Kun lähestulkoon kotiovelta pääsee ajamaan maantiecupin kisoja, niin onhan niihin pakko lähteä, vaikka järki toisin sanoisikin. Kuusi starttia pyörän päällä kaksi viikoa ennen kauden odotetuinta kisaa, eli Joroisten SM-puolimatkaa, ei ehkä ole sitä parasta mahdollista ja optimaalisinta valmistautumista, kun siinä triathlonissa on ne pari muutakin lajia.
Kisarupeaman aloitti heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ajetut terva-ajot Syötteellä. Ensimmäisenä etappina lauantai aamuna ajettiin 1,6 km:n mäkiprologi. Mäen kiipemiseen uhrasin aikaa 4:46,91. Ei siis mikään ihan loiva pieni kinkama, vaan ihan kunnon mäki Suomen oloissa. Aikani oli n.11 sekuntia enemmän kuin Ann-Mary Ähtävällä, joka kellotti nopeimman naisten ajan. Oma aikani meni kakkoseksi ja vain muutaman sekunnin erolla kolmanneksi ajoi Turun Urheiluliiton Maarit Mäntysaari, seuraaviin naisiin eroa kertyikin jo enemmän. Iltapäivällä startattiin sitten 10,5km:n tempoon maantiepyörillä. Aika-ajo pyörien, kuten myös tankojen ja kypärän käyttö oli kielletty. Tosin ainakaan minulla ei aika-ajopyörästä olisi tuolla reitillä ollut kuin haittaa, sen verran mäkeä oli kiivettävänä, tästä kertonee ehkä myös temponi keskinopeus, joka oli hurjat 30,3km/h. Tempo kulki aivan loistavan hyvin. Ajoin omasta mielestäni hyvin myös alamäkeen, sillä poljin myös laskuosuudella koko ajan sen minkä välitykset sallivat ja vauhtia näyttikin olevan lähes 60km/h. Noin kolme kilometriä ennen maalia sain minuutin edellä lähteneen Maaritin näkyviin ja tästähän tulikin melkoinen tsemppi. Loppunousussa sainkin Maaritin lopulta kiinni ja taistelin vielä ohikin. Jännittyneenä piti vielä odotella Ähtävän Ann-Mary maaliin, jotta kokonaiskisan tilanne seuraavalle päivälle selviäisi. Ann-Mary oli taas sen n.10 sekuntia nopeampi, mutta itselle jäi kyllä tästä huolimatta sellainen olo, että en varmasti olisi voinut missään kohtaa reittiä enää puristaa edes kymmentä sekuntia nopeampaa.
 |
| Mäkitempo ajettiin maantiepyörillä |
Sunnuntaina oli vuorossa 70km:n maantie samalla mäkisellä reitilläseitsemänä kierroksena. Ann-Mary ei startannut kisaan ollenkaan, joten minulle jäi vain Maaritin selkä vahdittavaksi. Naisten kisa starttasi yhtäaikaa miesten eliten, kilvan ja M-50 ja M-40 sarjan kanssa. Tietysti tipahdin pääjoukon kyydistä jo ensimmäisen kierroksen nousuissa, mutta niin tipahti moni muukin, Maarit mukaanlukien. Lopulta pääjoukosta tipahtaneista kasvoi n.10hengen porukka, jossa ajelin miesten peesissä loppunousujen läheisyyteen asti. Reitin loppuosassa oli lyhyt alamäki ennen n.1,5km:n loppunousua. Miehet päättivät ihmetyksekseni rullailla tuon alamäen! Maastokisoista on jäänyt ainakin se oppi itselle, että ennen nousua olevasta alamäestä haetaan vauhti nousuun! Siispä erkanin tässä vaiheessa porukasta ja menin omia menojani maaliin asti, vain yksi miehistä pääsi harmittavasti kuittaamaan viimeisillä metreillä ohi. Maantieltä ja kokonaiskisasta oli kotiintuomisina kuitenkin voitto jos toinenkin, sillä myös Juha ajoi miesten kisassa niin tempon kuin maantienki voittoon ottaen siis myös kokonaiskisan
Kokonaiskisa
Alkuviikko "palauteltiin" Juhan kanssa Syötteellä kultaisen kammen leirillä ohjaajina. Täytynee kuitenkin sanoa, että 8-14-vuotiailta löytyy virtaa sen verran paljon, että aika koville otti. Sauvarinne 9-vuotiaiden vauhdissa sai omat jalat monta päivää kestävään jumiin, joten juoksulenkit jäivät taas koko viikolta väliin.
Leireilyä upeissa Syötteen maastoissa
Viime viikonloppuna olikiin sitten vuorossa kotikisat, eli Tervaetapit täällä Oulussa. Ensimmäisenä etappina ajettiin 11km:n tempo. Huolellisesta lämmittelystä huolimatta jalat eivät oikein meinanneet lähteä käyntiin ja sain kunnon tempofiiiliksen vasta loppupuolelle, ehkä edelleen hieman jumissa olleet jalat olivat syy, enpä tiedä. Loppuaika parani kuitenkin edellisvuodesta 12 sekuntia aikaan 16:50, joten siihen olin kuitenkin tyytyväinen. Sijoitus oli 4.
Iltapäivällä ajettiin maantiekisa, joka naisilla ja vanhemmilla herroilla oli 5x11km. Alkuperäinen ajatukseni oli, että ajelisin peesissä koko kisan, ettei viikonlopusta tulisi liian kuormittava Joroisten kisaa ajatellen. No kuinkas sitten kävikään; kisa vei mennessään ja huomasin olevani mukana irtiottoyrityksissä kerta toisensa jälkeen. Hyvät yritykset kantoivat yleensä puolisen kierrosta, mutta viimeinen kierros ajettiin jälleen ryhmässä. Naisten kisassa sattui myös pari ilkeää kaatumista, ja Cycloksen tytöt Minttu ja Rosa joutuivat jättämään leikin kesken. Karu laji tämä siinä mielessä on, että kun takana kolisee ja toiset lentävät nurin, niin muut lisäävät tässä vaiheessa kaasua :( Toivottavasti tyttöjen ruhjeet paranevat pian! Loppukirin avasin itse todella aikaisin viimeiseen nousuun ja se kantoikin lähes maaliviivalle, jonne CCH:n Kati Jokio kerkesi kuitenkin lopulta puolirenkaanmittaa ennen, itse olin siis 2.
Sunnuntai aamuna kisattiin korttelikisa Raatissa. Rosa oli saanut aivotärähdyksen edellispäivän kaatumisessaan, eikä päässyt starttaamaan. Tämähän tietysti harmitti myös minua, sillä Rosa on useampaan otteeseen voittanut kortteliajon Suomen mestaruuden ja olisi tehnyt kisasta varmasti kovemman. Kisann alussa kiihdytin lähdön jälkeen ensimmäiseen mutkaan vähän reippaampaa vauhtia ja ihmettelin kun muut eivät tulleet perässä! Raatin rata on sellainen, että se on mielestäni parhaimmillaan kovassa vauhdissa. Saa kallistaa pyörää mutkiin, hakea ajolinjoja ja kiihdytellä, joten halusin pitää vauhtia. Ensimmäisen kierroksen puolivälissä seuraani liiittyi vanhempi herrasmies CCH:sta ja kahdestaan ajettiin hyvällä vuorovedolla kisa läpi, olipahan se hauskaa! Loppukirissä olin nopeampi, joskin jokin aavistus jäi, että olisiko tässä oltu vain herrasmiehiä ja ajateltu, että naiset ensin:) Kokonaiskisasta tuli täälläkin lopulta tuplavoitto, kun Juha vei miesten kisan ja nyt hyllyllä seisoo kaksi toripolliisia. Hyvin oli OTC:n porukka taas kisat järjestänyt. Harmittavasti osallistujamäärät ei ihan päätä huimannut. Tuntuu Etelä-Suomesta olevan pitempi matka Ouluun kuin Oulusta Etelä-Suomeen. Lisäksi kisoihin yleensä väriä tuoneet norjalaiset olivat omilla markkinoillaan. Korttelikisan jälkeen sain onneksi juostua hyvän 3000m vedon vielä radalla, etteivät jalat ihan unohtaisi, että niiden kuuluu osata juosta vielä pyöräilyn jälkeenkin. Tulokset Kari Mäkisen sivuilta
Nyt onkin kaikki mahdollinen tehty ennen Joroista. Luotto omaan pyöräkuntoon on ainakin kova, kaipa se juoksukin kulkee ja uinti menee varmaan vanhasta muistista. :)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti