tiistai 22. heinäkuuta 2014

Finntriathlon Joroinen 19.7.2014

Lauantaina SE siis kisattiin, Joiroisten legendaarinen SM-puolimatkan kisa. Edelliset viikonloput olivat menneet pyöräilykisoissa ja ajatus lajin vaihtamisesta kokonaan pyöräilyn puolelle ensikesäksi oli käynyt jo mielessä, mutta viimeistään vaihtoalueet nähdessäni tuollaiset ajatukset haihtuivat samantien. Joroisten triathlonkisoissa vaan on sitä tunnelmaa :)  Jräjestelyt toimivat, ihmiset olivat hyvällä tuulella ja oli kesä!
 
MATKA JA VALMISTELUT

Edellisviikko ennen kisaa meni superhyvin. Kevensin treenejä ja kaikki tekeminen tuntui todella hyvältä. Matkaseura Joroisille muuttui moneen kertaan ja välillä olin jopa varma, että matkaan kisapaikalle omassa parhaassa seurassani. Torstaina minun otti yhteyttä kuitenkin Oululainen juoksija nainen Riikka, joka oli myös matkaamassa kisapaikalle yksin, joten lopulta kummallekin järjestyi matka- ja jännitysseuraa. Ajoimme perjantaina suoraan kisakeskukselle ja siitä infoon ja ilmoittautumaan. Tämän jälkeen kävimme vähänä expoalueella kiertelemässä, ennenkuin suuntasimme hotellille Rantasalmelle. Rantasalmella yövyimme 1900-luvun alussa rakennetussa kartanossa. Oli muuten hieman eri puitteet kuin aiempien vuosien koulu majoituksessa!

Yöpaikka
 
Yöllä nukuin yllättävän hyvin, mutta aamupala ei oikein maistunut, jännitystä alkoi siis olemaan ilmassa. Aamupalan jälkeen ajoimme autolla kisakeskuksen tuntumaan, veimme juoksuvarusteet paikoilleen, kasasimme pyörät ja ajelimme pyörillä Valvatukselle. Kun pyörät oli saatu paikoilleen etsimme varjosta hieman viilennystä helteeseen. Melko kuuma alkoi olemaan jo kymmenen aikaan aamulla, mutta parempi tämä kuin se, että talvitakissa olisi joutunut starttia odotelemaan.

Pyöräkateus on Joroisilla monesti melko suuri.
Kuva: Timmo Kananoja
 

UINTI   29:30

Kävin järvessä verryttelemässä ennen starttia ja istuskelin vedessä niin kauan kuin mahdollista, sillä märkäpuku päällä helteessä ei tee mieli kovin kauaa seistä. Onneksi lähtökarsinassa olikin varjoisaa, joka hieman helpotti oloa. Startin pamahdettua uinti lähti etenemään heti hyvin. Lehtosen Kaisa meni tietysti menojaan, mutta muita en ajatellut päästää kauemmas. Uin lähes koko matkan jäähyväiskisaansa tehneen Tiina Bomanin varpaissa kiinni. Meno tuntui helpolle ja koko uinti tuntuikin olevn vain rannan odottelua. Vedestä nousin Venlan, Miran ja Tiinan kanssa lähes yhtäaikaa.

Kuva: Timo Kananoja
 
 
Tiina Boman ja minä vedestä.
Kuva: Timo Kananoja
 
 
T1 2:12

Vaihdossa jäin vähän muista samaan aikaan vedestä nousseista naisista, numerolappu meinasi unohtua ja  märkäpuku ei meinannut mennä pussiin millään. Vaihtoaikaa kun katsoo, niin yllättävän vähän siihen todellisuudessa aikaa uhrautui, mutta sen verran kuitenkin, että tyttöjen selkiä ei enää pyörän päälle noustessa näkynyt.

 Kuva: Timo Kananoja
 
 
 Kuva: Timo Kananoja
 
PYÖRÄ   2:36:39

Pyöräilyn alussa sykkeet olivat taivaissa. Olin ajatellut, että yli 170 lukemia en pyöräosuudella halua nähdä, joten yritin rauhoitella alkuun menoa, ettei ongelmia ala ilmenemään. Noin viiden kilometrin ajon jälkeen Kasurisen Maria pyyhälsi ohi ja siihen paikkaan loppui sykerajoissa pysyminen ja alkoi perässä pysyminen. Reilun kymmenen kilometrin jälkeen sykkeet alkoivat kuitenkin laskea ja ajminen oli kivaa. Ero Marian selkään oli kyllä lähempänä sataa kuin kymmentä metriä, mutta näkyvistä en aikonut sitä päästää. Parinkymmenen kilometrin kohdalla Hyvärisen Heidi tuli takaa ohi jonkun miehen kanssa, eikä heitäkään tietysti voinut päästää menemään, joten vauhti nousi taas vähän, mutta sykkeet pysyivät hyvin 160:n tuntumassa. Kääntöpaikalla näin, että ero edellä ajaneisiin Tiinaan ja Venlaan ei ollut kasvanut kuin muutaman minuutin. Takaisinpäin tullessa meistä pyyhälsi ohi iso joukko miehiä ja venäläisnainen. Maria ja Heidi lisäsivät vauhtia, mutta itse jättäydyin suosiolla tuosta joukosta. Tässä oli ehkä kisan yksinäisin osuus. Jossain vaiheessa tyttöjen selät tulivat kuitenkin taas näkyviin ja sainkin sen jälkeen ne melko helpon oloisesti kiinni ja jäin heidän vauhtiinsa. Pyöräilyn aika oli lähes sama kuin edellisvuonna, mutta miesten kärjen aikoja katsoessa, voi päätellä, että reitti oli hieman hitaampi, sillä miesten ajat olivat n.10min huonompia kuin edellisvuonna. Itse kyllä tykkäsin tästä reitistä todella paljon. Mukavan kumpuilevaa, loivapiirteistä ja vähän mutkittelevaa tietä. Jos maisemia olisi kerinnyt katselemaan, olisisvat nekin kyllä olleet kohdallaan. Peesivalvontaa oli mielestäni myös paljon ja se oli asiallista. Kaksi kertaa näin/kuulin kun huomautuksia annettiin. Itselleni tuomari jopa näytti käsimerkein, että voin mennä lähemmäs:)  Vaihtoon saavuin Heidin ja Marian kanssa yhtäaikaa eli SM-sijoilla 4-6. 

Pyöräosuus takana. Jarrutus ilmeisesti kypärällä.
Kuva: Timo Kananoja

T2  3:16

Toiseen vaihtoon uhrasin aikaa. Laitoin sukat jalkaan, otin avaavaa lääkettä varmuuden vuoksi ja vielä särkylääkkkeenkin, sillä pyöräilyosuuden loppupuolella oli päätä alkanut vähän särkemään. Juoksemaan pääsin sijalla 7. SM-kisassa sijalla 6.

JUOKSU  1:46:15

Juoksu lähti sujumaan hyvin. Triathlonkisoissa yleensä vaivaavia pistoksia ei kuulunut, eikä näkynyt. Hengityskin toimi moitteetta, vaikka punaisista silmistä pystyikin päättelemään, että jotain heinää oli ilmassa ollutkin. Kasurisen Marian selkä näkyi koko ajan reilun sadan metrin päässä ja juoksu tuntui mukavalta, vauhdista otin vähän juomaa geelin päälle ja jatkoin matkaa hymyssä suin. Kierroksen loppupuolella oli parin kilommetrin pätkä kuntorataa, tässä vaiheessa alkoi hymy jo pikkuhiljaa hyytymään, kun huomasin millainen mäki olisi kiivettävänä vielä kahteen kertaan! Nousu tuntui loputtoman pitkältä jo ensimmäisellä kierroksella ja lisäksi oli tuskaisen kuuma! Hyvärisen Heidi oli alkanut kärsimään pahoista vatsakrampeista ja käveli mäessä suunnilleen kaksin kerroin, ei hyvältä näyttänyt. Ensimmäinen kierros tuli juostua kuitenkin ihan hyvää vauhtia, tasan 34 minuuttiin. Ensimmäisen kierroksen jälkeen vauhti alkoi kuitenkin väistämättä hiipumaan ja Marian selkääkään ei enää näkynyt. Ensin vauhti laski 5:00 min/km ja viimeisellä kierroksella jo 5:15min/km. Huoltopisteillä oli pakko kävellä, jotta tarpeellinen juomamäärä olisi mahdollinen. Viilennystä kuumuuteen sai paikallisten puutarhaletkuista ja sienistä, tosin viimeisellä kierroksella ei enää ollutkaan niin kuuma, vaikka lämpötila olikin oikeasti yli hellerajan. Energiat oli siis käytetty loppuun ja jalkojen lihaksia särki. Huoltopisteitä olisi saanut olla yksi enemmän, sillä itse en pysty kyllä ottamaan geeliä ilman vettä. Nyt koko juoksuosuudella tuli otettua energiaa ehkä liian vähän.

MAALI  4:57:55

Maaliin pääsin lopulta ajalla: 4:57:55 ja sijalla 10, SM-sijalla 9. Kokonaiskisassa miehet mukaanlukien näytin olevan sijalla 159/1156. Loppuaika jäi 4:50 aikatavoitteesta, mutta vaikka olinkin katsonut reittiprofiilin etukäteen, en ollut sitä ymmärtänyt kyllä kunnolla ja ehkä hyvä niin. SM-kisa oli siinä mielessä tiukka, että kymmenen minuuttia (ja kolme sekuntia) paremmalla ajalla olisi ottanut jo SM-pronssia ja viisi minuuttia paremmalla ajalla olisi sijoitus ollut SM-5. Maalissa oli kyllä kuitenkin taas ihan huippufiilis. Oli kiva jutella tuttujen kanssa, fiilistellä kisaa, päivitellä kuumuutta ja tankkailla ruokaa ja juomaa sekä käydä välillä vähän katselemassa ja kannustamassa maaliintulijoitakin. Oli se vaan kiva päivä taas, vaikka välillä olikin tuskaisaa. Kummasti ne huonot hetket muuttuu hienoiksi itsensä voittamisen fiiliksiksi heti maalissa. :)

Onnittelut lopuksi vielä kaikille SM-mitalisteille ja kaikille muillekin maaliin päässeille ja hyviä suorituksia tehneille. Erityisesti tetysti Kaisalle ihan ylivoimaisesta esityksestä, Tiina Bomanille hienosta jäähyväiskisasta ja Panulle, joka toi menestystä OTC:lle ottamalla miesten yleisessä sarjasssa SM-hopeaa. Tulokset (Livetuloksissa tarkimmat väliajat ja sijoitukset suhteessa muihin)

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Terva-ajot ja Terva-etapit

Kun lähestulkoon kotiovelta pääsee ajamaan maantiecupin kisoja, niin onhan niihin pakko lähteä, vaikka järki toisin sanoisikin. Kuusi starttia pyörän päällä kaksi viikoa ennen kauden odotetuinta kisaa, eli Joroisten SM-puolimatkaa, ei ehkä ole sitä parasta mahdollista ja optimaalisinta valmistautumista, kun siinä triathlonissa on ne pari muutakin lajia.
 
Kisarupeaman aloitti heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ajetut terva-ajot Syötteellä. Ensimmäisenä etappina lauantai aamuna ajettiin 1,6 km:n mäkiprologi. Mäen kiipemiseen uhrasin aikaa 4:46,91. Ei siis mikään ihan loiva pieni kinkama, vaan ihan kunnon mäki Suomen oloissa. Aikani oli n.11 sekuntia enemmän kuin Ann-Mary Ähtävällä, joka kellotti nopeimman naisten ajan. Oma aikani meni kakkoseksi ja vain muutaman sekunnin erolla kolmanneksi ajoi Turun Urheiluliiton Maarit Mäntysaari, seuraaviin naisiin eroa kertyikin jo enemmän. Iltapäivällä startattiin sitten 10,5km:n tempoon maantiepyörillä. Aika-ajo pyörien, kuten myös tankojen ja kypärän käyttö oli kielletty. Tosin ainakaan minulla ei aika-ajopyörästä olisi tuolla reitillä ollut kuin haittaa, sen verran mäkeä oli kiivettävänä, tästä kertonee ehkä myös temponi  keskinopeus, joka oli hurjat 30,3km/h. Tempo kulki aivan loistavan hyvin. Ajoin omasta mielestäni hyvin myös alamäkeen, sillä poljin myös laskuosuudella koko ajan sen minkä välitykset sallivat ja vauhtia näyttikin olevan lähes 60km/h. Noin kolme kilometriä  ennen maalia sain minuutin edellä lähteneen Maaritin näkyviin ja tästähän tulikin melkoinen tsemppi. Loppunousussa sainkin Maaritin lopulta kiinni ja taistelin vielä ohikin. Jännittyneenä piti vielä odotella Ähtävän Ann-Mary maaliin, jotta kokonaiskisan tilanne seuraavalle päivälle selviäisi. Ann-Mary oli taas sen n.10 sekuntia nopeampi, mutta itselle jäi kyllä tästä huolimatta sellainen olo, että en varmasti olisi voinut missään kohtaa reittiä enää puristaa edes kymmentä sekuntia nopeampaa. 
 

