NUTS Köykkyri Pre X-mas uphill race

Pikkujouluja on monenlaisia. Eräänlaisia vietettiin eilen lauantaina Kempeleen Köykkyrissä. Paikalle pikkujoulutohinoihin saavuin hyvissä ajoin, puolisen tuntia ennen virallisen ohjelman alkamista. Innokkaimmat olivat tosin aloitelleet meiningit tosin jo pari tuntia aiemmin.

 

Pikkujouluohjelmassa ei oltu turhia kikkailtu, vaan homma pidettiin yksinkertaisena. Itse olin ilmoittautunut ryhmään,  jonka pikkujoulumeiningit alkoivat tasan kello kaksitoista. Kellon tullessa siis pykälään homma lähti käyntiin ja niin sitä sitten mentiin: ensin parisataa metriä Köykkyrin laskettelurinnettä ylös, sisältäen 25 nousumetriä, sitten parinsadan metrin pätkä toista puolta rinnettä alas, sisältäen 25 laskumetriä ja sama taas uudelleen... ja uudelleen... ja uudelleen... ja uudelleen... seuraavien neljän tunnin ajan. Ei tarvinnut  näissä kekkereissä kyllä pelätä eksyvänsä reitiltä :)

 

Näiden pikkujoulujen voittaja tulisi olemaan se, joka jaksaa eniten tuota neljänsadanmetrin rataa kiertää. Tällä tiedolla tosin ei tietenkään ollut itselleni merkitystä, sillä lähdinhän mukaan kisaan lenkkeilymielessä: neljän tunnin sauvarinnetreeniä ei todellakaan tulisi muuten tehtyä. Edellisenä iltana oli tullut jo tehtyä viikon VK-lenkkikin. Koska ajatuksena tosiaan oli tehdä aerobinen pitkä sauvarinnetreeni ja nauttia välillä huollossa rauhassa järjestän tarjoamia keksejä ja muita herkkuja, niin laitoin vaatettakin päälle vähintäänkin tarpeeksi; kaksi aluspaitaa, takin ja varmuudenvuoksi vielä tuuliliivin. Numerolappu tietenkin rintaan tuuliliivin päälle hakaneuloilla. Jotkut polkujuoksija PRO:t näyttivät laittavan numerolapun reiteen. En oikein ymmärtänyt; näyttääkö se muka paremmalta reidessä?
 

 

Kello kaksitoista meidät neljän tunnin radan kiertäjät päästettiin siis matkaan. Katselin pari kierrosta, kuinka porukkaa juoksi mäkeä ylös. Minä pidin kuitenkin pääni: kävelin reippaasti mäen ylös ja hölkkäilin alas.. ja uudestaan..ja uudestaan.. Sykkeet pysyivät mukavasti PK-alueella ja meno oli helppoa.

 

Kunnes seitsemän kierroksen jälkeen ensimmäinen nainen, Säkkisen Sanna, otti minut jo kierroksella kiinni. Nopea laskutoimitus: samalla menolla Sanna ohittaa minut neljässä tunnissa kahdeksalla kierroksella. Ja senhän arvaa miten tässä kävi! Lisäsin ylämäkiin vähän vauhtia, että pysyin Sannan mukana. Alamäissä Sanna oli kuitenkin selvästi nopeampi ja ero kasvoi edelleen vähitellen. Toinenkin nainen Kaijasen Tytti otti minut jo kierroksella kiinni. Vauhtia piti lisätä vielä. Huh huh.. nyt alkoi jo tulla kuuma. Huoltopaikalla piti pysähtyä ottamaan hanskat ja buffi päästä pois. Seuraavalla kierroksella piti pysähtyä ottamaan takki pois tuuliliivin alta. Aijaa.. mutta mullahan oli numerolapppu hakaneuloilla tuuliliivin rinnassa. Ahaa.. Siksikö niillä PRO:illa onkin se numero reidessä? Saa nopeasti vaatetta pois tai lisää.  Aina oppii uutta. Nimittäin en saanut todellakaan nopeasti vaatetta vähemmäksi, mutta kun lopulta sain, niin alkoi olla hyvä. Enää yksi vähän pitempi pysähdys repulla ja kesähanskojen kaivaminen käsiin.

 

Sanna oli tässävaiheessa jo yli kaksi kierrosta edellä ja Tytti yhden. Mutta nyt alkoikin takaa-ajo. Hitaasti, mutta varmasti. Aloin juoksemaan rinteen puoleenväliin ja harpoin loput rinteestä pitkällä askeleella ylös. Alaspäin en osannut nostaa vauhtia, mutta ylämäkeen aloin mennä tyttöjä nopeammin. Tyttöjen selät alkoivat pikkuhiljaa näkymään. Sain ne kiinni ja ei muutakuin ohi! No ei se nyt ihan niin helppoa ollut. Sanna pysyi helposti vauhdissa mukana. Aina alamäkeen Sanna meni paljon kovempaa ja minä sain eroa ainoastaan ylämäkeen mentäessä, lopulta eroa alkoi kuitenkin tulla minun hyväksi. Tytti oli jäänyt jo vähän enemmän. Tässä vaiheessa olin siis toisena naisista. Sanna oli reilun puolen kierroksen päässä, mutta aikaa ei ollut enää kuin vajaa puoli tuntia. Viimeisillä kierroksilla mäki piti juosta jo lähes ylös asti, mutta Sannan selkää ei vain alkanut näkymään. Pääsin viimeiselle 66:lle kierrokselle pari minuuttia ennen neljän tunnin täyttymistä ja rullailin alamäen maaliin lopulta 1min47s Sannan perässä, toisena naisena, hyvillä mielin ja jalat väsyneenä.  Viralliset tulokset löytyy täältä.

 

Peekoolenkki lähti siis näissä pikkujouluskabailuissa vähän lapasesta. Numerolappu ja peruskestävyyslenkki ei vaan sovi näköjään mun kohdalla samaan lauseeseen. Tyytyväinen täytyy päivän suoritukseen kyllä olla, sillä ei siellä montaa (jos ketään) muuta tainnut olla, jotka tekivät nousevavauhtisen kisan. Viimeisen tunnin aikana tuli vastaan nimittäin melko monta selkää, jotka puolestaan ensimmäisen tunnin aikana katosivat minun silmistäni mäen päälle melko nopeaan tahtiin. Meininki tässä NUTSien järjestämässä tapahtumassa oli kyllä muutenkin kohdallaan. Oli musiikkia, torvien törähdyksiä ja lehmänkellon kilkatusta. Huollossakin olisi ollut jos jonkilaista herkkua tarjolla, mutta ei varmaan tarvi erikseen mainita, että näistä herkuista en pahemmin kerinnyt nauttimaan. Geelejä sensijaan piti anella radan varresta Heliltä lisää, kun kotona olin ajatellut, että kyllähän neljän tunnin PK-lenkin kolmella geelillä selättää. Joopa joo. Onneksi kulutetun energian sai tankata ainakin osittain takaisin, kun illan kruunasi vielä saunat ja pikkujouluruokailut hyvässä seurassa.

Tässä vielä päivä numeroina:     Kierroksia: 66 kpl
                                                    Kokonaisaika: 4:01:47
                                                    Nopein kierros: 3:09 (min)
                                                    Hitain kierros: 4:59 (min)
                                                    Keskimäärin/kierros: 3:39 (min)
                                                    Nousumetrit: 1880m
                                                    Matka: 31,46km
                                                    Keskisyke: 164
                                                    Maksimiyke: 187

Offseason olkoon ohi

Cyclocrossin SM-kisojen jälkeen vietin viikon syyslomaa töistä. Perinteisesti tässä vaiheessa on uusi kausi jo kunnolla käynnissä ja syyslomalla on saanut tehtyä aina hyvän määräviikon. Nyt pidin kuitenkin lomaa. Ulkoilua kertyi koko viikon aikana vain muutaman tunnin verran, sillä aika kului pääosin pyörävaraston remontointi- ja sisustuspuuhissa. Miksihän sisustusblogeissa ei noin ylipäätään esitellä toimivia säilytysratkaisuja reilulle kymmenelle pyörälle? :)

Hyvin ergonomista ja kevyttä työtä.

  

 

          ennen                                                  nyt        

Olisikohan se nyt kuitenkin  jo aika julistaa offseason virallisesti päättyneeksi? Ainakin merkkejä virallisten treenien pariin palaamisesta on ilmassa, joskaan kovin suurta suunnitelmallisuutta treeneihin tuskin tulee ennen joulua. Pääkoppa tarvitsee vielä lepoa, sillä viimekesän kisakausi venähti puolenvuoden mittaiseksi.  Yksi syy tähän suunnittelemattomuuteen lienee myös se, että en ole vielä jaksanut miettiä ensivuoden kisoja ollenkaan tai ainakaan lyödä mitään ilmoittautumisia vielä sisään minnekään. Facebook ilmoittelee säännöllisesti kuinka sinne ja tänne triathlonkisaan on enää sen ja tän verran osallistumispaikkoja jäljellä. Tämä aiheuttaa ehkä lievää ahdistusta. Enkö ensikesänä voikaan vain vilkuilla kisakalenteria pitkin kesää ja päättää viikkoa tai kahta ennen lähdenkö kisaamaan vai en?  En ole ilmoittautunut edes Joroisille saati mihinkään muuhun kisaan.

 

Pikkuhiljaa pitäsi kuitenkin alkaa varmaan lyömään lukkoon edes kesän pääkisat. Kalmarin Ironman oli niin hieno kokemus, että haluaisin kyllä kisata Ironmankisan ensikesänäkin, mutta missä ja milloin? Ruotsissa järjestetään kesäkuussa myös ITU:n pitkän matkan MM-kisat (4km-120km-30km). Suomesta on varmasti lähdössä kisoihin iso joukkue ja  kyllähän tuo kisa itseänikin houkuttaisi, mutta pystynkö olemaan jo kesäkuussa tarpeeksi hyvässä kunnossa?

Kalmarin kisassa oli kivaa

 

Toisaalta pyöräkin kulki viimekesänä ihan kivasti. Ironmanille valmistavat lenkit tosin taisivat viedä parhaimman terän keskikesän pyöräkisoista, mutta kivaahan noita pyöräkisojakin on kiertää. Maantiecupissakin kipusin lopulta sijalle 6. Lisäksi syksy ja cyclocrossin SM-kisat myös osoittivat, että pelkkä pyöräkin ilman uintia ja juoksua tosiaan voisi kulkea.

 

Viimekesän aikana numerolappustartteja kertyi 28kpl! Ei mitenkään ihan pieni määrä ja tuosta on mahdollisesti jotkut paikkalliskisat vielä unohtunutkin. Ihan viimekesän määrää en taida ensivuonna kisata. Ainakin ehdottomasti järkevämpää olisi panostaa enemmän niihin pääkisoihin ja vähän ainakin karsia tuosta.. Mutta kun mää en siis vaan osaa päättää!

 

Tällaisilla asioilla on kuitenkin onneksi tapana selkiintyä lopulta. Merkkejä yleisen ulkoilun ja lenkkeilyn muuttumisesta treenien suuntaisiksi on kuitenkin jo ilmoilla: tällä viikolla olen käynyt jo kaksi kertaa uimahallissa. Olisikohan edellinen kerta altaassa ollut huhti- tai toukokuussa. (Kesällähän treenaan uintia vain avovedessä.) Muutaman kerran olen vääntäytynyt  lenkille myös melko ankeaan säähän ja pari reippaampaa juoksutreeniäkin on jo takana. Puhumattakaan siitä, että yhtenä iltana istuin pyörän päällä puolituntia ja rullailin vapailla rullilla! Kyllä tää alkaa vaikuttaan treeniltä. Olkoon siis offseason ohi.

 

Välillä on tullut jo lenkkeiltyä pimeässäkin...

Välillä taas on tullut lenkkeiltyä muuten vaan ankeassa säässä...

Toisinaan taas on olleet huippuolosuhteet!