maanantai 24. maaliskuuta 2014

Hiihtoa lomalla, Napapiirillä ja sohvalla

On se vaan aika hienoa, että Suomessa koululaisilla (ja opettajilla :) ) on viikon loma pelkästään hiihtämistä varten. Hiihtolomasta tosin on aikaa jo pari viikkoa, mutta se tuli käytettyä melkolailla nimensä mukaiseen tarkoitukseen, vaikka lppuviikosta lumet alkoivat Oulun seudullakin loppumaan ja kelit olisivat olleet jo melko soveliaat maantiepyöräilyllekin. Maantiepyöräilykausi jäi kuitenkin vielä avaamatta ja sen sijaan loppuviikosta haettiin lumipeitettä suksien alle vielä Syötteen suunnasta päiväreissulla Ovaskan pariskunnan kanssa. Parin tunnin ajomatkan jälkeen Oulun kesäkeli muuttui Syötteen talvikeleihin ja hiihtoladut olivat suurimmalta osin mitä parhaimmasssa kunnossa ja kolmetuntinen tuli hiihdeltyä melkein huomaamatta hyvässä seurassa. Reissulta jäi mieleen kytemään myös pieni ajatus seuraavana viikonloppuna hiihdettävästä Napapiirin hiihdosta, johon Heli ja Kimmo olivat nimensä jo listalle laittaneet.

Maantiepyöräilyäkin olisi voinut hiihtolomalla harrastaa,
 mutta nyt oli vielä maasturi alla.
Hiihtolomaviikko sujui määräpainotteisesti ja viikon aikana urheiluun käytettyjä tunteja kertyikin mukavasti 23 tunnin edestä. Seuraavalla viikolla lepäilin ja mietiskelin josko sinne Napapiirille pitäisi lähteä seuraavana viikonloppuna hiihtämään numerolapun kanssa. Lopullinen päätös osallistumisesta tuli tehtyä vasta perjantaina, kun sekä mieli että kroppa tuntuivat palautuneen hieman reippaamasta urheiluviikosta ihan hyvin.

Lauantaina aamulla suuntasin siis auton nokan Kemistä kohti Roovaniemeä ja Napapiirin hiihtoa. Matkaksi valikoitui 40km vapaalla, koska 60km saati sitten 90km olisivat vaatineet mielestäni vähän parempaa valmistautumista kuin edelllisillan karkkipussin syönnin tankkaustarkoituksessa.

Napapiirin hiihdon 40km:n matka käytiin kahtena 20km:n kierroksena, jossa latuprofiili oli suunnilleen puoleen väliin kierrossta loivaa nousua ja toinen puolisko laskuvoittoista latua. Ensimmäisen kierroksen puoleenväliin tuli hiihdeltyä melkolailla tasatyöntöä ohitellen muita hiihtäjiä, mutta toinen puolisko meni mukavasti muutaman miehen perässä, jotka harmittavasti kaarsivat 20km:n kohdalla jo maaliin. Toinen kierros meni sitten melko yksinäisissä tunnelmissa, mutta saipahan hiihtää omaa hiihtoa. Toinen kierros sujui noin minuutin nopeammin kuin ensimmäinen, joten melko hyvin voimat tuli jaettua. Loppuaika 2:07: ja sijoitus oli 9. Aina voi vähän jossitella ja tässä hiihdossa ainoa mikä olisi saattanut muutaman minuutin loppuaikaa parantaa olisi ollut parempi lähtöpaikka. Loppujen lopuksi kisasta jäi hyvä fiilis ja eipä noita reilun parintunnin vauhtikestävyysharjoituksia tule muuten tehtyä kuin numerolappu rinnassa.

Palautuminen hiihdosta sujui yllättävänkin nopeasti ja viimeviikolla onkin ollut selvästi hieman parempaa menoa juoksulenkeillä kuin aiemmin talvella, joten ehkäpä kuntokin kohosi taas kisan myötä pykälän ylöspäin. Viikon päästä juoksukuntoa taas sitten testataan Iissä vitosen testijuoksulla.
 
Hiihtoa on tullut mukavat määrät talven mittaan pienoisesta lumipulasta huolimatta ja mikäli itse ei ole ladulle päässyt on televisiosta tullut katsseltua muiden menoa sitäkin enemmän, kuten vaikkapa viikonlopun SM-hiihtoja, joita on mielestäni vähintäänkin yhtä kiva seurata kuin maailmancupin osakilpailujakin!
 
Pikkuhiljaa pitäisi alkaa ottamaan pyörä alle suksien sijasta.. televisiostakin kun alkaa tulla jo enemmän pyöräilyä kuin hiihtoa, mutta jos sitä vielä pari lenkkiä suksien kanssa..

Vielä (taas) riittää lunta.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

KemTU-uinnit, pitkää lenkkiä ja dopingtestiä

Kaksi viikkoa sitten starttasin taas vuosien tauon jälkeen uintikisoissa. Alunperin suunnitelmissa oli osallistua tuona viikonloppuna Haukipudashiihtoon (35km V), mutta huonojen lumiolosuhteiden vuoksi hiihto peruttiin. Onneksi uimahalleissa on aina vakio-olosuhteet evätkä huonot talvet, eivätkä kesätkään ole este kisojen järjestämiselle.
 
