Finntriathlon Joroinen 19.7.2014

Lauantaina SE siis kisattiin, Joiroisten legendaarinen SM-puolimatkan kisa. Edelliset viikonloput olivat menneet pyöräilykisoissa ja ajatus lajin vaihtamisesta kokonaan pyöräilyn puolelle ensikesäksi oli käynyt jo mielessä, mutta viimeistään vaihtoalueet nähdessäni tuollaiset ajatukset haihtuivat samantien. Joroisten triathlonkisoissa vaan on sitä tunnelmaa :)  Jräjestelyt toimivat, ihmiset olivat hyvällä tuulella ja oli kesä!

 

MATKA JA VALMISTELUT

Edellisviikko ennen kisaa meni superhyvin. Kevensin treenejä ja kaikki tekeminen tuntui todella hyvältä. Matkaseura Joroisille muuttui moneen kertaan ja välillä olin jopa varma, että matkaan kisapaikalle omassa parhaassa seurassani. Torstaina minun otti yhteyttä kuitenkin Oululainen juoksija nainen Riikka, joka oli myös matkaamassa kisapaikalle yksin, joten lopulta kummallekin järjestyi matka- ja jännitysseuraa. Ajoimme perjantaina suoraan kisakeskukselle ja siitä infoon ja ilmoittautumaan. Tämän jälkeen kävimme vähänä expoalueella kiertelemässä, ennenkuin suuntasimme hotellille Rantasalmelle. Rantasalmella yövyimme 1900-luvun alussa rakennetussa kartanossa. Oli muuten hieman eri puitteet kuin aiempien vuosien koulu majoituksessa!

Yöpaikka

 

Yöllä nukuin yllättävän hyvin, mutta aamupala ei oikein maistunut, jännitystä alkoi siis olemaan ilmassa. Aamupalan jälkeen ajoimme autolla kisakeskuksen tuntumaan, veimme juoksuvarusteet paikoilleen, kasasimme pyörät ja ajelimme pyörillä Valvatukselle. Kun pyörät oli saatu paikoilleen etsimme varjosta hieman viilennystä helteeseen. Melko kuuma alkoi olemaan jo kymmenen aikaan aamulla, mutta parempi tämä kuin se, että talvitakissa olisi joutunut starttia odotelemaan.

Pyöräkateus on Joroisilla monesti melko suuri.
Kuva: Timmo Kananoja
 

UINTI   29:30

Kävin järvessä verryttelemässä ennen starttia ja istuskelin vedessä niin kauan kuin mahdollista, sillä märkäpuku päällä helteessä ei tee mieli kovin kauaa seistä. Onneksi lähtökarsinassa olikin varjoisaa, joka hieman helpotti oloa. Startin pamahdettua uinti lähti etenemään heti hyvin. Lehtosen Kaisa meni tietysti menojaan, mutta muita en ajatellut päästää kauemmas. Uin lähes koko matkan jäähyväiskisaansa tehneen Tiina Bomanin varpaissa kiinni. Meno tuntui helpolle ja koko uinti tuntuikin olevn vain rannan odottelua. Vedestä nousin Venlan, Miran ja Tiinan kanssa lähes yhtäaikaa.

Kuva: Timo Kananoja

 

 

Tiina Boman ja minä vedestä.

Kuva: Timo Kananoja

 

 

T1 2:12

Vaihdossa jäin vähän muista samaan aikaan vedestä nousseista naisista, numerolappu meinasi unohtua ja  märkäpuku ei meinannut mennä pussiin millään. Vaihtoaikaa kun katsoo, niin yllättävän vähän siihen todellisuudessa aikaa uhrautui, mutta sen verran kuitenkin, että tyttöjen selkiä ei enää pyörän päälle noustessa näkynyt.

 Kuva: Timo Kananoja

 

 

 Kuva: Timo Kananoja

 

PYÖRÄ   2:36:39

Pyöräilyn alussa sykkeet olivat taivaissa. Olin ajatellut, että yli 170 lukemia en pyöräosuudella halua nähdä, joten yritin rauhoitella alkuun menoa, ettei ongelmia ala ilmenemään. Noin viiden kilometrin ajon jälkeen Kasurisen Maria pyyhälsi ohi ja siihen paikkaan loppui sykerajoissa pysyminen ja alkoi perässä pysyminen. Reilun kymmenen kilometrin jälkeen sykkeet alkoivat kuitenkin laskea ja ajminen oli kivaa. Ero Marian selkään oli kyllä lähempänä sataa kuin kymmentä metriä, mutta näkyvistä en aikonut sitä päästää. Parinkymmenen kilometrin kohdalla Hyvärisen Heidi tuli takaa ohi jonkun miehen kanssa, eikä heitäkään tietysti voinut päästää menemään, joten vauhti nousi taas vähän, mutta sykkeet pysyivät hyvin 160:n tuntumassa. Kääntöpaikalla näin, että ero edellä ajaneisiin Tiinaan ja Venlaan ei ollut kasvanut kuin muutaman minuutin. Takaisinpäin tullessa meistä pyyhälsi ohi iso joukko miehiä ja venäläisnainen. Maria ja Heidi lisäsivät vauhtia, mutta itse jättäydyin suosiolla tuosta joukosta. Tässä oli ehkä kisan yksinäisin osuus. Jossain vaiheessa tyttöjen selät tulivat kuitenkin taas näkyviin ja sainkin sen jälkeen ne melko helpon oloisesti kiinni ja jäin heidän vauhtiinsa. Pyöräilyn aika oli lähes sama kuin edellisvuonna, mutta miesten kärjen aikoja katsoessa, voi päätellä, että reitti oli hieman hitaampi, sillä miesten ajat olivat n.10min huonompia kuin edellisvuonna. Itse kyllä tykkäsin tästä reitistä todella paljon. Mukavan kumpuilevaa, loivapiirteistä ja vähän mutkittelevaa tietä. Jos maisemia olisi kerinnyt katselemaan, olisisvat nekin kyllä olleet kohdallaan. Peesivalvontaa oli mielestäni myös paljon ja se oli asiallista. Kaksi kertaa näin/kuulin kun huomautuksia annettiin. Itselleni tuomari jopa näytti käsimerkein, että voin mennä lähemmäs:)  Vaihtoon saavuin Heidin ja Marian kanssa yhtäaikaa eli SM-sijoilla 4-6. 

Pyöräosuus takana. Jarrutus ilmeisesti kypärällä.

Kuva: Timo Kananoja

T2  3:16

Toiseen vaihtoon uhrasin aikaa. Laitoin sukat jalkaan, otin avaavaa lääkettä varmuuden vuoksi ja vielä särkylääkkkeenkin, sillä pyöräilyosuuden loppupuolella oli päätä alkanut vähän särkemään. Juoksemaan pääsin sijalla 7. SM-kisassa sijalla 6.

JUOKSU  1:46:15

Juoksu lähti sujumaan hyvin. Triathlonkisoissa yleensä vaivaavia pistoksia ei kuulunut, eikä näkynyt. Hengityskin toimi moitteetta, vaikka punaisista silmistä pystyikin päättelemään, että jotain heinää oli ilmassa ollutkin. Kasurisen Marian selkä näkyi koko ajan reilun sadan metrin päässä ja juoksu tuntui mukavalta, vauhdista otin vähän juomaa geelin päälle ja jatkoin matkaa hymyssä suin. Kierroksen loppupuolella oli parin kilommetrin pätkä kuntorataa, tässä vaiheessa alkoi hymy jo pikkuhiljaa hyytymään, kun huomasin millainen mäki olisi kiivettävänä vielä kahteen kertaan! Nousu tuntui loputtoman pitkältä jo ensimmäisellä kierroksella ja lisäksi oli tuskaisen kuuma! Hyvärisen Heidi oli alkanut kärsimään pahoista vatsakrampeista ja käveli mäessä suunnilleen kaksin kerroin, ei hyvältä näyttänyt. Ensimmäinen kierros tuli juostua kuitenkin ihan hyvää vauhtia, tasan 34 minuuttiin. Ensimmäisen kierroksen jälkeen vauhti alkoi kuitenkin väistämättä hiipumaan ja Marian selkääkään ei enää näkynyt. Ensin vauhti laski 5:00 min/km ja viimeisellä kierroksella jo 5:15min/km. Huoltopisteillä oli pakko kävellä, jotta tarpeellinen juomamäärä olisi mahdollinen. Viilennystä kuumuuteen sai paikallisten puutarhaletkuista ja sienistä, tosin viimeisellä kierroksella ei enää ollutkaan niin kuuma, vaikka lämpötila olikin oikeasti yli hellerajan. Energiat oli siis käytetty loppuun ja jalkojen lihaksia särki. Huoltopisteitä olisi saanut olla yksi enemmän, sillä itse en pysty kyllä ottamaan geeliä ilman vettä. Nyt koko juoksuosuudella tuli otettua energiaa ehkä liian vähän.

MAALI  4:57:55

Maaliin pääsin lopulta ajalla: 4:57:55 ja sijalla 10, SM-sijalla 9. Kokonaiskisassa miehet mukaanlukien näytin olevan sijalla 159/1156. Loppuaika jäi 4:50 aikatavoitteesta, mutta vaikka olinkin katsonut reittiprofiilin etukäteen, en ollut sitä ymmärtänyt kyllä kunnolla ja ehkä hyvä niin. SM-kisa oli siinä mielessä tiukka, että kymmenen minuuttia (ja kolme sekuntia) paremmalla ajalla olisi ottanut jo SM-pronssia ja viisi minuuttia paremmalla ajalla olisi sijoitus ollut SM-5. Maalissa oli kyllä kuitenkin taas ihan huippufiilis. Oli kiva jutella tuttujen kanssa, fiilistellä kisaa, päivitellä kuumuutta ja tankkailla ruokaa ja juomaa sekä käydä välillä vähän katselemassa ja kannustamassa maaliintulijoitakin. Oli se vaan kiva päivä taas, vaikka välillä olikin tuskaisaa. Kummasti ne huonot hetket muuttuu hienoiksi itsensä voittamisen fiiliksiksi heti maalissa. :)

Onnittelut lopuksi vielä kaikille SM-mitalisteille ja kaikille muillekin maaliin päässeille ja hyviä suorituksia tehneille. Erityisesti tetysti Kaisalle ihan ylivoimaisesta esityksestä, Tiina Bomanille hienosta jäähyväiskisasta ja Panulle, joka toi menestystä OTC:lle ottamalla miesten yleisessä sarjasssa SM-hopeaa. Tulokset (Livetuloksissa tarkimmat väliajat ja sijoitukset suhteessa muihin)