Kisakausi tuli avattua huhtikuun lopulla Turussa Simo Klimscheffskij:n muistoajojen ja Turun Sanomien kortteleiden merkeissä. Lähtökohdat kisaan lähtemiselle eivät olleet parhaat mahdolliset, sillä reilu viikko ennen kisaa olin vielä usean päivän kestäneessä kuumeisessa flunssassa ja mieli kisareissuun lähtemisestä vaihteli aina sen mukaan kun kuume nousi tai laski. Lopulta kun kuitenkin pääsin taas varovasti lenkkeilemään alkoi mieli kallistua vahvasti kisaan lähdön puolelle. Sitäpaitsi enhän ollut koskaan käynyt ajamssa näitä Suomen maantiekisojen kevätklassikoita, joten pitihän se lähteä, että tietää sitten mistä puhutaan. Järjestäjäkin tosin ilmeisesti oletti, että kaikkihan nyt Turun Toijaistenmäen tietävät ja reittikuvausta, saati kunnollista osoitetta kisapaikalle ei meinannut löytyä. No, pikkujuttuja nämä ja löysin kuitenkin paikalle ja reittikuvauksenkin olin saanut useastakin eri lähteestä. :)
SK-muistoajo
Kisa-aamuna lämpömittari näytti vain paria plus astetta, mutta taivas oli selkeä, joten ihan hyvillä mielin ajelin Tampereelta kohti Turkua ja Toijaistenmäkeä. Alkuverraillessakin sää tuntui ihan siedettävältä, kunnes 15 min ennen starttia tuli ihan kunnon sadekuuro jota jouduin pakoilemaan auton takaluukussa. Kisan aikanakin taivaalta tuli kaikkea mitä Suomen keväässä nyt voi tulla, eli vettä ja räntää nyt ainakin. Sään vuoksi mistään suuresta ajonautinnosta ja kisaamisen riemusta ei voinut siis varsinaisest puhua ja kisa olikin lähes alusta asti vain maalin odotusta. Kisa noudatteli alusta pitäen kaavaa; kilsan mäki kovaa ylös, sitten kolme kilometriä alamäkeen ja tasaisella enemmän tai vähemmän rauhallisemmin. Ensimmäiset kierrokset menivät kivasti, mutta puolenvälin jälkeen alkoi kroppa kylmettyä jo toden teolla. Sykkeitä en saanut nostettua enää edes ylämäkeen kunnolla ja vaihteiden vaihtaminen tunnottomilla sormilla alkoi olla haasteellista. Lisäksi paleli niin paljon, että tärisin jo ajon aikanakin. Minkään asteista loppukiriäkään en saanut aikaiseksi vaan ajoin maaliin ainoana ajatuksena päästä lämpimään. Sijoitus oli lopulta siis 7.
TS-korttelit. Kuva: Jari Birling |
TS-kortteli
Lauantain kisan jälkeen hotellilla kuraisia vaatteita ja vielä kuraisempaa pyörää tiskatessa käväisi ehkä pieni kateus mielessä niitä kohtaan, joilla mahdollisesti joku huoltaja hoiti tämän homman... Sunnuntai aamuna sää vaikutti hieman edellispäivää paremmalta ja verryttelin ihan mielissäni kortteliradalla. Kisahan oli todella lyhyt, muotoa 20min + 3 kierrosta, joten vauhtia pidettiin mukavasti alusta alkaen yllä ja vaikka sade kasteli kisan aikana jälleen maan, ei kylmettyminen kerennyt vaivaamaan. Viimeisillä kierroksilla jäin porukassa aavistuksen liian taaksen, että olisin voinut taistella podiumpaikasta loppukirissä, mutta ihan kohtuullisissa asemissa pääsin kuitenkin maaliviivan ylittämään. Oma sijoitus oli lopulta 5, kun voittoon kiri Pia Pensaari. Kisaviikonlopun loppufiilikset kääntyivät onneksi lopulta positiivisen puolelle korttelikisan vauhdikkaista mutkiin kurvailuista johtuen, vaikka Suomen kevät ei ihan parhaita puolia kisaviikonlopulle tarjonnutkaan.
Naisten etappiajot 13.-15.5.2016
Turun reissun jälkeen lenkkeilin muutaman viikon, kunnes toukokuun puolivälissä oli taas aika lähteä reissuun. Helsingissä järjestetyt naisten etappiajot olivat tänä vuonna saaneet UCI 2.2. kategorian statuksen joten lähdin innoissani katsomaan miten oma vauhti riittäisi vähän kovatasoisemmassa kisassa. Kisaan oli tullut mukavasti kansainvälistä väriä mukaan metsästämään olympiavalintojen kannalta tärkeitä UCI-pisteitä. Mukana oli muun muassa Espanjan, Israelin ja Viron maajoukkueet.
UCI-luokituksen myötä en voinut ajaa kisaa OTC:n väreissä vaan pääsin lainaan AHH:n joukkueeseen. Oli kyllä melkoista luksusta olla osa isompaa joukkuetta, jolla oli oikein oma joukkueenjohtajakin. Lisäksi huolto toimi ja tieto kulki. Itse piti vain ajaa.
AHH:n naisten etappien joukkue. Kuva: Matti Ouvinen |
Stage 1
Etapit alkoivat perjantaina Helsingin keskustassa baanalla ajetulla 2,7km:n mittaisella prologilla. Lyhyt, alle neljän minuutin happohyökkäys oli kyllä melkoisen hauska kilpailumuoto. Prologi onnistui omalta osaltani varmasti niin hyvin kuin sillä hetkellä oli mahdollista. Tuntui, että jaloista tuli hyvin teho ulos ja erityisen tyytyväinen olin käännökseen, jota en olisi voinut montaakaan senttiä enää nipistää tiuksemmaksi. Tasoerot alkoivat kuitenkin näkyä jo näinkin lyhyessä kisassa. Itsellä kertyi prologin voittaneeseen Sari Saarelaiseen jopa 25 sekuntia. Ja sehän on paljon se. Hyvillä mielin jäin onnistuneen prologin jälkeen kuitenkin odottelemaan lauantain kisoja.
Tempoa baanalla. Kuva: Matti Ouvinen |
Stage 2
Lauantain kisapäivä alkoi 10km:n tempolla, joka saatiin sateen uhkasta huolimatta onneksi ajaa kuivassa. Reitti oli oululaisesta näkökulmasta katsottuna tempoksi melko kumpuilevaa maastoa ja paikoin mäkien päällä tuntui hieman raskaalta kiihdyttää pyörää taas vauhtiin. Muuten ajo meni ihan kivasti, vaikkei mitään suurempaa flowta päässytkään syntymään. Kovat menivät taas kovaa ja ero kärkeen oli järkyttävän suuri. Onneksi joitain jäi taaksekin, niin en ihan masentunut. ;)
Kuva: Matti Ouvinen |
Stage 3
Tempon jälkeen iltapäivällä startattiin ensimmäiselle maantie-etapille. Kuiva sää oli vaihtunut tyypilliseen kevätsäähän, eli vesisateeseen ja edessä oli 82km etappi. Pukeutuminen herätti sateen vuoksi vähän keskustelua ja spekulaatiota. Turun kokemuksetkin olivat vielä itsellä muistissa. Lopulta onneksi vaatetus meni kohtuullisen nappiin, eikä pahempaa kylmettymistä päässyt tapahtumaan.
Kisa starttasi vauhdikkaasti Espanjan hallitessa kisaa useilla irtiottoyrityksillään. Kun kolmasosa kisasta oli ajettu meno rauhoittui ja loppukisan aikana suurempia irtiottoyrityksiä ei enää nähty. Maaliviivan lähestyessä alkoivat kaikki parannella asemiaan enkä itse päässyt enää nousemaan tarpeeksi ylös, että olisin päässyt edes osallistumaan koko kiriin. Opittavaa siis 10 henkeä suuremmassa massakirissä on. Kisasta jäi kuitenkin sateesta huolimatta hyvä mieli Maijan kiriessä AHH:n joukkueesta kolmanneksi! Voiton loppukirissä vei Pia Pensaari.
Vesisade-etappi. Kuva: Matti Ouvinen |
Stage 4
Viimeisenä etappina ajettiin 95km:n mittainen maantieajo. 10,5km:n kierros sisälsi kierroksen lopussa todella jyrkän nousun ja muuten enemmmän ja väliiin vähemmän kuumpuilevaa maastoa. Omat jalat tuntuivat jo todella väsyneiltä, mutta uskottelin itselleni että niin ne ovat muutkin jo väsyneitä. Alkuverryttelytkin jäivät vähille ja ensimmäisellä kierroksella maalimäki meinasikin koitua kohtaloksi. Sain kuitenkin ajettua pääjoukon onneksi pian kiinni ja tämän jälkeen usea kierros menikin vähän paremmin. Vähän maalimäessä aina tipahdin, mutta niin tipahti moni muukin ja pian päästiin yhteistyöllä aina takaisin pääjoukkoon. Maalimäki kuitenkin jostain syystä kasvoi ja jyrkkeni kierros kierrokselta ja toiseksi viimeisen kierroksen alkaessa pääjoukon kiinniajo ei enää onnistunut. Pari viimeistä kierrosta ajoimme rauhallista tahtia noin kymmenen hengen porukassa maaliin sujoituksilla ynnä muut.
Tasoerot tulivat tosiaan tässä kisassa selväksi. Oli kuitenkin mukava ajaa ja testata miten vauhdissa pärjää. Lisäksi oli kiva olla osa isompaa (kuin yhden naisen) joukkuetta ja sai siten iloita myös toisten onnistummisista, vaikka itsellä ei paras flow olisikaan ollut.
Grupettoa sunnuntain etapilla. Kuva: Matti Ouvinen |