä korttelikilpailu. Kisa kärsi ainakin naisten osalta osallistujapulasta, mikä on harmi, sillä kisat ovat todella hyvin järjestetty ja erityisesti korttelikisa on todella hienolla reitillä, palkinnotkin olivat asiallisia. Voitin kaikki osakilpailut ja kokonaiskilpailun ja kun Juhakin vei miesten kokonaiskilpailun nimiinsä saatiin tuplavoitto kotiin.
Viikonlopun palkintosaalista
Seuraavana viikonloppuna olin taas numerolapun kanssa viivalla, tälläkertaa OTC:n harjotustriathlonissa, jossa matkoina on 750m+18km+4,5km. Kisa kulki loistofiiliksellä ja kunto tuntui hyvälle viikko ennen Joroisten puolimatkan SM-kisaa.
Harkkatriathlon
Kuva: Tiia Törrönen
Joroisissa kaikki ei sitten mennytkään ihan putkeen. Aallokko sekoitti pään ja mahan. Uinti oli pelkästään selviytymistaistelua rantaan. Voin vain kuvitella minua heikompien uimareiden ajatuksia tuolla uintiosuudella. Pyöräosuudesta selvisin yhden geelioksennuksen jälkeen kunnialla ja kohtuullisen hyvillä fiiliksillä loppuun, mutta energiaa en uskaltanut kunnolla ottaa ja sehän kostautui totaalisena hyytymisenä juoksussa. Ei kestänyt kunto siis loppuun asti, eikä ollut kivaakaan.
Joroisten pyöräosuudella
Kuva: Lasse Seppänen
Joroisten jälkeen kävin huoltohommissa XC-SM kisoissa, ja palauttelin Tampereella maastopyörälenkeillä muutamien päivien ajan. Seuraavana viikonloppuna oli todellinen pikamatka kuitenkin tiedossa: 400m+10km+5km. Kyseessä oli Oulaisten majakka triathlon, joka on todella kiva pieni kyläkisa. Tänä vuonna paikalle oli tullut jopa 30 triathlonistia kisailemaan. Uintiosuuden jälkeen sain olla hetken koko kisan kärjessä. Pyöräosuudella muutama mies pääsi ohi ja juoksu osuudella vielä muutama lisää, muun muassa Eskolan Sami, jonka kanssa oli pientä kisaa, koska hän oli kurittanut minua kuntopiirissään koko talven. Naisten sarjan siis kuitenkin voitin ja Joroisista tuntui palautuneen hyvin.
Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna oli tarkoitus levätä ja harjoitella kohti Kuopiota, mutta kun kyytikin järjestyi Iisalmen yötriathloniin (Kiitos Jounille!) ja mieli teki kisata, niin jälki-ilmoittauduin taas viivalle. Kisa sujui hyvin ja tuntui mukavalle koko ajan. Juoksuosuudella Antikaisen Anni saavutti uhkaavasti, mikä pisti minun jalat sellaiseen juoksuvauhtiin, ettei ennen olekaan triathlonkisassa onnistunut. Voitto tuli siis tästäkin tapahtumasta, vaikka melkoisen lähelle Anni pääsikin. Luottavaisin mielin aloin herkistelemään kuntoani kohti Kuopiota.
Kuopio triathloniin lähdin luottavaisin mielin, mutta kaikki ei sujunutkaan niinkuin edellisinä viikonloppuina. Uinnissa en joutunut koville, ja pysyin helpon oloisesti Tiina Bomanin vauhdissa mukana. Pyöräily ei sitten ollutkaan enää niin helppoa, kiitokset Katjalle ja Miralle vetotöistä. Limaa alkoi irrota jo pyöräilyn aikana ja juoksuosuudella hengenahdistus oli jo niin suurta, että Ruohosen Anna, joka oli huoltajana matkassa joutui juoksemaan minulle avaavaa lääkettä, että pääsin maaliin. Syy hengenahdistukseen selvisi maanantaina, kun tulin flunssaan ja sitkeään yskään.
Kuva: Anna Ruuohonen
Parantelin yhden viikon ja viikonlopun flunssaa ja totuttelin työntekoon, mutta seuraavana viikonloppuna olin taas menossa. Ilmoittauduin Vuokatti MTB kisaan kisaa edeltävänä päivänä. Edellisvuoden kisasta ei varsinaisesti hyviä muistoja ollut. Reitin muistelin olevan raskas ja teknisesti todella vaikea, jossa pyörää sai kantaa useamman kilometrin. Mutta kuinka ollakaan, kuivan kesän jäljiltä reitti oli paljon nopeammassa kunnossa ja alla uusi, parempi maastopyrä, niin ajaminenhan oli oikeastaan kivaa! Reitti tosin oli edelleen raskas ja teknisesti vaikea, mutta ei siis NIIN raskas ja NIIN vaikea kuin edellisvuonna. Naisten pitkällä matkalla tulin yhden rengasrikon saattelemana kolmanneksi ja kisaan sisältyneen Vuokatin vaaran nousukisan voitin.
Kuva: Vuokatti MTB
Elokuun viimeisenä viikonloppuna minulla oli työpäivä lauantaina, mutta kerkesin siitä huolimatta osallistumaan Kemissä iltapäivällä järjestettyyn 5km Hanskin hölkkään. 5km taittui aikaan 21:45.Työpäivän jälkeen ihan kelpo suoritus. Oppilaitakin oli mukavasti kannustamassa reitin varrella. :)
Syyskuussakin oli vielä muutama kisa tiedossa. Tähtisadeajoista Jyväskylästä oli kotiin tuomisina 2.sija niin minulla kuin Juhallakin. Tähtisadeajot on kyllä hieno tapahtuma. Hyvät järjestelyt, upeat puitteet ja osalllistumismaksukin on vielä pystytty pitämään asiallisella tasolla. Tänävuonna kisa saatiin ajaa vielä täysin kesäkelistä nauttien, ja olipahan taas kivaa!
Kesän kisat päättyivät syyskuun loppupuolella kisattuun Kiiminki maratoniin, jossa juoksin puolimaratonin. Viikko ennen puolimaratonia oikean jalkani nilkkaan ilmestyi outoa kipua. Tulehduskipulääkeekuuri päälle varmuuden vuoksi loppuviikosta ja vielä kisa aamunakin täytyi ottaa särkylääke verryttelyjen jälkeen. Olisi ehkä pitänyt jättää juoksematta, mutta kun... Loppuajaksi tuli juostua puolikas aikaan 1:38:50 ja lujempaa en olisi kyllä sinä päivänä päässyt, oikeassa jalassa ei tuntemuksia ollut kisan aikana, mutta pariin viikkoon ei juoksu askelia kisan jälkeen tarvinnut ottaakaan.
Huh.. Tulipa pitkä teksti, mutta kylläpä noita kertyi kisojakin ihan kiitettävä määrä. Harmillisesti kisat, joista odotin eniten menivät vähän penkin alle, olisiko osasyy ollut juuri vähän liiankin suuri satsaus ja rentous ei säilynyt kisoissa. Kiva kesä kuitenkin ja kunto tuntui koko kesän olevan hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti