1440m

Tuossapa otsikossa tämän päivän nousumetrit. Monet pakkaavat pyörät pyörälaukkuihin ja lähtevät hakemaan nousumetrejä etelänlämmöstä ja vuoristoista. Me pakkasimme maastopyörät aamulla Oulussa autoon klo 7:40 ja auton nokka nelostietä kohti etelää parin tunnin ajan ja jo löytyi nousua Suomestakin! Ihan perinteistä mäkeä ei tosin löytynyt, sillä pääsimme kokeilemaan ainutlaatuista kaivosnousua Pyhäsalmen kaivoksella, joka muuten on Euroopan syvin. Parin tunnin ajomatkan jälkeen auto parkkeerattiin Pyhäsalmen kaivoksen P-paikalle, pyörät ulos autosta ja siirryttiin kohti kaivosta. Kaivokseen, 1440m syvyyteen siirryttiin hissillä. Hissimatka pelotti minua hieman etukäteen, koska ajatus siitä, että jokin pieni koppi kuljettaa minua 13m/s alaspäin lähes 1,5km tuntui melko käsittämättömältä. Hissimatka kesti n.2,5min ja ei sitten ollutkaan yhtään pelottava, koska kaivoksen työntekijä kertoi hissin kestävän n.20 000kg painon. Maan alla, kaivoksen työntekijöiden henkilöstöravintolassa saimme turvallisuusinfon ennen siirtymistä pyöräilyn aloituspaikalle, jossa jakannuimme kolmeen eritasoiseen ryhmään. Olin melko hermostunut, innoistunut ja jänittynyt. Edessä olisi 11km:n matka sorapintaista tietä, jonka aikana nousumetrejä kertyisi 1440m, eli keskijyrkkyys olisi n.13,1%.

 

Ei vuoren, vaan kaivoksen valloittajia lähdössä

Tuonne pimeään sitä mentiin.
Turvaliivi ja valot varustuksena

 

Nopein ryhmä lähti menemään ja lähes heti perään lähti kakkosryhmä, johon minäkin menin. Ajattelin, että aloitan rauhallisesti jaksaakseni loppuun. Niinpä niin.. muutaman minuutin päästä syke huiteli jo yli 180:n lukemissa. Ajoryhmät eivät pysyneet kovin hyvin kasassa, mikä ei kyllä ihmetytä näin jälkikäteen yhtään. Itsekin olin koko ajan anaerobisen kynnyksen tuntumassa (tai yli!) ja ajoin lähes koko ajan ajoin pienimmällä mahdollisella välityksellä. Jos olisin hidastanut vauhtia, olisi pyörä alkanut kiemurtelemaan ja vauhdin lisäämistä nyt ei voinut ajatellakaan. Lämpöä kaivoksessa oli alhaalla +21 astetta ja kosteutta oli ilmassa melkoisesti. Eipä tarvinut kauan ajaa, kun vaatteet olivat jo märkänä. Matkan edistymistä oli hyvä seurata kaivoksen seinämille kirjoitetuista tasomerkeistä, joita oli 20-40 nousumetrin välein. Nousua todellakin riitti! Onneksi mutkiakin riitti rytmittämään ajoa ja välillä oli jopa hetken tasaista, missä pystyi pitämään juomataukoa jo odotella ryhmää taas kasaan (minuakin kyllä saivat välillä odotella). Kun noin 800 nousumetriä oli takana, alkoi ilma viilenemään ja hengityskin helpottumaan, lisäksi tien pohja oli paikoitellen hyvinkin rullaavaa ja matka jatkui helpommin. Päivänvaloa alkoi näkymään, kun mittarissa oli ajoaikaa 1h51min. Kaivoksen väki tarjosi vielä saunamahdollisuudenkin ajon päätteeksi, mutta minulla se jäi käyttämättä Elimistö tuntui käyvän vähän turhan kuumana ilman saunaakin, kun loppumatkasta juomakin kävi vähiin.

Päivän saldona oli siis:   Nousua: 1440m
                                        Matka: 11km
                                        Keskijyrkkyys: 13,1%
                                        Keskinopeus: 5,8km/h (tauot mukana)
                                        Ajoaika: 1h52min
                                        Keskisyke: 180
                                        Muut: HURJAN HIENO KOKEMUS!

Kiitokset vielä Murasen Hannulle, joka järjesti tämän mahdollisuuden, Huippuhyvälle ajoseuralle ja erityisesti kaivoksen väelle!