On se vaan aika hienoa, että Suomessa koululaisilla (ja opettajilla :) ) on viikon loma pelkästään hiihtämistä varten. Hiihtolomasta tosin on aikaa jo pari viikkoa, mutta se tuli käytettyä melkolailla nimensä mukaiseen tarkoitukseen, vaikka lppuviikosta lumet alkoivat Oulun seudullakin loppumaan ja kelit olisivat olleet jo melko soveliaat maantiepyöräilyllekin. Maantiepyöräilykausi jäi kuitenkin vielä avaamatta ja sen sijaan loppuviikosta haettiin lumipeitettä suksien alle vielä Syötteen suunnasta päiväreissulla Ovaskan pariskunnan kanssa. Parin tunnin ajomatkan jälkeen Oulun kesäkeli muuttui Syötteen talvikeleihin ja hiihtoladut olivat suurimmalta osin mitä parhaimmasssa kunnossa ja kolmetuntinen tuli hiihdeltyä melkein huomaamatta hyvässä seurassa. Reissulta jäi mieleen kytemään myös pieni ajatus seuraavana viikonloppuna hiihdettävästä Napapiirin hiihdosta, johon Heli ja Kimmo olivat nimensä jo listalle laittaneet.
Hiihtolomaviikko sujui määräpainotteisesti ja viikon aikana urheiluun käytettyjä tunteja kertyikin mukavasti 23 tunnin edestä. Seuraavalla viikolla lepäilin ja mietiskelin josko sinne Napapiirille pitäisi lähteä seuraavana viikonloppuna hiihtämään numerolapun kanssa. Lopullinen päätös osallistumisesta tuli tehtyä vasta perjantaina, kun sekä mieli että kroppa tuntuivat palautuneen hieman reippaamasta urheiluviikosta ihan hyvin.
Lauantaina aamulla suuntasin siis auton nokan Kemistä kohti Roovaniemeä ja Napapiirin hiihtoa. Matkaksi valikoitui 40km vapaalla, koska 60km saati sitten 90km olisivat vaatineet mielestäni vähän parempaa valmistautumista kuin edelllisillan karkkipussin syönnin tankkaustarkoituksessa.
Napapiirin hiihdon 40km:n matka käytiin kahtena 20km:n kierroksena, jossa latuprofiili oli suunnilleen puoleen väliin kierrossta loivaa nousua ja toinen puolisko laskuvoittoista latua. Ensimmäisen kierroksen puoleenväliin tuli hiihdeltyä melkolailla tasatyöntöä ohitellen muita hiihtäjiä, mutta toinen puolisko meni mukavasti muutaman miehen perässä, jotka harmittavasti kaarsivat 20km:n kohdalla jo maaliin. Toinen kierros meni sitten melko yksinäisissä tunnelmissa, mutta saipahan hiihtää omaa hiihtoa. Toinen kierros sujui noin minuutin nopeammin kuin ensimmäinen, joten melko hyvin voimat tuli jaettua. Loppuaika 2:07: ja sijoitus oli 9. Aina voi vähän jossitella ja tässä hiihdossa ainoa mikä olisi saattanut muutaman minuutin loppuaikaa parantaa olisi ollut parempi lähtöpaikka. Loppujen lopuksi kisasta jäi hyvä fiilis ja eipä noita reilun parintunnin vauhtikestävyysharjoituksia tule muuten tehtyä kuin numerolappu rinnassa.
Palautuminen hiihdosta sujui yllättävänkin nopeasti ja viimeviikolla onkin ollut selvästi hieman parempaa menoa juoksulenkeillä kuin aiemmin talvella, joten ehkäpä kuntokin kohosi taas kisan myötä pykälän ylöspäin. Viikon päästä juoksukuntoa taas sitten testataan Iissä vitosen testijuoksulla.
Hiihtoa on tullut mukavat määrät talven mittaan pienoisesta lumipulasta huolimatta ja mikäli itse ei ole ladulle päässyt on televisiosta tullut katsseltua muiden menoa sitäkin enemmän, kuten vaikkapa viikonlopun SM-hiihtoja, joita on mielestäni vähintäänkin yhtä kiva seurata kuin maailmancupin osakilpailujakin!
Pikkuhiljaa pitäisi alkaa ottamaan pyörä alle suksien sijasta.. televisiostakin kun alkaa tulla jo enemmän pyöräilyä kuin hiihtoa, mutta jos sitä vielä pari lenkkiä suksien kanssa..
Vielä (taas) riittää lunta. |