Wannabe-urheilijan elämää



Joululomalla sain taas tänävuonna viimevuonna leikkiä ihan oikeaa urheilijaa. Loma alkoi joulua edeltävänä viikonloppuna ja jatkui aina loppiaiseen asti, joten reilut kaksi viikkoa sain viettää ihanaa (wannabe-)urheilijan elämää. Tämähän tarkoitti siis sitä, että aamulla heräsin ihan tavalliseen töihinlähtöaikaan ja aamupalan jälkeen suuntasin päivän ensimmäisiin treeneihin, yleensä sisäliikunnan pariin; salille tai uimaan. Aamukuntoilujen jälkeen tulin takaisin kotiin syömään ja lounaan jälkeen menin päiväunille ja tästä välipalan jälkeen illalla kohti päivän toista urheilusuoritusta, joka oli yleensä aina hiihtoa. Jouluaattona ja joulupäivänä tosin tyydyin vain yhteen ruokahalunkasvatuslenkkiin. Voiko paremmaksi loma muuttua? No voiha sitä.

 

Uudenvuodenaattona nimittäin pakattiin Juhan kanssa auto täyteen suksia ja suunnattiin auton nokka kohti Syötteen maisemia. Tukikohdaksi valittiin hotelli Pikku-Syöte, jossa ollaan leireilty useasti ennnenkin ja paikka on todettu toimivaksi. Neljän päivän ajan sitä sai sitten pistää lomailua vielä vähän jouluviikkoakin paremmaksi, kun ei itse tarvinut edes ruoan tekemisestä huolehtia,(tosin joulukin oltiin äitien jouluruokien äärellä, joten kyllähän sekin kelpasi) kunhan huolehti, että on oikeaan aikaan pöydän ääressä. Mukaan kuvioon tuli myös parinkymmenen minuutin aamuherättelylenkit ennen aamupalaa. Ihan vaan siksi, että jaksaa aamupalapöydästä varmasti syödä kaikkea mitä mieli tekee ja energiavarastot saisi siten täyteen aamupäivän koitoksiin. No kyllähän siinä oikeastikin lähtee aineenvaihdunta paremmin liikkeelle ja lihakset vetreytyy kun käy pienen herättelylenkin ennen aamupalaa.

 

Tykkylumi oli tehnyt kuusista hienoja

 

Kuusessa

Hotelli Pikku-Syöte sijaitsee Pikku-Syöte tunturin päällä, joten mäenkipuamista sai taas harjoittaa jokaisen lenkin päätteeksi vähintäänkin riittävästi. Vai miltä kuulostaa 165metrin nousu noin 3,5km:n matkalla? Aikaa meni kipuamiseen hyvinkin puolisen tuntia, joten kyse ei ole mistään ihan pienestä noususta tasamaan asukin silmissä (eikä etenkään käsissä ja jaloissa). Ensimmäisellä lenkillä nousu meni vielä jokseenkin kivuttomasti, mutta uudenvuodenpäivän ensimmäisellä lenkillä yritin vähän oikaista moottorikelkalla myllättyä uraa pitkin. Eihän siinä hyvin käynyt. Over The Skis:hän se siitä tuli, eli löysin itseni nelinkotin pehmeästä lumesta. Kävelyvauhtiakin hitaammasta vauhdista kaatuminen nyt ei varsinaisesti satu, mutta kun sauva sattui jäämään polven alle. Ikävä rusahdushan se sieltä kuului ja loppumatkan kävelinkin vain yksi sauva apuna. No, onpa näitä sattunut ennenkin ja uudet sauvatkin olivat mukana, joten ei hätää. Iltalenkillä kuitenkin huijattiin sen verran, että ajettiin autolla tunturilta alas hiihtelemään tasamaan tasatyöntölenkkiä perinteisen suksilla. Minähän en kyllä muuten myöntäisi, että mentiin autolla hiihtämään, mutta kun sattui tuttuja paikalle, juuri kun kaivettiin suksia autosta. Noloa. ;)

 

Maisema oli ylhäällä valkoinen

Hiihtolenkit jatkuivat, mutta yhtenä päivänä päätettiin kuitenkin jättää hiihtolenkki välistä ja vuokrata lumikengät. Oltiin nähty ihmisten lähtevän tallustelemaan sellaisilla mukavannäköisiä polkuja pitkin Iso-Syötteen luontokeskukselta käsin. Lähinnä kyllä huvittaa koko lenkki. Ei ihan ollut nimittäin mun juttu tuo lumikenkäily. Ensinnäkään matka ei edennyt. Meno oli ihan liian leppoisaa, 20 minuutin jälkeen oltiin saatu käveltyä huikeat 1,5km! Ei siinä maisemat paljon vaihtuneet. Toisekseen: polun pohja oli niin kova, että siinä olisi voinut kävellä ihan ilman lumikenkiäkin. Uutta, kevyttä pakkaslunta oli maksimissaan viisi senttiä ja siinä ei paljon lumikengät auttaneet. Umpisessakin yritin kävelyä kokeilla, mutta upposin reisiä myöten. Eipä paljon kantaneet lumikengät. Kolmannekseen meillä oli väärät varusteet. Kenkinä olisi todennäköisesti pitäneet olla kunnon vaelluskengät, ei perus talvinastarit kengänsuojineen, sillä meillä kummallakin alkoi kenkä hankaamaan rakkoa jalkaan. 1,5km:n lumikenkätallustelun  jälkeen olikin todettava, että suunta oli vaihdettava takaisinpäin.

 

 

 

Lumikenkälenkille ei kovin paljoa mittaa kertynyt, mutta se toimi itselläni mukavana palauttavana lenkkinä ja illalla tulikin hiihdettyä hyvä lähes 30km:n lenkura. Vielä viimeisenä leiripäivänä tuli hiihdeltyä aurinkoisessa pakkassäässä hyvä, pitkä perinteisen lenkki, kun taas Juha kävi läskipyöräilemässä polkuja, joita oltiin yritetty lumikenkäillä.

 

Hieno oli hiihdellä ja maisematkin vaihtui

Syötteen reissun jälkeen maanatai oli kevyempi päivä, mutta loppiaisena, eli tiistaina pidin vielä viimeisen wannabe-urheilijapäivän salitreenillä ja hiihtolenkillä, vielä jaksoi, mutta hyvä oli pitää loppuviikolla myös kevyempiä päiviä, kun työtkin alkoivat. Hiihtoa joululoman aikana tuli n. 350km, lisäksi kävin salilla ja uimassa muutamaan kertaan. Rullillakin rullailin jonkun kerran pakkaslenkkien päätteeksi sisätiloissa ja pari reippaampaa juoksutreeniäkin mahtui lomaan mukaan. Tunteja kertyi kummallakin viikolla reilusti yli 20, mikä on mulle jo sellainen määrä, että töihin oli tosiaan ihan kiva palata vähän "lepäilemään" loman rasituksia pois ja siirtyä samalla takaisin ihan tavalliseen yhden treenin päivärytmiin.