Pari viikkoa sitten, eli viikko ennen juhannusta oli edessä kesän ensimmäiset varsinaiset kisat. Lauantaille oli tarjolla triathlonin SM-sprinttiä ja sunnuntaille maantiekisaa Kauhajoella, joten tässäpä pientä raporttia kesän ensimmäisistä koitoksista.
Kisaviikonloppu alkoi perjantai-illan auton pakkauksella ja ajomatkalla Jyväskylään. Suunnitelmana oli, että minä käväisisin Jyväskylästä aamulla mutkan Himoksella kisaamassa triathlonin SM-sprintin ja tulisin puolen päivän jälkeen huoltamaan Juhaa Jyväskylään Laajavuoren maastomaratonille.
Himoksella tosiaan oli yleisen sarjan startit jo klo 9:00 aamulla, joten aamuherätys oli melko aikainen, enkä voi varsinaisesti sanoa, että aikataulu olisi ollut itselle ihan se kaikkein helpoin ja mieleisin. Vieläpä kun auton mittari näytti matkalla lämpötilaksi kahdeksaa astetta, ei fiilis kisapaikalla ollut alkuun hirveän korkealla. Onneksi paikalla näkyi kuitenkin paljon tuttuja, joiden kanssa oli kiva vaihtaa kuulumisia ennen kisaa ja pikkuhiljaa lämpötilan noustessa alkoi nousemaan kisafiiliskin.
Ennen kilpailua kävin ajamassa pyöräreitin läpi ja viedessäni pyörää vaihtoalueelle huomasin takarenkaan vajentuneen. Aikaa ei enää ollut läheä hakemaan pumppua tai uutta takakiekkoa autolta, joten puikkelehdin vähän epätoivoisena pitkin vaihtoaluetta pumppua etsien. Onneksi silmiini pian osuikin yksi pumppu, jota lainasin hädässäni ihan omalla luvallani, kun pumpun omistajaakaan ei näkynyt missään. Kiitosta lainasta siis! en kyllä vieläkään tiedä kenen pumppu oli, mutta tulihan se tarpeeseen. Vähän kiirehän siinä sitten lopulta tuli vetämään märkäpukua päälle ja totuttautumaan kylmään +15 asteiseen veteen, mutta hetken aikaa sain onneksi vedessä oltua ennen starttia.
Miesten yleinen sarja jo matkalla, naiset vielä odottelee vuoroaan. Kuva: Niina Salokorpi |
Startti siis pamahti klo 9:05, viisi minuuttia miesten perään. Meidän lähdössämme oli yleisen sarjan lisäksi kaikki nuorten sarjat, joten startti oli ihan kivan kokoinen Uinti lähti vähän tahmeasti liikkeelle, mutta niinhän se mulla yleensäkin menee, että en vaan omaa minkäänlaista lähtökiihdytystä. Tällä kertaa tahmeus vain jäi päälle koko uinnin ajaksi. Vielä kun viimeisellä poijunvälillä uin kohtuullisen vinoon vasemmalle, pääsi kärki karkaamaan vähän liian kauaksi. Viikossa ei näköjään muutenkaan pääse ihan sellaiseen uintikuntoon, mitä näissä kisoissa nykyään tarvittaisiin ja muutama avovesiuintikin voisi olla ennen kisoja hyvä idea.
Vaihtomäki. Jokaisen osuuden jälkeen ylös, pariin kertaan myös alas. Kuva: Niina Salokorpi |
Vauhdilla kohti pyöräosuutta. Syksyn cyclocrosstreenit näkyi, kun pyörän päälle onnistui hypätä hienosti! Kuva:Niina Salokorpi |
Uinnin ja vaihdon jälkeen eroa edelle ehtineisiin oli reilu puoli minuuttia, joten lähdin tietysti pyörällä jahtaamaan kärkeä kovaa. Pian poiminkin pari kovempaa uinutta tyttöä mukaan vuorovetoon. Pyöräosuus ajettiin kolmena reilun 6km:n kierroksena, joten tilanteen muihin kisailijoihin pääsi havaitsemaan hyvin. Mieli piristyikin kummasti, kun huomasin, että ero edellä ajaviin Miraan, Anniin, Venlaan ja venäläisiin naisiin ei juurikaan kasvanut. Oma pyöräjalkakin tuntui vahvalta, joten tein ihan mielelläni vetotöitä, kun välillä kuitenkin pääsin hetkeksi lepäämään peesiin. Pyöräilyn loppupuolella otin vetovuoron, sillä loppuosuus pyöräilyssä oli teknistä mutkaa ja kapeaa puolitettua pyörätietä, jossa ei mitenkään pääsisi enää ohittamaan. vaihtoon pääsinkin ihan mukavissa tunnelmissa ja jopa odotin juoksuosuutta.
Juoksu lähti käyntiin ihan hyvin kohmeisista varpaista huolimatta, olihan menomatka 2,5km:n päähän kääntöpaikalle enimmäkseen laskuvoittoinen ja myötätuulikin auttoi matkan tekoa. Takaisinpäin tullessa pari naista juoksivat ohi sellaisella kyydillä, että siihen ei omilla juoksujaloilla ollut mitään asiaa. Tämän jälkeen takana ei enää näkynytkään ketään, meno vähän latistui ja jalatkin tuntuivat jo melko tyhjiltä. Lopputulosten valossa ilmeisesti yksi nainen pääsi vielä ihan lopussakin kuittaamaan ohitseni, mutta itselle jäi vähän hämäräksi missä tämä tapahtui. Jäinkin miettimään, että enkö oikeasti juossut maaliin asti? Oliko ajanottomatto ehkä vasta jossain maalikaaren jälkeen? Lopputuloksissa olin sijalla 10. ja SM 8.(mukana kaksi venäläistä naista), enkä tietystikään ollut tuloslistaan kovinkaan tyytyväinen, mutta se oli semmoinen kisa se ja toivon mukaan se valmisti taas hieman seuraaviin triathlonkoitoksiin. Loppupäivä menikin Jyväskylässä sadetta pidellessä ja maastomaratonkisaa seuratessa, raskasta hommaa.
Lauantai-iltana kisapäivän päätteeksi suunnattiin auton nokka sitten kohti Kauhajokea, jossa ajettiin sunnuntaina Hyypänlaakson maantiekisat. Naisten lähtö oli yhdistetty miesten kilpasarjan ja master A-luokan lähtöön, joten ihan kivan kokoisesta startista oli kysymys, vaikka naisia kisassa olikin mukana vain viisi. Startti tapahtui aamulla kymmeneltä melko koleassa säässä ja olinkin varustautunut kesäiseen kisaan lähes talvivarustein. Onneksi, sillä parinkymmenen kilometrin jälkeen alkoi taukoamaton vesisade ja ajamisen ilo alkoi kadota samaa vauhtia vaatteiden kastumisen kanssa.
Kisa ajettiin yhtenä 110km:n lenkkinä, joten keskeyttäminen ei tullut kysymykseen, vaikka kädet jäätyivät lähes kiinni ohjaustankoon ja tunto alkoi kadota sormista. Nopein tapa päästä takaisin kilpailukeskukseen oli kuitenkin ajaa pääjoukon mukana maaliin, joten vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut. Sade onneksi lakkasi ehkä n.40km ennen maalia ja loppumatkalla tiekin muuttui taas kuivaksi. Kuivalla tiellä jalat alkoivat onneksi taas vähän lämpenemään ja maalikin tuli lopulta aika yhtäkkiä vastaan. Ajoin maaliin pääjoukon mukana ja toisena naisena. Toivottavasti kisasta jäi jalkoihin jotain muistijälkiä, vaikka välillä olikin vähän synkkää. Saisi kyllä tulla jo oikeasti kunnon kesä ja helteet!