Oulun krossisyksy huipentui pari viikkoa sitten Heinäpään tutulla krossikukkulalla ajettuihin cyclocrossin SM-kisoihin. Kyseessä oli tietysti omasta näkökulmasta katsottuna aivan spesiaali tapahtuma, sillä harvoinhan sitä pääsee puolustamaan Suomen mestaruutta pyöräilymatkan päässä kotoa. Panostus kisaan oli edellämainituista syistä myös kohtuullisen kova ja Heinäpään rataa olikin tullut hinkattua pitkin syksyä lähes kyllästymiseen asti. Oulun avointen jälkeen kävi vielä sellainen hassu juttu, että seuraavan päivän "palauttavalla" lenkillä kävin huvikseen vielä katsastamassa muutamaa radan kohtaa ja jostain syystä päätin kokeilla menisikö reitin irtosorainen jyrkkä "tunkkausnousu" ajamalla ylös. (Kotona käydyllä keskustelulla naisten kyvyistä ajaa kyseinen nousu ylös ei ollut tietysti mitään tekemistä asian kanssa) Kylläpä sai muuten tuulettaa kun parin yrityksen jälkeen ajolinja löytyi ja nousu alkoi sujumaan!
Kisaviikollakin kävin vielä muutamaan otteeseen aistimassa radan tunnelmaa ja kisa-aamuna jokainen mutka, välityksen vaihto, kiihdtys, jarrutus, heinänkorsi ja irtokivi radalta olivatkin taatusti hallinnassa. Vielä kun verryttelyssäkin ajojalka tuntui herkälle ja kisakiekot tuntuivat kiihtyvän ihan naurettavan helposti, olin melko lailla parhaassa mahdollisessa iskussa asettumassa lähtöviivalle, mitä nyt ehkä vähän jännitti. Naisten lähtöön oli ilmoittautunut vain kourallinen kuskeja mikä vähän meinasi harmittaa. Enemmänkin olisi kyllä viivalle mahtunut, sillä nyt lähtö oli vähäisen osallistujamäärän vuoksi yhdistetty M-50- sarjan lähtöön. Nainen naista vastaan ajaminen olisi kyllä aina itselle mieluisampaa, mutta minkäs teet, kun ei viivalle enempää naisia ilmaantunut. Pienestä osallistujamäärästä huolimatta kovia nimiä mahtui kuitenkin lähtölistalle, mukana oli muun muassa tämän vuoden MM-mitalisti pyöräsuunnistuksesta ja SM-hopeaa ja maastomaratonilta ajanut Susanna Laurila, jota meinasinkin pitää kisasssa tiukasti silmällä.
|
Startti. Näytänkö ehkä jotenkin pieneltä?
Kuva: Tarja Kivirinta |
Startin pamahdettua liikkeelle kiihdytettiin hyvällä perusvauhdilla. Susanna otti vetovastuun letkasta, kun itse tyydyin peesailemaan tuttuja M-50 sarjan setiä. Mikäli kyseessä olisi ollut keskiviikkokrossit, olisin taatusti painanut kaasun punaiselle, mutta nyt sain hillittyä menohalujani ja seurailin letkaa, sillä nyt ajettiin ennenkaikkea sijoituksesta. Loppuajalla, kierrosajoilla tai miesten voittamisella ei tälläkertaa ollut itselle mitään merkitystä, joten kisa oli jotenkin hyvin erityyppinen kuin aiemmat syksyn krossit.
|
Menossa mukana numerolla yksi :)
Kuva: Tarja Kivirinta |
Heti ensimmäiseen loivaan nousuun Susanna näytti vahvuutensa ja ajoi nätisti letkan kärjessä reitin hauskimmalle ja toisaalta myös ankeimmalle osuudelle; nurmikkoshikaanilaskuun ja tunkkausnousuun. Itse tulin laskuun muutaman miehen perässä ja hieman meinasi ahdistaa, kun edellä menevät sedät hidastelivat laskussa ihan huolella, enkä päässyt laskemaan omaa vauhtiani. Lisäksi koska halusin ajaa tunkkausnousun ylös omaa linjaani jouduin jarruttelemaan vielä entistäkin enemmän, jotta miehet kerkeäisivät tunkkaamaan pyöriänsä. No, eipä mennyt ajamalla vaivalla harjoiteltu nousu, sillä miehiä oli tiellä ja jouduin jalkautumaan. Meinasi ahdistaa taas. Juoksuttamalla pyörä siis mäen päälle.
|
Pyörän tunkkausta tunkkausnousussa.
Kuva: Ville Wallenius |
Susanna oli saanut mäkiosuudella pienen raon aikaan, mutta koska näin miesten letkan ajavan kovempaa, hillitsin taas omaa intoiluani ja annoin miesten hoitaa vetotyöt. Mutkissa meinasi tosin ahdistaa kun vauhti tipahti tarpeettomasti nollaan, mutta suorilla peesissä istuskellessa energiaa säästyi. Puolen kierroksen maissa Susanna oli ajettu miesten toimesta kiinni ja huokaisin helpotuksesta. Ahdistus ajolinjaongelmista vaihtuikin hetkessä kiitollisuuteen M-50 sarjan miehiä kohtaan.
|
Ensimmäisen kierroksen jälkeen ryhmä kasassa.
Kuva: Tarja Kivirinta |
Toiselle kierrokselle lähdettäessä sama toistui lähes täydellisesti samoin; Shikaanilaskuun ja tunkkausnousuun Susanna sai raon, itse jäin pussiin miesten taakse, enkä päässyt ajamaan taaskaan alas, saati ylös ja taas miesten meno ahdisti. Mäen päällä pääsin kuitenkin taas peesiin, miehet tekivät työn ja Susanna saatiin taas kiinni ja taas sain olla kiitollinen miehille.
|
Jossain vaiheessa näköjään olin kuitenkin vetohommissa.
Kuva: Tarja Kivirinta |
Kolmannelle kierrokselle lähdettäessä mentiin taas samalla kaavalla. Niin omissa kuin miestenkin jaloissa alkoi kuitenkin selvästi painamaan, letka rakoili ja ero Susannaan ei enää tullutkaan kiinni. Jälkikäteen miettiessä tässä vaiheessa olisi voinut yrittää enemmän, vaikka rehellisesti sanottuna loputulos tuskin olisikaan muuttunut.
|
Todistettavasti tunkkausnousun pääsi myös ajamalla ylös.
Kuva: Mika Kankainen |
Neljännellä kierroksella Susannan vauhti ehkä aavistuksen vielä kasvoi ja omani varmuudella hidastui, ero venähti jo pariinkymmeneen sekuntiin ja näköyhteyskin rakoili pahasti, miehistä ei enää ollut avuksi, mutta ainakin sain ajaa rataa omia ajolinjojani ja hetken oli ihan hauskaakin! :) Kannnustuksen puutteesta homma ei ainakaan jäänyt kiinni, sillä tunnelma kukkulalla oli aivan huikea!
|
Laskuunkin pääsi pari kertaa ihan omaa vauhtia. Ja se oli hauskaa se!
Kuva: Ville Wallenius |
Viimeisen kierroksen sai vielä tosissaan yrittää ajaa eroa kiinni, mutta kun parisataa metriä ennen maalia näin Susannnan jo tuulettavan maalissa, rullailin loppuun ihan rentoa vauhtia. Takana ei nimittäin toisia naisia ollut ensimmäisen kierroksen jälkeen näkynyt, joten SM-hopea oli varmistettu.
|
Maaliin rennosti rullaillen.
Kuva: Ville Wallenius |
Hieno kisa ja vaikka tavoite ei ihan täyttynyt, niin täytyy kyllä todeta, että järjestys taisi olla silti maalissa ihan oikea. Hampaankoloon jäi kuitenkin sen verran, että parasta varmaan alkaa odottelemaan jo ensivuoden krossisyksyä. Oman kisan jälkeen oli vielä aivan huippua nauttia krossitunnelmasta miesten kisaa seuraamalla. Väkeä ja meteliä Heinäpään kukkulalla oli kuin Alpe d'Huezilla, tunnelma oli kertakaikkiaan aivan huippuluokkaa ja vielä kun Juhakin kampppaili itsensä SM-pronssille, oli päivä loppujen lopuksi varsin onnistunut. Kiitos Krossikommuunille ihan huikeasta krossisyksystä. Tätä muistellaan vielä kauan ja ensi vuotta odotellaan jo!
|
Kuva: Ari Kakko |