Viime viikonlopun treeneihin mahtui kaikenlaista kivaa, tai siis kaikenlaista saattaa sittenkin olla vähän väärä ilmaisu, mutta kivaa viikonloppuun ainakin mahtui, vieläpä lähes kahdensadan kilometrin edestä! Perjantaina pääsin sarttaamaan vihdoin maantiepyöräilykauden kun lämpömittari kohosi kuuden asteen edestä plussan puolelle ja edellisviikonlopun lumisateiden jäänteet olivat teiltä viikon aikana hävinneet. Maaliskuun lopppuolihan on Oulun korkeudella todella aikainen ajankohta aloittaa maantiekausi, ja nyt ensimmäinen lenkki tulikin heitettyä pari-kolme viikkoa normaalia aiemmin. Yritin ottaa ensimmäisen ulkolenkin varovasti, mutta vajaa parituntinen pyörittely tuntui kuitenkin jaloissa, vaikka vauhti lenkillä ei totisesti päätä huimannut.
Lauantai aamuna oli puolestaan viiden kilometrin edestä tiedossa toisenlaista kivaa. Ohjelmavuorossa oli nimittäin jälleen perinteinen Iin Yrityksen testijuoksu. Olosuhteet juoksuun olivat maaliskuulle aivan parhaat; vain kevyt tuuli, lämpötila muutaman asteen positiivisella puolella ja tiekin lähes koko matkalta sulana. Edellisen kuun juoksussa jo kulki hyvin, joten olin odottanut tätä juoksua paljon, mutta sitten kaikki ei mennytkään ihan niinkuin toivoin. Juoksu ei ollutkaan sitä kivaa, hyvää kulkua mitä olin odottanut, vaan tuskaa ja ahdistusta lähes alusta loppuun. Aamupala ei ilmeisesti kerennyt ihan kokonaan sulaa, ja kärsin pistosta melkein koko matkan. Maalin lähestyessä vilkaisin sen verran kelloa, että huomasin ehkä kuitenkin juoksevani alle 22 min aikaa, joten viimeiseen liukkaaseen ylämäkeen ja pihan poikki armoton loppukiri. Maalissa saikin tuon kirin jälkeen oksentaa aamupalan jämiä ulos. Yök! Loppuaika 21:56 oli kuitenkin lähes 20 sekunnin parannus edelliseen juoksuun, mutta juoksusta ei kyllä jäänyt samanlainen hyvä fiilis hyvästä kulusta kuin edelliskuun juoksussa.
Onneksi vaikeudet juoksussa unohtuivat illan pyörälenkillä, jolla samainen kierros kuin edellisiltana kulki jo hieman parempaa vauhtiakin
Sunnuntainakin pääsi vielä ajelemaan, mutta jälkiviisaana täältä Finrexin kupin takaa voisi todeta, että reilun satasen maantielenkit kannattaa toteuttaa vasta sitten, kun oikeasti on maantiepyöräilylle sopivaa säätä tarjolla. Lämpötila pysytteli nollassa koko sunnuntain ja vaikka ensimmäiset 70km sivumyötäiseen kulkivatkin mukavasti, eikä aurngonpaisteessa palellut taisi viimeiset 30km vastatuuleen hoipertelua olla vähän liikaa.
Toivottavasti ensiviikonloppuna pääsisi taas ajelemaan, eikä lumisade taas pilaisi hyviä teitä, kun vanha ystäväkin olisi tulossa Ouluun ja maantielenkkiäkin kerkesin jo ehdotella.
 |
| Tämä on sitä kivaa! Maantielenkillä maaliskuussa, Kiiminkijoki vielä täydessä jääpeitteessä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti