Tähtisadeajot 2014

Viikko sitten sunnuntaina tuli käytyä reissu Jyväskylän seudulla ajelemassa Tähtisadeajoissa. Tapahtuma on jo usean vuoden ajan ollut yksi syksyn suosikeista ja  olenkin ollut menossa mukana nyt jo viitenä vuonna. Tosin 2011 olin vain katsojana ja huoltajana, sillä murtuneella jalalla ei voinut tuolloin itse viivalle lähteä. Tänä vuonna reissu oli hyvin  lähellä jäädä tekemättä, sillä viikolla alkanut flunssa ei ollut hellittänyt vielä perjantaina lainkaan. Juhallakin oli käsi ollut jo viikon ajan käytännössä käyttökelvoton, joten perjantai-iltana näytti vahvasti siltä, että viikonloppu vietetään kotisohvalla. Lauantai aamuna flunssa oli kuitenkin lähes tiessään ja kävin vähän juoksemassakin ja tunnustelemasssa miten happi kulkee. Hengitys toimi testilenkillä lähes normaalisti, joten ajatus kisasta nousi taas ilmoille. Juhasta ei matkaseuraksi ollut, joten pikaista soittoa Kempeleen suuntaan josko Helin ja Kimmon auto ei vielä olisi startannut matkaan. Ei ollut ja onnekseni mahduin pyöräni kanssa vielä mukaan. 

 

Lauantai-iltana käytiin Jyväskylässä paikallisella tankkauspizzalla, jotta sunnuntaina jaksaisi. Viereisessä pöydässä yritettiin tilata listalla ollutta  poropizzaa, mutta valitettavasti poro oli paikasta loppu. Kuuluivat siinä mietiskelevän, että eihän sitä poroa enää saa kun joulukin jo alkaa lähestymään tarvii pukki porot muihin hommiin. Onneksi itse päädyin kinkkupizzaan ja sain energiavarastot täydennettyä :)

 

Sunnuntaiaamuna, uusitulla  kisapaikalla, Saarenmaan kyläkoululla oli kunnon kisameininki päällä. Numerolappu siis keulaan ja pienen verran jälkeen päästiinkin jo odottelemaan starttia.

 

Lähtöryhmitykseen oikaisin nauhan ali.
Tässä vaiheessa oltiin siis koko porukka vielä kärkiporukassa:)
Kuva: Lasse Vuori

 

Lähtötunnelmaa. Kuva: Lasse Vuori

 

Startti tapahtui rauhallisesti etuauton perässä rullaillen. Etuauton kiihdytettyä kiihtyi vauhtikin, mutta asvalttipätkän pysyin mukana vielä hyvin. Ensimmäisellä maastopätkällä jono alkoi venymään ja itsekin sain kasvatettua väliä edellä ajaneeseen mieheen. ( Vai pitäsikö tämä muka ilmaista siten, että edellä mennyt mies sai kasvatettua eroa minuun;) )

 

Startti. Kuva: Studiowoima

 Reitti oli tutun mukavaa, vaihtelevaa maastoa, vuorotellen hiekkatietä ja polkua, nousua ja laskua. Aiempiin vuosiin verrattuna polkupätkiä oli lisätty ja tiepätkiä vähennetty. Tämä ei ollut itselle ehkä ihan auennut, kun reittikartan tutkaileminen oli jäänyt vähän vähemmälle. Vähän pienemmillä rengaspaineilla olisi varmasti kannattanut lähteä matkaan, sillä välillä meno oli melkoista pomppimista. Pääosin reitti oli kuitenkin nopeaa ajettavaa, vaikka pari kuoppaa ja töyssyä olikin piilotettu heinikkolaskuihin ja näissä meinasi käydä pari kertaa itsellekin huonosti.  Muutamat kaatumiset ilmeisesti näissä kohdin nähtiinkin.

 

Tiepätkää. Kuva:Lasse Vuori

 Ensimmäisellä kierroksella sain miehistä mukavasti peesiapua aina tiepätkillä. Poluilla peesaamista pitäisi vielä vähän harjoitella, ilmeisesti ei ole luotto ihan täysin kohdallaan edellämenevien reitinvalintoihin.  Onneksi peesiapua oli tarjolla, sillä limaa irtosi välillä melkoisesti ja yskitti. Ellei olisi ollut miehiä joiden perässä roikkua vauhti olisi varmasti hidastunut melkoisesti.

 

                           Kuvat: Studiowoima                            

 

Kierroksen vaihtuessa uuteen, oli limat ilmeisesti ulostettu, sillä yskiminen alkoi loppumaan ja meno paranemaan. Toisen kierroksen alun asvalttipätkällä hieman odottelin autoseurueeseemme kuulunutta Kuusamon vahvistusta Kaakisen Tanelia (Tanelin blogi tähtisadeajoista), joka vähän aikaa taas tarjosikin paikkaa takarenkaastaan. Kiitos! Ylämäkien alkaessa Taneli alkoi jäämään ja kun oma ajo alkoi tuntumaan edelliskierrosta paremmalta, päätin lähteä jatkamaan omaa vauhtia. Huoltopisteellä olin sitä paitsi kuullut olevani toisena naisista, joten päätin pitää tämän sijoituksen maaliin asti.

 

Tanelin jäätyä ei miehistä enää ollut juurikaan peesiavuksi, mutta omassa takarenkaassani oli ilmeisesti ihan mukava olla, kun siinä viihtyi lähes viimeisen 5km:n loppulenkille asti muutama herrasmies. Ennen viimeistä polkupätkää tuli minulle eteen vielä pieni tekninen ongelma, kun etuvaihtaja jumittui ja jouduin pysähtymään sitä säätämään hetkeksi. Takarenkaassa viihtyneet herrasmiehet katosivat horisonttiin ja itse painelin pienen huoltotauon jälkeen perään. Huoltotauko venähti kuitenkin sen verran, että viimeisellä polkupätkällä ei enää miehiä näkynyt ja ajelin sitten rauhasssa täysiä yksikseni maaliin, sijoituksen pysyessä toisena.

 

Palkintojenjako. Kuva: Studiowoima

Vaikka oma meno ja olo ei ollut varsinkaan kisan alkupuoliskolla paras mmahdollinen, jäi kisasta silti jälleen hyvä mieli, sillä reitti, reittimerkinnät, yleinen meininki kisakeskuksella ja palkinnot olivat tuttuun tapaan jälleen huippuluokkaa. Tuttuja näkyi paljon ja sääkin oli mukavan lämmin ja aurinkoinen, joten ei paremmasta väliä. Ensi vuonna taas uudestaan, mutta sitä ennen aletaan ajamaan krossia!