Reilun viikon verran olen saanut fiilistellä Ironman tittelillä. Tässä pitkä tarina pitkästä kisasta. Lopussa linkki tuloksiin, jos koko reissun lukeminen ei kiinnosta. Kiitos tästä hienosta ironman tittelistä kuuluu erityisesti Juhalle, joka jaksoi toimia monta päivää huoltajana jättäen kaikki omat treenitkin tekemättä. Kiitos! Kaikki ei mennyt Kalmarissa ihan suunnitelmien mukaan, mutta maaliinpääsy sai kyllä lopulta hymyn korviin. :)
 |
| Oulun tulevat teräsmiehet. Kuva: Niina Salokorpi |
Ennakkotunnelmat
Kalmarin Ironman oli minulle ensimmäinen-ikinä täydenmatkan kisa, ensimmäinen-ikinä maraton, ensimmäinen-ikinä 180km pyöräilyä ja ensimmäinen-ikinä ulkomaan kisa. Jännitettävää siis riitti monessa asiassa. Kesän aikan tehdyt pari pitkää pyörälenkkiä aerobisen kynnyksen tuntumaan kiihtyen juoksujen kanssa olivat kuitenkin nostaneet itseluottamuksen sille tasolle, että tunnelma ennen kisaa oli enemmänkin mukavan odottavainen ja luottavainen kuin jännittynyt.
Julkisesti olin asettanut tavoitteeksi 11 tunnin rajan rikkomisen. Lajikohtaisesti ajattelin, että uinti menee muutaman minuutin tarkkuudella tuntiin, pyöräilyssä luotin vahvasti 5h30min aikaan ja juoksuun laskin käyttäväni hyvänä päivänä 4 tuntia. Puolen tunnin vaihto- ja hyytymisvaran laskin, sillä en tiennyt kuinka massiiviset ja hitaat vaihtoalueet mahdollisesti olisivat. Lisäksi olin melko varma, että juoksu tulee olemaan lopussa melko hidasta.
Juoksuosuuteen suhtauduin muutenkin melkoisella kunnioituksella, olihan pisin-ikinä juoksemani matka 25km, tämäkin osiin pilkottuna helteen vuoksi kolme viikkoa ennen kisaa. Pyöräosuuden itseluottamus puolestaan nousi entisestään, kun kävin perjantaina kisareitillä testaamassa, että pyörässä kaikki toimii. No toimihan se pyörä, toimi jalat ja toimi erityisesti asfaltti! Renkaat rullasivat Ruotsin asfaltilla melkein itsestään, ei ollut epätasaisuuksia, routavaurioita, koloja tai kuoppia kuten Oulun lenkkiteillä. Aloin jo ajattelemaan alle 5h30min pyöräaikaakin tässä vaiheessa. Vaihtopussukat ja pyörän sai viedä siis hyvillä mielin odottamaan aamua vaihtoalueelle.
 |
| Uintireittiä kartoittamassa. Kuva: Niina Salokorpi |
 |
| Pyörät peiteltiin yöksi keltaiseen. |
UINTI 3,8km
Aamu alkoi aikaisin klo 4:00 herätyksellä. Olin iloinen, että aikaero oli suomalaisten puolella ja kroppa todennäköisesti kuvitteli nukkuneensa tuntia myöhempään. Aamu vaihtopaikalla oli melkoista säätämistä ja tässä vaiheessa jo tosissaan jännittikin. Yleensä jännitys saa minulla aikaan taukoamattoman vessassa ravaamisen ja suolikin toimii melkoisen vilkkaasti. Tälläkertaa yhtään ylimääräistä vessareissua ei kerinnyt tekemään, sillä uinnin lähtö oli parin korttelin päässä vaihtopaikasta ja sinne päästyämme saikin märkäpukua alkaa samantien vetämään päälle. Uinnissa asetuttiin oman tavoiteuintiajan mukaisiin lähtöryhmiin ja sainkin Kasurisen Mariasta seuraa ennen lähtöä. Tuntui jotenkin turvalliselta lähteä matkaan tutun kisakumppanin ja monta täydenmatkan kisaa jo aiemmin selättäneen Marian vierestä.
Uinti lähti liikkeelle mukavasti ja mitään erityistä ryysistä ei kahden ensimmäisen poijun jälkeen tuntunut olevan, tosin sopivaa peesiäkään ei oikein meinannut löytyä. Uinti tuntui kokomatkan todella helpolle. Ihmismassa aiheutti ilmeisesti sen verran virtausta menosuuntaan, että eteenpäin mentiin hyvää vauhtia ilman suurempaa yritystä. Keskityinkin ihan huolella pitkään käsivetoon ja liukuvaan uintiin, sillä virta tuntui vievän eteenpäin niin mukavasti. Rantauduin tasan tarkkaan ajateltuun aikaan 1:00:49.
 |
| Uinnin lähtö. Katsojia ja kannustajia oli jo melkoinen määrä aikaisesta aamusta huolimatta. Kuva: Niina Salokorpi |
 |
| Uintiosuus takana. Kuva: Niina Salokorpi |
T1 3:59
Pitkän ja huolellisen harkinnan jälkeen olin päättänyt laittaa pyöräilyhousut triathlonasun päälle, kuten myös tri-topin, jossa oli tasku kolmelle energiapatukalle. Varsinaisesti lisävaatteiden pukeminen ei vienyt aikaa paljon. Tunsin kuitenkin, että nyt pitää käydä vielä vessassa, ennen pyöräosuutta. Tässä uhrautui muutama minuutti, kun vaatetta piti sittenkin vielä käyttää pois päältä:) Kun vihdoin pääsin pyörän päälle Juha huuteli, että olen 7. uinnista tullut nainen kaikista. Olipahan hienoa lähteä ajamaan näissä asemissa. (Rullaavan lähdön vuoksi todellisuudessa uintiaika oli vasta 15. nopein naisista)
 |
| Kovin montaa pyörää ei ollut vielä lähtenyt liikkeelle. Kuva: Juha Kangaskokko |
PYÖRÄ 180,2km
Tätä ihanuutta olin odottanut koko kesän! Pyöräily lähtikin hyvin käyntiin ja jaksoin pitää malttia vauhdissa, vaikka kovempaakin olisivat niin jalat, kuin mielikin halunneet mennä. Aloitin tankkaamisen lähes heti pyörän päälle päästyäni ja ensimmäisen tunnin aikana olinkin syönyt jo energiapatukan, kaksi geeliä ja puoli pulloa maltopitoista urheilujuomaa. Jälkikäteen ajateltuna tämä taisi olla liikaa. Noin 50 km:n kohdalla ohitseni tuli nainen, jonka vauhtiin jäin ja noin 70km:n kohdalle asti pyöräily kulki hyvin ilman mitään ongelmaa. 70km:n jälkeen orastava "isompi hätä" alkoi kuitenkin vaivaamaan, mutta huoltopaikka kerrallaan päätin jaksaa jatkaa vielä seuraavalle. 110km:n kohdalla oli kuitenkin välttämätöntä kurvata hetkeksi bajamajaan helpottamaan oloa. Seuraavat 20km olivatkin taas ihan siedettäviä, mutta melko pian tämän jälkeen maha alkoi kouristelemaan ikävästi. Geelien ja patukoiden ottaminen jäi vähemmälle ja urheilujuoma ei kertakaikkiaan mennyt enää alas. Juomaksi vaihtui pelkkä vesi ja patukoita yritin syödä aina pienen palan. Maha kouristuksia tuli kuitenkin säännöllisesti, jouduin ajamaan jarrukahvoilta, syke laski alle 140 lukemiin ja kypäräkin alkoi ahdistamaan. Viimeiset 30km tuntuivat kestävän ikuisuuden. En pystynyt ajattelemaan muuta kuin vaihtoalueen bajamajaa ja sitä, että saisin kypärän kohta pois ja päähän kunnolla viilennystä. Viimeisten kilometrien fiilistä laski myös törkeä peesaaminen. Ensimmäiset 120km peesivalvontaa oli lähes koko ajan, mutta mannerkierroksella ei valvontaa enää näknyt ja käyttäytyminen kisaajilla oli valitettavasti sen mukaista. Mihin lie katosi valvonta. Pyöräosuus loppui lopulta ajassa 5:44:10, keskinopeuden ollessa vain 31.38 km/h. Pyöräosuus ei mennyt siis ihan suunnitelmien, eikä odotusten mukaan ja mahakouristuksien vuoksi olin melko huolissaan edessä odottavasta maratonista.
T2 4:59
Huh huh. Sieltähän se tuli vastaan, vaihtoalue ja ennenkaikkea vaihtoalueen bajamaja. Luulin viettäneeni bajamajassa enemmänkin aikaa, mutta vaihtoajasta päätellen pääsin kopista n.3minuutissa kuitenkin ulos:) Mittari oli jäänyt pyörään, mutta onneksi huomasin sen oloani helpottaessa ja bajamajareissun jälkeen juoksin joitain metrejä takaisin pyörälle ja nappasin mittarin matkaan. Muuten vaihto sujui normaalin nopeasti. Vaihtoalueet olivat muutenkin todella nopeita ja ilman ylimääräistä sähellystä vaihdot olisivat sujuneet todennäköisesti kahden minuutin tuntumaan.
 |
| Pyöräosuus takana. Kuva:Niina Salokorpi |
JUOKSU 42,2km
Päätin lähteä menemään sitä vauhtia, mikä hyvältä tuntuu ja mihin enää kykenen. Ihmetys oli SUURI kun juoksu lähti rullaamaan aivan uskomattoman hyvää vauhtia.Ensimmäiset 5 km sain vilkuilla vähän väliä jopa nelosella alkavia kilometrivauhteja. Heti alusta pitäen minulle muodostui tavaksi ottaa puolikas geeli hieman ennen huoltopistettä, (huoltopisteitä 2km:n välein) huoltopisteeltä ottaa vesi ja juoda mukillinen kävellen, ottaa uusi geeli valmiiksi käteen ja viimeisiltä henkilöiltä ottaa vielä toinen vesimuki ja kaataa se päähän, jonka jälkeen jatkoin juoksua. Kilometrit vilahtelivat melkoista vauhtia ohi. Vauhti tasaantui n.5:15min/km lukemiin ja hymy oli korvissa. 14km:n jälkeen näin Juhaa ja kohteliaasti pysähdyin juomaan omasta juomapullosta, eipäs siinä niin kiire ollut. Toisella 14km:n kierroksella vauhti tipahti vähän, mutta pysyi edelleen n.5:20min/km lukemissa. Aloin ajattelemaan hyvin loogisesti, että mikäli pystyn siis juoksemaan tätä vauhtia nyt, olen päässyt kauemmas totaalisippauksen tapahtuessa.
 |
| Juoksuosuudella poskilihakset olivat koetuksella, kun hymyilytti niin paljon. Kuva: Niina Salokorpi |
Ihmetys oli taass suuri kun mitään ihan älytöntä sippausta ei tullutkaan. Kilometrien 32 ja 39 välillä kävin tietty pienimuotoisen kisan: pää vastaan jalat, mutta kovin suurta ponnistusta ei vaatinut saada pää voittamaan. Edessä näkyi aina joku selkä, jonka ohittaa ja tämähän pisti minun jalkoihin aina vähän vauhtia lisää. Viimeiset kilometrit menivät todella loistavissa fiiliksissä. Juhaa näin vielä kilometri ennen maalia, mutta nyt ei enää kerennyt pysähtyä, vaan maaliin piti päästä!
 |
| Reilu kilometri enää jäljellä! Kuva: Juha |
Ihmismeren keskeltä sai juosta tuuletellen maaliin loppuajassa 10:43:39 ja päivässä parasta oli kyllä maratonilla kellottamani loppuaika 3:49:42. Henkisesti oli todella tärkeää onnistua parhaiten minulle heikoimmassa lajissa. Juoksuosuudella sijoitukseni naisten kokonaiskisassa tipahti enää kaksi pykälää, kokonaissijoituksen ollen lopulta 27. Omassa ikäsarjassani sijoituin viidenneksi, kahden parhaan saadessa kisalipun Havaijin MM-kisaan. Onnea Marialle, joka vei voiton tässä sarjassa! Miehet mukaan lukien sijoitukseni oli 341. osallistujien kokonaismäärän ollessa n.2300.
Kuva:Niina Salokorpi
Kuva: Niina Salokorpi
 |
| Kuva:Niina Salokorpi |
Mitä sitten?
Vuorokausi maaliintulon jälkeen kärsin todella pahoista mahakrampeista ja kourstuksista. Lisäksi iho oli kosketusarka ja posketkin kipeät kaikesta juoksuosuuden hymyilystä johtuen:) Kiinteää ruokaa ei voinut syödä, ilman älyttömiä vatsakipuja. Jalatkin olivat muusia eikä kenkiä ei voinut laittaa kotimatkalla jalkaan, sillä varpaat olivat niin kipeät. Maanantaiksi olo normalisoitui ja lihaksista katosi arkuus lopulta todella nopeasti, jopa nopeammin kuin puolimatkan jälkeen. Treenit ovat lähteneet taas käyntiin hiljalleen. Lokakuun 11. päivä kalenteriin on merkattu Havaijin kisakatsomo. Kalmarista Havaijin paikat saivat aivan huikeilla suorituksilla Maria, Venla ja Tatu. Onnea ja hurjasti tsemppiä! Itsellä alle vaihtuu nyt leveämpirenkaiset menopelit ja innolla odotan jo Oulun krossisyksyä! Ensivuoden Ironman kalenteriakin on tullut jo vähän vilkuiltua:)