 
Mäkitempo ajettiin maantiepyörillä
Sunnuntaina oli vuorossa 70km:n maantie samalla mäkisellä reitilläseitsemänä kierroksena. Ann-Mary ei startannut kisaan ollenkaan, joten minulle jäi vain Maaritin selkä vahdittavaksi. Naisten kisa starttasi yhtäaikaa miesten eliten, kilvan ja M-50 ja M-40 sarjan kanssa. Tietysti tipahdin pääjoukon kyydistä jo ensimmäisen kierroksen nousuissa, mutta niin tipahti moni muukin, Maarit mukaanlukien. Lopulta pääjoukosta tipahtaneista kasvoi n.10hengen porukka, jossa ajelin miesten peesissä loppunousujen läheisyyteen asti. Reitin loppuosassa oli lyhyt alamäki ennen n.1,5km:n loppunousua. Miehet päättivät ihmetyksekseni rullailla tuon alamäen! Maastokisoista on jäänyt ainakin se oppi itselle, että ennen nousua olevasta alamäestä haetaan vauhti nousuun! Siispä erkanin tässä vaiheessa porukasta ja menin omia menojani maaliin asti, vain yksi miehistä pääsi harmittavasti kuittaamaan  viimeisillä metreillä ohi. Maantieltä ja kokonaiskisasta oli kotiintuomisina kuitenkin voitto jos toinenkin, sillä myös Juha ajoi miesten kisassa niin tempon kuin maantienki voittoon ottaen siis myös kokonaiskisan
 
Kokonaiskisa
 
Alkuviikko "palauteltiin" Juhan kanssa Syötteellä kultaisen kammen leirillä ohjaajina. Täytynee kuitenkin sanoa, että 8-14-vuotiailta löytyy virtaa sen verran paljon, että aika koville otti. Sauvarinne 9-vuotiaiden vauhdissa sai omat jalat monta päivää kestävään jumiin, joten juoksulenkit jäivät taas koko viikolta väliin.
 
 
                                                       Leireilyä upeissa Syötteen maastoissa
 
 
Viime viikonloppuna olikiin sitten vuorossa kotikisat, eli Tervaetapit täällä Oulussa. Ensimmäisenä etappina ajettiin 11km:n tempo. Huolellisesta lämmittelystä huolimatta  jalat eivät oikein meinanneet  lähteä käyntiin ja sain kunnon tempofiiiliksen vasta loppupuolelle, ehkä edelleen hieman jumissa olleet jalat olivat syy, enpä tiedä. Loppuaika parani  kuitenkin edellisvuodesta 12 sekuntia aikaan 16:50, joten siihen olin kuitenkin tyytyväinen. Sijoitus oli 4.
 
Iltapäivällä ajettiin maantiekisa, joka naisilla ja vanhemmilla herroilla oli 5x11km. Alkuperäinen ajatukseni oli, että ajelisin peesissä koko kisan, ettei viikonlopusta tulisi liian kuormittava Joroisten kisaa ajatellen. No kuinkas sitten kävikään; kisa vei mennessään ja huomasin olevani mukana irtiottoyrityksissä kerta toisensa jälkeen. Hyvät yritykset kantoivat yleensä puolisen kierrosta, mutta viimeinen kierros ajettiin jälleen  ryhmässä. Naisten kisassa sattui myös pari ilkeää kaatumista, ja Cycloksen tytöt Minttu ja Rosa joutuivat jättämään leikin kesken. Karu laji tämä siinä mielessä on, että kun takana kolisee ja toiset lentävät nurin, niin muut lisäävät tässä vaiheessa kaasua :(  Toivottavasti tyttöjen ruhjeet paranevat pian! Loppukirin avasin itse todella aikaisin viimeiseen nousuun ja se kantoikin lähes maaliviivalle, jonne CCH:n Kati Jokio kerkesi kuitenkin lopulta puolirenkaanmittaa ennen, itse olin siis 2.
 
Sunnuntai aamuna kisattiin korttelikisa Raatissa. Rosa oli saanut aivotärähdyksen edellispäivän kaatumisessaan, eikä päässyt starttaamaan. Tämähän tietysti harmitti myös minua, sillä Rosa on useampaan otteeseen voittanut kortteliajon Suomen mestaruuden ja olisi tehnyt kisasta varmasti kovemman. Kisann alussa kiihdytin lähdön jälkeen ensimmäiseen mutkaan vähän reippaampaa vauhtia ja ihmettelin kun muut eivät tulleet perässä! Raatin rata on sellainen, että se on mielestäni parhaimmillaan kovassa vauhdissa. Saa kallistaa pyörää mutkiin, hakea ajolinjoja ja kiihdytellä, joten halusin pitää vauhtia. Ensimmäisen kierroksen puolivälissä seuraani liiittyi vanhempi herrasmies CCH:sta ja kahdestaan  ajettiin hyvällä vuorovedolla kisa läpi, olipahan se hauskaa! Loppukirissä olin nopeampi, joskin jokin aavistus jäi, että olisiko tässä oltu vain herrasmiehiä ja ajateltu, että naiset ensin:) Kokonaiskisasta tuli täälläkin lopulta tuplavoitto, kun Juha vei miesten kisan ja nyt hyllyllä seisoo kaksi toripolliisia. Hyvin oli OTC:n porukka taas kisat järjestänyt. Harmittavasti osallistujamäärät ei ihan päätä huimannut. Tuntuu Etelä-Suomesta olevan pitempi matka Ouluun kuin Oulusta Etelä-Suomeen. Lisäksi kisoihin yleensä väriä tuoneet norjalaiset olivat omilla markkinoillaan.  Korttelikisan jälkeen sain onneksi juostua hyvän 3000m vedon vielä radalla, etteivät jalat ihan unohtaisi, että niiden kuuluu osata juosta vielä pyöräilyn jälkeenkin. Tulokset Kari Mäkisen sivuilta
 
Nyt onkin kaikki mahdollinen tehty ennen Joroista. Luotto omaan pyöräkuntoon on ainakin kova, kaipa se juoksukin kulkee ja uinti menee varmaan vanhasta muistista. :)
 
 





keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Maantiepyöräilyn SM-kisat

Viikonloppuna kisattiin maantiepyöräilyn SM-kilpailut Riihimäellä, joten pitkä ajomatka oli taas edessä. Matkaan lähdettiinkin hyvissä ajoin jo torstai aamuna, joten illalla kerkesimme käydä tutustumassa pyörillä kisareittiin. Reitti oli mukavan vaihteleva, oli kaksi vähän pitempää nousua, mutta toisaalta oli myös paljon nopeaa osuutta, tai siltä ainakin vielä torstaina poikien peesissä ajaessa tuntui. Sykkeet huitelivat vähän turhan korkeissa lukemissa torstai-illan tutustumislenkillä, mutta en antanut sen juurikaan häiritä, oltiinhan sitä juuri istuttu autossa kahdeksan tuntia.

Perjantaina aamupäivä kului aikaa tappaen, sekä pienellä ja nihkeällä juoksulenkillä käyden.
Kisat starttasivat vihdoin perjantai-iltana klo 17 alkaen SM-tempoilla eli väliaikalähtöisillä maantieajoilla. Naisten kisa käytiin hieman suosituksia pitemmällä 32,5km:n retillä, mutta matkahan on kaikille sama, joten ainakaan minua matkan pituus ei ennakkoon haitannut. Ennen starttia kerkesin hyvin moikata vähän Chebici-Donnan tyttöjä ja tehdä verryttelyt. Verryttelyssä tuntui edelleen vähän nihkeältä, mutta ajattelin, että kisassa fiilis on varmasti eri. Lähdönaika koitti minulle jo klo 17:21 ja ampaisin matkaan loivaan alamäkeen, johon sain heti hyvän vauhdin päälle. Alamäki muuttui kuitenkin pian ylämäeksi ja myötätuuli vastatuuleksi. Muistelin, että reitillä olisi ollut alamäkeäkin, järkeilin myös, että matkan varrelle pitäisi osua myötätuultakin. Eipä osunut, tai ainakin tunne ajaessa oli sellainen, kuin olisin ajanut jatkuvaan ylämäkeen tai vastatuuleen. Totuuden mukaisesti kuitenkin tuuli oli hyvin vähäistä ja alamäkeähhän oli yhtä paljon kuin ylämäkeäkin. Mitään varsinaista ongelmaa matkan varrella ei ollut, ei vain kulkenut, ei ollut jalkaa ajaa, eikä muutenkaan ilmeisesti hyvä päivä. Sijoitus oli lopulta 21. ja aikaakin kului 55:48, kun edellisenä iltana laskeskelin, että hyytyessäkin ajan tulisi olla alle 54 min. Kisasta jäi siis hieman pettynyt fiilis ja itseluottamus seuraavan päivän yhteislähtökisaan valui aika alas. Pysyisinköhän edes pääjoukon mukana?

Tempoamassa. Kuva: Kai Patjas
Lauantaina Riihimäellä oli varsin mukava, kesäinen päivä. Naisten kisan startti oli vasta klo 15:40, joten päivällä oli aikaa pötkötellä hotellihuoneessa ja seurata kesäisessä säässä N-18 ja M-18 startteja. Naisten kisa käytiin kolmena 36km:n kierroksena. Kierrokset olivat tempoajosta tuttuja höystettynä pienellä kaupunkipätkällä. Kisa lähti käyntiin todella rauhallisesti. Vauhti oli paikoin lenkkivauhtiakin rauhallisempaa, mutta reitin mäkiin lisättiin vauhtia reippaasti. Huomasin, että ihme kyllä jalat tuntuivat ihan hyviltä ja mäkeenkin oli kiva kiivetä, kun muutamilla muillakin kuului hengästymisen ääniä mäkeä noustessa:). Kaksi naista lähtivät irti muistaakseni ensimmäisen kierroksen loppupuolella. Heidän annettiin mennä, ja itselläni ainakin oli mielessä, että kisaa ajaneet Lotta Lepistö ja Sari Saarelainen tuskin antavat noiden naisten voittaa. Lopulta toisen kierroksen puolivälin tienoilla Lotta pistikin vauhtia joukkoon ja naiset tulivat kiinni. Kisa jatkui siis yhdessä joukossa, edelleen lenkkivauhtia, aina viimeisen kierroksen ensimmäiseen nousuun jossa iskettiin kovaa, ja viisi naista pääsi muilta karkuun. Hetken aikaa jäin ajamaan kahden muun tytön kanssa kolmestaan tuota viiden naisen joukkoa kiinni, mutta ero ei lähtenyt kaventumaan ja pian pääjoukko olikin yhdessä kasassa. Koska itselläni ajo tuntui hyvältä ja edellisvuoden viidettä (tai siis oikeastaan yhden dopingkäryn jälkeen neljättä) sijaa olisi tehnyt mieli parantaa ja teinkin kovasti vetotöitä pääjoukossa, jotta saisimme eroa kärkeen  kaventumaan. Ero ei kuitenkaan lähtenyt kaventumaan ja meno rauhoittui loppuakohden. Sen verran paljon olin vetohommissa viihtynyt, että loppukiriin ei enää voimat riittäneet ja ajoin lopulta maaliin sijalla 13. Vaikka alkupuoli kisasta oli pientä kyttäilyä, jäi viimeisen kierroksen ansiosta kisasta hyvä mieli ja erityisesti luottamus omaan pyöräkuntoon palautui perjantai-illan alavireen jälkeen takaisin.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa ehkä viikonlopun rankin suoritus, kun toimin kiinetässä huollossa juomapullon ojentajana OTC:n miehille, eli Juhalle ja Törmäsen Markolle. Sää ei valitettavasti miesten pitkää 216km:n kisaa suosinut, vaan vettä heitti taivaalta koko kisan ajan ja lämpötilakin oli +10 asteen kieppeillä. Miehet ajoivat ensimmäiset kierrokset rauhassa yhtenäisenä pääjoukkona, kunnes lähellä puoltaväliä alkoi porukka rakoilemaan. Juha pääsi n.20 miehen irtiottoryhmään mukaan ja minulla tietysti jännitys huoltopisteellä alkoi kasvamaan. Irtiottoryhmä alkoi matkan edetessä harvenemaan entisestään. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä huoltopaikan ohi meni kisan voittanut Jussi Veikkanen, mukanaan kaksi muuta miestä: Henttala ja Pökälä, n.minuutin kuluttua tuli kuitenkin viiden miehen ryhmä, jossa Juhakin oli mukana. Myöhemmin kuulin, että Juhalta oli mennyt rengas pahaan paikkaan juuri ennen ratkaisevaa irtiottoa,  eikä siis "ollut mukana" juuri irtioton syntyessä, vaan oli kiekon vaihdon jälkeen ajamassa ryhmää kiinni. Maaliin Juha ajoi lopulta kuudentena ja taisi olla kuitenkin ihan tyytyväinen, vaikka rengas tietysti harmittikin. Maaliin raastavasta kelistä selvisi vain 31 miestä. Kovia olivat kyllä kaikki, jotka tuossa kelissä maaliin ajoivat, sen verran rankalta tuntui kisan seuraaminenkin!
 
Juha kiekon vaihtohommissa.
Kuva: Jari Birling