Lopetin kilpauinnin virallisesti 2005, mutta siirryttyäni triathlonin pariin uintilisenssi on ollut taskussa satunnaisesti, viimeksi muistaakseni vuonna 2010, jolloin tuli uitua enemmänkin. Tänä talvena olen hypännyt altaaseen kaksi kertaa viikossa KemTU:n ykkösryhmän mukana. Uintikilsat ovat siis melko maltillisia, n.8-9km/vko, mutta laatua näissä treeneissä onneksi on ihan mukavasti, tästä pitää huolen muut ryhmän uimarit, pieni kilvoittelu kovempien vetojen aikana ja valmentaja Mantsu (ja Ansku), joka jaksaa aina olla mukana altaan reunalla! Ihailtavaa vapaaehtoistyötä urheilun hyväksi!
 
Mutta sitten itse kisoihin. Urakoin kisaviikonlopun aikana kaikki vapaauintimatkat, mitä vain oli tarjolla, mukaanlukien viestit. Lauantaina kisat alkoivat klo 11:00 olin hallilla jo hyvissä ajoin ennen verryttelyjen alkamista, koska 200vu oli kisojen ensimmäinen laji ja vuosien tauon jälkeen minulla ei tietenkään ollut kisoihin minkäänlaisia tilastoaikoja ja jouduin starttaamaan kaikki lajini ensimmäisessä erässä noin 15 vuotta nuorempien uimarityttöjen kanssa. 200m vu kulki ihan mukavasti, tosin hieman epätasaisella vaihdinjaolla aikaan 2:27:41. Lauantain toinen lajini oli 50m vu, joka erityisesti meni kivasti ja löin käden maaliin ajasssa 30:57. Lauantaipäivän päätti 4x50m skuv, jossa uin vielä 50vu, muistaakseni 31.2.
 
Sunnuntaina kisat alkoivat klo 10:00 viesteillä. Naisten 4x50m vuv oli ensimmäinen laji. Uin viestin  kolmannen osuuden vähän päälle 31 sekunnin. Viestin jälkeen henkilökohtaiset lajit alkoivat 100m vaparilla ja minä olin tietenkin ensimmmäisessä erässä mukana. Viestin ja oman 100m vu startin väliin jäi hurjat 10min aikaa palautella, kiire siis oli, eikä esimerkiksi vaatetta kerennyt laittaa päälle tässä välissä ollenkaan. Satanen taittui aikaan 1:07:98. Parempaa odotin, mutta edellispäivä ja viesti painoi kyllä vähän käsissä. Viimeinen henkilökohtainen lajini oli 400m vu, joka meni aikaan 5:16:31. Kisat päätti 4x200m vuv, jossa kellotin vielä lentävällä lähdöllä ajaksi 2:29:03.
 
 
Kisat sujuivat ihan mukavasti. Tuli nähtyä mikä on oma taso tällä uintimäärällä. Ilmeisesti tason saa pidettyä tässä, mutta mitään kovin suurta kehitystä on turha näillä uintimäärillä odotella. Eihän se ihan hirveästi mieltä ylennä, että kymmenen vuotta sitten uiduista ajoista jää rutkasti, mutta toisaalta triathlonkisoissa olen pärjännyt Suomen kisoissa kärkiporukoissa näilläkin vauhdeilla. Vanhoja ja nykyisiä untikavereita oli kisoissa paikalla toimitsijoina mukavasti ja oli kiva vaihtaa kuulumisia lajien välillä. Myös Hurulan teräsmiesperhe Kuopiosta oli kisailemassa, joten ihan yksinäisenä triathlonistina ei tarvinut kisoissa olla.
 
Kisojen jälkeen oli muutama hektinen työviiko ja tälläviikolla kerkesin sairastaa muutaman päivän flunssankin. Onneksi tälläkertaa kolme lepopäivää viikolla riitti. Eilen treenailin jo ihan normaalisti ja Ouluhallin aamun ratavuorolla sai nostattaa vähän sykettäkin pyörän päällä.
 
Tänään puolestaan oli vuorossa pitkä lenkki, jonka toteutin hiihtämällä. Ennakko-odotukset ladun kunnon suhteen eivät olleet kovin korkealla ja vastoin tapojani huristelin autolla vähän kauemmas sisämaahan hiihtoladuille. Onneksi ennakko-odotukset pettivät ja ladun kunto olikin mitä erinomaisin. Aurinkokin paisteli ja pakkasta asteen verran, niin mikäs siinä oli hiihdellessä. Matkaa kertyi kevyesti hiihdellen taukojen kanssa 53km tasan neljään tuntiin.
 
Kotiin kerettyäni olin juuri tullut suihkusta, kun ovelle koputeltiin. Juha joutui avaamaan oven, koska en itse ollut vielä edes pukeissa. ADT:n väkihän se siellä kyseli dopingtestiä. Viimeksi kävivät muistaakseni toissa kesänä, mutta silloin olivat Juhan perässsä. Näytehän ei ihan heti ollut tullakseen, kun olin juuri sen neljä tuntia hiihdellyt menemään ja olen melko huono juomaan lenkillä. Saatiin näyte kuitenkin lopulta purkitettua ja muistoksi vaihteeksi kiva heijastin. Tässähän alkaa kuvittelemaan olevansa ihan oikea urheilija, kun kotiin asti tulevat. :)