maanantai 26. toukokuuta 2014

Ennen kesää harjoituskisaa

Viimeistä työviikkoa viedään ennen kesäloman alkua. Kokeet oppilaille pidetty ja tarkastettu ja luokkakin siivottu. Tuntuupa siis kummalliselta, kun mielessä ei ole minkään koenipun tarkastamista, tulevien tuntien suunnittelua tai minkään muunkaan töihin liittyvän asian selvittämistä.

Tällä viikolla onkin tiedossa oikeastaan vain kaikkea kivaa, niin töissä kuin treeneissäkin. Tiedossa on ainakin tiistaina maastopyörän kanssa hurjastelua Kempeleen Köykkyrissä numerolappu ohjaustangossa ja helatorstaina on vuorossa perinteinen OTC:n harjoitusduathlon. Näissä harjoituskisoissa toivottavasti meno epämukavuusalueella alkaisi olla jo helpompaa kuin pari viikkoa sitten.

Pari viime viikkoa ovat siis sujuneet mukavasti hieman tehokkaampien treenien parissa. Oulun alueella järjestetään melko mukavasti kaikenlaisia iltakisoja, jotka toimivat todella hyvinä kunnon kohottajina ja olenkin yleensä melko aktiivisesti näissä mukana.

Yksi tälläinen iltakisa ajettiin maastpyörillä Virpiniemessä 14.5. Kisaa ei varsinaisesti voi ehkä XC-kisaksi kutsua, vaan kyseessä oli latupohjalla ajettava pururatatempo. Hyvä treeni tuli ajettua, vaikka reitiltä eksyminen kertaalleen vähän latisti tunnelmaa, eivätkä sykkeet tahtoneet millään pysytellä halutulla tasolla yksin pururataa tempoillessa.

 
Virpiniemen iltakisan jälkeen tuli seuraavat pari päivää vietettyä levossa, koska mahassa myllersi. Lepo teki kuitenkin ilmiselvästi todella hyvää lihaksille. Lauantaina kisasin nimittäin Nivalassa Järvikylän 20km:n tempossa, jossa tempopyörä tuntui liikkuvan yllättävän hyvin kovasta puuskittaisesta tuulesta huolimatta.  Virallinen aika 32:04 jäi puolisen minuuttia edellisen vuoden ajasta, mutta täytynee pistää olosuhteiden syyksi. (Tulokset ) Menomatkaan käytin aikaa 17:06 ja takaisinpäin kulutin aikaa 14:58, joten väliaikakin kertonee olosuhteista. Menomatkalla vauhti näytti hitaammillaan olleen 22km/h, mutta takaisinpäin sopivassa myötätuulipuuskassa saikin katsella pitkän aikaa 50km/h lukemia:). Ajo tuntui kui kulkevan kivasti ja kun päälle tehty reipas juoksukin onnistui jäi reissusta varsin hyvä mieli, vaikkakin kolmen naisen kisassa jäinkin tälläkertaa viimeiseksi. Kotiin tuomisina oli kuitenkin ruisleipää ja Juhan voittaessa miesten sarjan ja painepesurin päästään meillä kesällä pihalaattojen pesuun!



Voittaja oikealla Ann-Mary Ähtävä, keskellä Sari Orvola ja minä vasemmalla

tiistai 13. toukokuuta 2014

Satakunnan ajoissa

Kilpailukausi on nyt  siis virallisesti aloitettu. Kauden ensimmäinen kisa oli 3.-4.5. ajetut Satakunnan ajot Porissa. Ajan pyöräkisat tällä kaudella Chebici-Isku Donna joukkueessa, joten jonkinasteiset "kotikisat" olivat kyseessä. Tehoharjoituksien määrän pyörän selässä pystyi ennen kisoja laskemaan yhden käden sormilla, joten mitään kovin kummallista tulosta en odotellut. Tarkoituksena oli lähinnä saada kisakilometrejä jalkoihin, tutustua uusiin tiimikavereihin ja mahdollisuuksien mukaan auttaa muita.
 
Lauantai aamuna pukeuduin siis ensimmäistä kertaa Chebicin paitaan, kun starttasin 1,7km:n prologille.  , että en kerennyt käydä tutustumasssa reittiin etukäteen. Vaikka 1,7 km:n matka toki on lyhyt, loppui se kohdallani nyt todellakin kesken. Nopeuskäppyrä tietokoneella kertoi, että vauhti kiihtyi vielä hyvin lopppumäessäkin. Aikaa uhrautui prologiin aivan liian paljon, ja sijoituksissa olin vasta 12.
 
Iltapäivällä starttasimme maantielle n. 60km:n kisaan, joka käytiin neljänä kierroksena varsin tasaisella, mutta tuulisella reitillä. Ensimmäinen kierros tuntui välillä todella vaikealta nykimisten vuoksi, mutta meno helpottui onneksi loppuakohden, kun vauhti tasaantui. Mitään kummallisia irtiottoyrityksiä kisan aikana ei nähty ja ensimmäisen kierroksen vaikeudet aiheuttivat itsellenikin haluttomuutta mihinkään yrityksiin. Ennen viimeisen kierroksen alkua meidän ajomme pysäytettiin, kun miesten eliten lähtö otti meidän lähtömme kierroksella kiinni. Noin puolen kilometrin päässä tästä miehillä rakentui kasa keskelle tietä, ja meidän lähtömme pysäytettiin uudestaan, onneksi kaikki miehet näyttivät olevan ainakin tajuissaan, kun kömpivät kasastansa ulos. Meidän lähtömme kisa kuitenkin jatkui vielä kierroksen ja lopulta kisa ratkesi loppukiriin, joka lähti itsellänikin ihan kivasti. Harmitti vain maalisuoralle päästetty valkoinen pakettiauto, joka pakotti painamaan  jarrua ylämäkeen. Maalisuora pitäisi kyllä aina pitää vapaana! Sijoitus 6.
 
Prologi. Kuva: Elina Hiltunen
  
Sunnuntaina oli viimeisenä etappina kolmen kierroksen ja n. 75km:n kisa. Koko kisa ajettiin melko rauhallista vauhtia, muutamia tiukempia vetoja lukuunottamatta. Se, mikä vaikeutti kisaa, oli säätila, joka teki kisasta varsin eksottisen, sillä lämpötila oli lähdön hetkellä +4 astetta. Kuivalla kelillä vielä ihan ajettava keli, mutta kun kisan aikana alkoi tulla rae- ja sadekuuroja, alkoi kisa mennä kylmyyttä vastaan taisteluksi. Viimeisellä kierroksella oli pakko käydä kärjessä ihan vain lämmön ylläpitämiseksikin. Kisa ratkesi taas loppukiriin, joka ei kohmeisilla jaloilla onnistunut enää lainkaan. Sijoitus taas ynnä muut ja kokonaiskisassa tulin lopulta sijalle 9. 
 
Vaikka ajo ei vielä oikein kovin hyvin kulkenut jäi kisasta ihan hyvä mieli, sillä oli tärkeää tutustua uusiin tiimikavereihin ja  toivon mukaan kisavauhtiset kilometritkin tarttuivat jalkoihin.

Kilometrejä jalkoihin haettiin myös viime viikonloppuna, kun ohjelmassa oli leireilyä Syötteen maasstoissa OTC:n porukan kanssa. Kelit eivät tälläkään kertaa olleet ihan parhaimmasta päästä, mutta hyvän seuran ansiosta sain tehtyä muutaman hyvän, kehittävän  treenin vesisateista ja kylmyydestä huolimatta. Kotioloissa olisivat pyörälenkit jääneet varmuudella välistä vastaavissa olosuhteissa, mutta onneksi nyt lenkille oli helppo lähteä, kun ei yksin tarvinut mennä. Tasamaan asukille mäkivedot Syötteen huipulle (200m nousua) toivat mukavaa vaihtelua ja sunnuntaina miesten PK lenkillä peesissä roikkuminenkin onnistui melko mukavasti, tosin lenkki taisi kehittää minulla jotain  muutakin kuin pelkästään peruskestävyysaluetta.

Luntakin tosiaan vielä oli...
 
 
 
Syötteen maisemaa
 
 
 

 

tiistai 6. toukokuuta 2014

Chiquita laatikoita ja testijuoksua

Monta asiaa on kerennyt nyt tapahtumaan sitten viime päivityksen, niin monta siis kertakaikkiaan, että blogin päivitys ei todellakaan ole kerennyt käydä mielessäkään.
 
Pääsiäinenkin tuli ja meni jo. Yleensähän pääsiäinen pyhineen on oivallista aikaa tehdä pitkää lenkkiä tai muuten tehokkaampaa treenijaksoa. Kelitkin ovat pääsiäisen aikaan yleensä melkoisen asiallisia ja aikaisimpina vuosina olenkin tehnyt pitkiä lenkkejä joko hiihtäen tai pyöräillen. Tänävuonna pääsiäinen sujui kuitenkin hieman toisenlaisissa merkeissä ja lenkkeilyt jäivät melkoisen vähälle, joskaan lepäilyksikään pääsiäisvapaita ei voitane kutsua.

Helmikuussa löysimme Juhan  kanssa mukavan rivitalon pätkän Oulun pohjoispuolelta ja huhtikuun alussa avaimet (ja raha) vaihtoivat omistajaa. Pitkä perjantai (ei tuntunut kovin pitkältä, koska tekemistä riitti!) sujui viimeisiä tavaroita pakkaillessa ja osittain jo muuttolaatikoitakin uuteen osoitteeseen kantaessa. Lauantaina saimme onneksi pyöräleviä muuttoapureita ja ainakin osa pyöristämme muuttikin osoitetta ilman autokyytiä :). Vanha asunto saatiin tyhjäksi ja uutta saunaakin kerettiin vielä illalla testata, mutta kylläpä illalla painoi myös väsymys. Ei ole muuttaminen kovin kevyttä hommaa, vaikka totuuden nimissä täytyy sanoa, että miehet tekivätkin suurimman työn.

Muutama Chiquita laatikollinen tavaraa
Pääsiäissunnuntaina ja maanantaina kerkesin jo vähän lenkkeilläkin. Tehokkaammista harjoituksista ei kuitenkaan tullut mitään, koska ajatukset olivat jossain niinkin olennaisessa kuin hyllyn paikassa tai pihalaatoituksessa. PK lenkkeily sujui kuitenkin ihan mukavasti, tosin uutta kotia oli niin mukava järjestellä ja ihmetellä, että kovin pitkiä lenkkejä edes haluttanut tälläkertaa tehdä.
 
 
"Pyörävarasto"

Kuva. Tästä näyttää puuttuvan kyllä vielä vaikka ja mitä.
 
Pääsiäisen jälkeen viikolla pääsin onneksi takaisin arkirytmiin, eli normaalisti töihin ja normaalisti lenkille. Huhtikuun viimeisenä lauantaina ohjelmassa oli taas Iin testijuoksu, matkana tuttu ja turvallinen 5km, joka kulki aikaan 21:48. Minulle poikkeuksellisen tasaiseen vaihdinjakoon pystyin olemaan tyytyväinen, mutta jokin silti aiheutti hieman epätyytyväisyyttä lopputulokseen. Olosuhteet olivat testijuoksussa mitä parhaimmat, sillä tuultakaan ei juuri ollut ja lämpökin oli muistaakseni +10 asteen tuntumassa. Olosuhteet olivat siis suosiolliset, joten kaipa se on vain se juoksun tuloskunto, mistä voin valittaa. Ehkäpä pitäisi tulevina viikkoina suunnata useammin juoksu, kuin pyörälenkille. Tämä on taas minun kohdallani helpommin sanottu kuin tehty.
 
Vappu meni seuraavaan viikonloppuun valmistautuessa (lue: pyykkiä pestessä, kokeita korjatessa ja pienellä lenkillä käydessä), sillä viime perjantaina suunnattiin auton nokka kohti Poria, Satakunnan ajoja ja kisakauden alkua, lopputulokset löytyvät jo Kari Mäkisen tulospalvelusta, mutta tarkempaa raporttia on luvassa vasta myöhemmin.