torstai 19. kesäkuuta 2014

SM-Sprintti

Lauantaina kisattiin sprinttimatkan Suomen Mestaruuksista Nurmijärven Sääksijärvellä. Oma kisa sujui huomattavasti paremmin kuin edellisviikonlopun Vantaa triathlon, vaikkakin pitkin viikkoa ja vielä perjantai-iltanakin oli havaittavissa pientä motivaatio pulaa; sääennuste ei ollut lupaillut kovin hyvää kisasäätä ja pitkä, yksinäinen 600km:n ajomatka ei oikein houkutellut, kun Kuusamossakin olisi samaan aikaan ollut tarjolla maantiecupin kisaa. Lisäksi sadan euron osallistumismaksu oli pistänyt jo aiemmin mietityttämään kisareissun järkevyyttä. Olkoon triathlonbuumi millainen tahansa, mutta sata euroa pikamatkan kisasta alkaa olla kyllä vähän liikaa, etenkään kun osallistumismaksu ei juuri muuta sisältänyt kuin ajanoton ja uimalakin. Ainakin tällaisilla kisamaksuilla pidetään huoli siitä, että esimerkiksi kovin monella opiskelijalla tuskin on varaa lähteä kisailemaan, etenkään jos matkastakin aiheutuu vielä kustannuksia. Rahapalkinnot kyllä ovat ihan hyvä juttu, mutta mielestäni niitä ei pitäisi kerätä SM-kisoissa kasaan osallistumismaksua nostamalla, vaan SM-arvon pitäisi toimia tarpeeksi hyvänä houkuttimena kisaan osallistumiselle. Lopulta siis kuitenkin päädyin tuon osallistumismaksun maksamaan, joten ilmeisesti oma kipukynnys ei tässä ihan vielä ylittynyt.

Kisa-aamuna sää, +10 ja kova tuuli, ei kovin paljon houkutellut aamulenkille, mutta kävin hölkkäilemässä pari kilsaa ja hakemassa kisanumeron samalla. Onneksi olin pakkaillut mukaan lämmintä vaatetta sen verran, että pysyin lämpimänä kisapaikalla kun lopulta oli aika lähteä laittelemaan vaihtopaikkaa kuntoon.

Naisten startin piti olla 10min miesten jälkeen, joten heti miesten startattua menin järveen tekemään verraa, kuten kaikki muutkin naiset. Muutaman minuutin verrailun jälkeen kuuluttaja huuteli, että naisten startti myöhästyy VR:n aikataulu ongelmien vuoksi 20min. Tässä tuli kiire hakemaan takkia päälle ja kenkiä jalkaan. Hölkkäilemällä vähän märkäpuvussa ja takissa pysyin kuitenkin yllättävän hyvin lämpimänä ja parikymmentä minuuttia kuluikin nopeaa miesten uintia katsellessa. Pian startti jo pamahtikin ja rynnättiin matkaan. Oma uinti oli huomattavassti parempaa menoa kuin edellisviikolla Vantaa triathlonissa, ja pysyin nyt hyvin kärkiporukassa mukana.

Uinti-Pyörä vaihto oli melkoista sähläystä ja heti pyörän päälle päästyänikin tuuli nappasi etukiekkoon ja tuli melkoinen läheltä piti-tilanne, onneksi niin minä kuin takaa tullut Antoniakin pysyimme pystyssä ja saimme hyvän vedon päälle ja ajoimmekin pian edelle ennättäneen Miran ja Annin kiinni ja jäimme pyöräilemään neljästään. Kiitokset erityisesti Antonialle, joka teki kyllä mahtavaa työtä. Antonia kisasi vasta 19-vuotiaiden sarjassa, mutta teki kyllä tasaisen vahvaa kisaa joka lajissa, Tästä tytöstä kuullaan kyllä varmasti vielä!
 
Pyöräosuudella välimatka kärjessä ajaviin Kaisaan ja Katjaan kasvoi odotetusti, mutta taisimmepa saada taaksepäinkin vähän lisää eroa. Mira tipahti porukastamme sivutuuliosuudella ja juoksuvaihtoon saavuin siis Annin ja Antonian kanssa. Vaihtoalue ei ollut ihan tasapuolinen kaikilta osin, sillä lähes kauimman pyöräpaikan omaavana vaihtoon meni huomattavasti kauemmin kuin Annilla ja Antonialla. Lisäksi sormet olivat kohmeessa ja kenkiä oli vaikea saada jalkaan, joten tyttöjen vaihto oli huomattavasti nopeampi kuin omani.
 
Juoksu lähti kuitenkin sujumaan yllättävän mukavasti ja rennosti, eikä tyttöjen selät loitonneet onneksi ihan niin kovalla vauhdilla kuin edellisviikonloppuna. Puolentoistakilsan kohdalla vatsassa alkoi tuntumaan pientä pistosta, mikä on liian monesti minulla triathlonkisoissa ongelmana. Muutaman sadan metrin sinnittelin, mutta sitten oli pakko pysähtyä hetkeksi kumarruksiin. Onneksi pää kesti tälläkertaa tehdä pysähdyken, sillä pistos lakkasi muutamassa sekunnissa ja pääsin jatkamaan matkaa. Pari kilometriä ennen maalia ohi pyyhälsi vielä Söderströmin Maria, jonka juoksuvauhti on itselle jotain aivan käsittämätöntä. Oma juoksu tuntui vielä paranevan loppua kohden entisestään, mistä piti huolen takana lähestyvä Mira, jonka tälläkertaa sain pidettyä onneksi selän takana maaliin asti. Maalissa sijoitus oli lopulta viides ja fiilis hyvän kisan jälkeen loistava. Kovin suurta jossitteluakaan kisasta ei tarvi käydä, sillä edelle ehtineiden juoksuvauhtiin ei olisi ollut asiaa. Ainoa, millä sijoitusta olisi voinut parantaa olisi ollut Kaisan ja Katjan kyytiin pääseminen pyörällä, mutta nyt menivät odotetusti menojaan. Reilun viikon päästä Suomen Mestaruuksista ajetaankin sitten pyörällä ja jätetään uinnit, vaihdot ja juoksut pois. :)
 
Onnea vielä mitalin napanneille Kaisalle, Katjalle ja Annille, sekä ikäsarjoissa ja miehissäkin hyviä suorituksia tehneille.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

XC:tä, duathlonia, triathlonia ja maantietä

Parin viime viikon aikana numerolapun kanssa on tullut edettyä eri lajien parissa useampaan otteeseen. Vajaaseen kahteen viikkoon mahtui neljä eri kisaa ja päälle vielä yksi kisakamoissa ajettu harjoitustempo, joten hieman tehokkaampaa menoa on ollut viime aikoina kropalle tarjolla.

Lukuvuoden viimeisellä viikolla 25.5. tiistai-iltana Kempeleen Köykkyrissä ajettiin PK teamin järjestämä paikallisen XC-Cupin kisa. Olen aina tykännyt Köykkkyrin monipuolisesta ja vauhdikkaasta reitistä, eikä järjestäjän merkkaama reitti pettänyt tälläkään kertaa odotuksia. Oli nopeaa ja vauhdikasta polkua, laskettelurinteen kipuamista ja hyppyri siltaa:).  Kisa sujui hyvin, vaikka heti ensimmäisellä polulla tulikin vähän ruuhkaa ja Orvolan Sarin selkä katosi hetkessä näkyvistä. Syke paukutteli lähes koko 40 minuutin kisan ajan hieman anaerobisen kynnyksen yläpuolella, mutta silti meno oli helpon oloista ja kivaa. Kisasta jäi varsin hyvä fiilis mukavan reitin ja hyvän ajojalan ansiosta.

Keskiviikkona palauttelin kisasta lyhyellä tunnin mittaisella cyclocross lenkillä, jotta torstaina jaksaisi taas. Helatorstai aamuna pakkasinkin  reppuun juoksukengät ja ajelin tempopyörällä Valkiaisjärvelle OTC:n perinteiseen harjoitusduathloniin. Olen ollut samalla reitillä kisatussa duathlonissa mukana aina varmaankin viimeiset viisi vuotta, joten harjoituskisa toimii hyvänä kontrollina omasta kevätkunnosta.  Matkoina OTC:n duathlonissa on 4,5km juoksua + 19km pyöräilyä (peesikielto) + 4,5km juoksua. Parhaat paukut olivat tainneet kulua jo tiistaina ajettuun XC kisaan, kun meno tuntui vähän innottomalta. Edellisvuoteen nähden parannusta loppuaikaan tuli vajaa minuutti, mikä tuli pelkästään pyöräosuudelta, juoksujen jäädessä vähän heikommaksi. Hyvä treenikisa tuli kuitenkin tehtyä ja osallistujiakin oli sen verran, että aina näkyi edessä selkä, jota tavoitella.(Tulokset ja kuvia)

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna juhlittiin kouluvuoden loppumista ja olo oli koko viikonlopun hyvin väsynyt, joten viikonloppu meni lepäilyn merkeissä. Alkuviikosta lenkkeilyhaluja onneksi alkoi taas löytymään, ja hyviä treenejä tuli tehtyä. 10km harjoitustempokin kulki keskiviikkona ihan kivasti, jääden vain 4 sekuntia ennätyksestä. Perjantaina suuntasin kohti Vantaata, jossa lauantaina kisattiin Vantaa triathlon. Osallistuin itse peesivapaaseen pikamatkan lähtöön, jossa kisaajien määrällä ei varsinaisesti juhlittu, mutta kovia menijöitä oli kuitenkin lähtölistalla sen verran, että ihan kunnon kisa oli luvassa.  Uinti meni osaltani hieman alakanttiin, niinkuin viimevuonnakin kauden ensimmäisessä kisassa. Kisavaihdetta ei vain löytynyt ja samaa vauhtia olisi voinut pitää ties kuinka pitkään. Onneksi asia todennäköisesti korjaantuu, kunhan pääsee tekemään muutaman avovesitreenin. Pyöräilyssä muodostui ensimmäisen 7km:n kierroksen jälkeen seitsemän  naisen porukka, jossa vetohaluja ei enää löytynyt kenelläkään. Lenkkivauhtia siis ajeltiin juoksuvaihtoon, vaikka takaa tulleessa ryhmässä tiedettiinkin olevan kovia juoksijoita.  Juoksuosuus tuntui todella raskaalta, jalat eivät nousseet ja raskas juoksureitti mäkineen ei ainakaan vauhtia lisännyt. Vasta viimeisellä kahdella kilometrillä tossu alkoi nousemaan vähän paremmin ja matka tuntui etenevän. Sijoitus oli lopulta 6. Ensiviikonlopun SM-kisaan jäi siis reippaasti parannettavaa. Tulokset täältä.

Sunnuntaina 8.6. oli vuorossa yksin kesän klassikoista, nimittäin Porvoon ajot. Naisten kisan ratkaisu tapahtui käytännössä heti startin jälkeen, kun yksi naisista heitti mukulakiviosuudella pahannäköisen voltin. Kolme naista pääsi tästä 16-vuotiaiden poikien kanssa karkuun muilta ja kun yhteistyö karkulaisten kiinni ajamiseksi hyytyi ensimmäisen kierroksen jälkeen, oli palkintosijat jo jaettu. Itsellänikin alkoi tuntumaan polvitaipeessa jotain kummaa kipua (jota tuntunut aiemmin vain
 maastopyörällä mäkiä kiivetessä), joten myös oma motivaatio ajamiseen laski. Maaliin ajeltiin lopulta siis melko rauhallisesti. Loppukiri irtosi kuitenkin jotenkuten ja Lopputuloksissa olin 7. Maaliintuloni jälkeen kisapäivä kuitenkin parani hetkessä huomattavasti, kun Juha vilahti  ohi selvässä irtiotossa kahden muun kuskin kanssa. Tuli hieman kiire huoltohommiin! Miesten irtiotto ajettiin seuraavalla kierroksella kiinni, mutta jännitettävää riitti vielä tämän jälkeenkin ja mikäs sen parempi tapa viettää kesäpäivää kuin kisoja katsellen:)

Porvoon ajot. Kuva: Ilse C.Holm