tiistai 14. heinäkuuta 2015

Korttelirallia

Viikko SM-maantien jälkeen 4.-5.7. ajettiin Oulussa kotikisat, eli Oululehden tervaetapit. Kisoihin ei paljon kevennelty ja koska matkustuspäivääkään ei kisapaikalle ollut,  eikä ihan joka päivä edes satanut vettä, sain tehtyä viikolle kesän kovimman treenijakson. Sen verran kuitenkin valmistauduin, että perjantai-iltana kävin kauppapyörällä hakemassa vähän evästä matkaan mukaan. Kauppareissu päättyi vähän huonosti, kun pyörä muuttui yhtäkkiä hallitsemattomaksi ja löysin itseni, pyöräni ja kauppakassini rähmältään maasta. Sain rytäkässä oikean jalan reiteeni melkoisen tällin ohjaustangosta ja ensimmäinen murhe oli tietenkin se, etten ehkä pääse kisaamaan seuraavana päivänä. Onneksi kotiin oli alle kilometrin matka. Nopea ensiapu auttoi todennäköisesti ja vältyin pahemmilta vaurioilta, vaikka yöllä jalkaa särkikin ihan kunnolla ja jouduin pukemaan kompressiolahkeen päälle saadakseni unta.

Lauantai aamuna autoon kannettiin jalasta huolimatta aika-ajopyörää maantiepyörää, traineria, kassia, työkalupakkia ja eväskassia. Melkonen määrä kamaa, vaikka matkaa kisapaikalle oli vain parikymmentä kilometriä. Kisojen ensimmäinen etappi oli ympyräreitillä ajettava 11km:n tempo, joka ajettiin, kuinkas muutenkaan kuin vesisateessa. Eihän se ajo itsellä kovin hyvin sujunut. Kisan aikana reiteen ei sattunut, mutta lämmittely jäi vähän heikoksi, sillä verrytellessä  varoin jalkaa ihan liikaa. Niinpä tehoja ei oikein irronnut ja sain hyvän ajomeiningin päälle vasta viimeisellä kilometrillä, kun takaani startannut Maija Oravamäki pyyhälsi ohi. Jäin tempossa naisista viimeiseksi  eli viidenneksi ja eroa kertyi lyhyellä retillä tempon nopeiten ajaneeseen Maijaan vähän reilu minuutti. Toisaalta en kyllä odottanutkaan hyvää ajoa edellispäivän tällin jäljiltä. 
 
Tempon jälkeen ei sitten paljon vaihtoehtoja ollut iltapäivän toista etappia, 55km:n maantietä ajatellen. Irtiottoon pitäsi päästä tai vähintään kirin ja maalin hyvityssekunneista pitäisi taistella. Maantiellä pidettiin ilokseni vauhtia yllä hyvin ja itsekin kokeilin muutamaan kertaan josko saisin perääni muutamia miehiä irtiottoon. Viidestä ajettavasta kierroksesta kolmella ensimmäisellä haettiin irtiottoa ja vauhti pysyi hyvin yllä. Olisi kyllä pitänyt tieää, että kolmannen kierroksen kirin jälkeen irtiotto lähtee. Itse ajoin hyvityssekunneista ja jalkoja hapotti sen verran, että irtiottoon oli turha yrittää mukaan. Ei sinne tosin muutkaan naiset yrittäneet, joten irtioton annettiin mennä. Kahden viimeisen kierroksen aikana vauhti laski melkoisesti ja odoteltiin loppukiriä. Jäin vähän pussiin vauhdin kiihtyessä kilometri ennen maalia, mutta lopulta löysin hyvän paikan ja kirin naisista toiseksi, jääden vain senttejä Ann-Mary Ähtävälle. Jalkakaan ei vaivannut maantieajossa, sillä tähän tiesin nyt lämmitellä tarpeeksi.

Maantiekisan kertausta.
Kuva: Jukka Kareisto
Sunnuntaina ajettiin korttelietappi Raatissa, lähes Oulun keskustassa. Tämän etapin takia kannatti kyllä startatata lauantain etapeillekin! Kortteliajo vaan on niin hauskaa! Tiesin, että kisaan pitää lämmitellä huolella, sillä todennäköisesti heti lähdetään kovaa ja oikean jalan reisi vaati kunnon lämmittelyn, ettei kipua tuntunut. Olin kokonaiskilpailussa lauantain jälkeen neljäntenä. Sarttiviivalla kävi kuitenkin selväksi, että muutama nainen oli jättänyt leikin lauantain jälkeen kesken ja meitä oli ajamassa enää kolme naista ja kokonaiskilpailun kärkeen oli itsellä matkaa n. 20 sekuntia, joten lyhyessä kisassa tuli pyrkiä heti karkuun. Heti startista kärkeen ampaisikin 16-vuotiaat pojat. En ihan päässyt heidän peräänsä, enkä takaa kovaa ohi kiihdyttäneen 50-sarjalaisen peräänkään, vaan jäin hetkeksi yksin halkomaan tuulta. Reilun kierroksen jälkeen takaa tuli kolme mestä, joiden vauhti oli itselle sopivaa ja poimimmekin letkaan kisan edetessä edelle ehtineitä 16-sarjalaisiakin, joille kärjen vauhti oli ollut liikaa. Naisista Pauliina Kanervo ja Sari Orvola olivat jääneet taaempaan ryhmään, joten sittenpä edessä olikin enää kurveista ja vauhdista nautiskelua, sillä ero takana tuleviin kasvoi tasaisesti koko ajan. Oli se vaan taas niin hauskaa. :) Kuittasin kortteliajosta naisissa selvän voiton ja nostin samalla itseni myös kokonaiskilpailun voittoon. Myös Juha ajoi kotikisat hyvin ja sijoitukset olivat tse asiassa täysin samat kuin itsellä; tempo: 5. maantie 2. ja kortteli 1. sekä koknaiskilpailun voitto. Toripoliisiarmeija hyllyn reunalla siis kasvoi taas parilla ukkelilla.
 
Korttelikurvailua.
Kuva: Jukka Kareisto
 
Korttelikisa oli hyvä valmistava treeni seuraavan viikonlopun SM-kortteli kisaa varten. Kevensin lenkkeilyä loppuviikolla ja kunto tuntuikin nousseen mukavasti pykälän ylöspäin. Kävin pariin kertaan viikolla kurvailemassa ja kiihdyttelemässä myös käytöstä poistetulla karting radalla ja valmistauduin siten tulevaan kisaan. Porin Reposaareen saavuttaessa kävi kuitenkin selväksi, että suorakaiteen mallisella kortteliradalla mutkien harjoittelulla ei ollut käytännössä mitään merkitystä, sillä suorat olivat niin pitkät. Itse kaipaisin kyllä vielä vähän enemmän tekemistä kortteliradalle. Nyt ainut pieni haaste oli lyhyt sorapätkä, joka kuitenkin käytännössä keräsi porukan aina kasaan, sillä siihen ei voinut ajaa kovinkaan kovaa menettämättä renkaiden pitoa. Muuten kisapaikka oli kyllä todella hieno ja katsojiakin oli reitille kerääntynyt kivasti.
 
Naisten kisaan starttasi 12 ajajaa ja N-18 luokka ajoi myös samasssa lähdössä. Ajatukseni oli vähän tarkkailla tilannetta ja pitää vauhtia yllä mikäli muut eivät sitä tee. Etuauton poistuttua vauhtia alettiin kuitenkin heti pitämään ja melko pian kärkeen mudostuikin 7 ajajan joukko CCH:n Veera Väkevän kaaduttua heti toisella kierroksella. Vauhti tuntui helpolta ja ajojalka hyvältä. HyPyn tytöt nostivat suorakaiteen päädyissä vauhtia muutamaan kertaan, mutta yritykset ajettiin pitkillä suorilla aina kiinni. Itsekin yritin muutamaan kertaan harventaa joukkoa mutkiin, mutta tuloksetta. Suorat vaan olivat liian pitkiä.
 
 
Sorapätkällä vauhdin pidossa.
Kuva: Netspi
 
Nätissä jonossa pyörätiellä, Maija Syrjä vetää joukkoa.
Kuva: Netspi
 
Toiseksi viimeisellä kierroksella ACT:n Michaela Åvall nosti vauhtia ja saikin muuhun joukkoon pienen eron aikaiseksi. Koska maali alkoi lähestymään en halunnut enää tuhlata jalkoja kiinniajoon, vaan luotin siihen, että muut tytöt eivät anna Suomen mestaruuden ajaa käsistään niin helposti. Pia Pensaari ajoikin Åvallin kiinni noin kilometri ennen maalia. Katri Lehtonen oli tipahtanut porukasta kiinniajon nostaessa vauhtia, joten kirissä oli mukana enää viisi naista ja N-18 sarjan Viivi Puskala. Kirin alkua odotettiin ja odotettiin. Pia Pensaari avasi lopulta kirin ja oma kirikin lähti käyntiin ihan hyvin, mutta hyytyi pronssimitalista lopussa etukiekon mitalla. Voiton kisassa vei vahvasti koko kisan ajanut Heini Salovaara ennen Pensaarta ja Maija Syrjää. Itselle jäi siis 4.sija.  Oma ajo tuntui helpolta ja hyvältä koko kisan ajan. Nyt vaan puuttui vielä rohkeutta yrittää irtiottoa tosissaan ja useammin, mutta ehkä ensikerralla sitten.    
 
Naisten loppukiri. Mun kypärä siellä vilkkuu neljäntenä.
Kuva: Pyöräilyunionin facebook, Sanna Karjalainen
Loppuverryttelyä kerkesin tekemään kokonaiset 1,6km ennenkuin miesten kisaa alettiin järjestämään lähtöön. Kuten naisten kisa, myös miesten kisa lähti liikkeelle vauhdikkaasti Länkenin miesten iskiessä vuoron perään ja hakiessa irtiottoa. Juha ajoi todella fiksusti joukon kärkipäässä ja pääsikin hienosti mukaan kolmannella kierroksella muodostuneeseen irtiottoon, jossa olivat siis mukana TWD-Länkenin Vainionpää ja Pökälä sekä Juha. Olin ihan täpinöissäni! Kaahailin pyörällä korttelin poikki vähän väliä siten, että näin tilanteen kehittymisen joka kierroksella kahteen kertaan ja pystyin samalla huutamaan väliaikoja kolmikolle. Kun ero alkoi kasvamaan yli minuuttiin alkoi kisa tosin käymään jo vähän tylsäksi ja miehiä liputettiin radalta pois urakalla. Kun miesten kisan 37:stä kierroksesta jäljellä oli 8 kierrosta, myös päääjoukko liputettiin ulos ja jäljelle rataa kiertämään jäi enää kuusi ajajaa. Olisiko ollut kolme kierrosta ennen maalia, kun Vainionpää pääsi erkanemaan kolmikosta ja Juha jäi ajamaan hopeasta Pökälän kanssa. Loppukirikin oli vielä varsin jännä! Juha avasi kirin ja 100 metriä ennen maalia näyttikin vielä siltä että Juha vie hopean, mutta lopussa Pökälä kuitenkin pääsi puristamaan vielä ohi. Kotiin tuomisina oli  kuitenkin yksi pronssimitali, johon oltiin kyllä tyytyväisiä.  
 
Miesten irtiotto. Minäkin se siellä kannustan.
Kuva: Pyöräilyunionin facebook, Sanna Karjalainen
Miesten loppukri. Juha vs. Pökälä
Kuva: Pyöräilyunionin facebook, Sanna Karjalainen
 Podiumkolmikko.
1. Oskari Vainionpää TWL. 2. Samuel Pökälä TWL  3. Juha OTC :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti