Kuopiotriathlonin jälkeen kisakalenterissa olisi ollut tarjolla maantiepyöräilyn ikäkausi SM-kilpailut Syötteellä, mutta koska en halunnut paljastaa julkisesti omaa ikääni jätin ilmoittautumisen kisoihin tekemättä. Ikäni puolestahan minullakin olisi siis ollut ensimmäistä kertaa osallistumisoikeus kyseisiin kisoihin. Onkohan tämä sitten jotain tietyn vuosikymmenen ikäkriisiä? Jokatapauksessa siirtyessäni ikäni puolesta viime keväänä uudelle vuosikymmenelle, sain hyvältä ystävältäni lahjaksi sporttiviikonlopun Rovaniemellä ja kun kerrankin aikataulut tuntuivat sopivan yhteen, päätettiin tämä aikuisten naisten sporttiviikonloppu toteuttaa samana viikonloppuna kun muut ikänaiset- ja miehet kisailisivat Syötteellä.
Koska ystäväni on innostunut maastopyöräilystä ja -juoksusta, pakkasin tietysti mukaan maastokaluston. Sporttiviikonloppu alkoikin heti perjantaina reilun parin tunnin ajelulla, kun minua lenkkeilytettiin Ounasvaaran MTB-reitillä. Vähän sai kampea pyörittää ylämäkiin ja jarrua painaa alamäkiin enemmän kuin Oulun maastoissa. Hienoa polkua ja näyttäviä maisemia ihastellessa lenkki kuitenkin sujui varsin leppoisasti ja hyvän ruoan ja hauskojen trivial-pelejen jälkeen olinkin varsin tyytyväisenä jo odottelemassa seuraavan päivän sporttailuja.
 |
| Aikuiset naiset maisemalenkillä Kuva: Anssi Jokiranta |
Lauantaina pääsin tutustumaan 27,5" täysjoustopyörän sielunelämään, kun sporttiviikonloppu jatkui aamupäivän alamäkiharjoittelulla. Minullahan ei oikeastaan ollut kokemusta aiemmin kummastakaan, ei täysjoustosta, saati isommasta rengaskoostakaan. Pyörään tutustuminen sujui kuitenkin yllättävän nopeasti. Tangon yli menoa tuli testattua heti alkuunsa ja pian tämän jälkeen olinkin pyörän päällä kuin kotonani. Vaikka jokin aavistus olikin siitä, mitä täysjoustolla ajamiselta voi odottaa, niin silti kyllä; täysjoustolla ajamisen helppous kivikkoisessa maastossa yllätti! Sitähän ei tarvinnut kuin ajella menemään! Omalla "lasten koon" jäykkäperälläni ohjelmaa vähänkin teknisemmässä maastossa on kyllä huomattavasti enemmän. Kalliiksi kyllä käy nämä toisten pyöriin tutustumiset! Viimeksi piti alkaa cyclocross kaupoille. Kaverini hissitolpalla varustettu pyörä sopi erinomaisesti myös Ounasvaaralle rakennetuille DH-reitille, jota ajeltiin lenkin lopuksi muutamaan otteeseen alas-ylös-alas. Hauskaa oli! Iltapäivällä suunnattiin mökkeilemään Sinettäjärven maisemiin ja ennen saunaa tarjolla oli reilu tunti sorateitä sekä huippuhauskaa ja -nopeaa kangaspolkua. Sporttiviikonloppuun kuului myös Spa-elämys, josta vastasi iltalenkki uiden Sinettäjärvessä ja mökkisauna.
 |
| Aikuisten naisten spa-elämys Kuva: Anssi Jokiranta |
Sporttiviikonlopun viimeinen päivä alkoi aikuisten naisten pyöränhuoltopajalla. Takaiskarin vaihto: check! Kun iskari oli saatu vaihdettua suunnattiin viimeiselle parin tunnin lenkille Ounasvaaran maisemiin. Kroppa ja mieli olivat viikonlopun jälkeen varsin levänneen oloisia, vaikka lenkkeilyä kertyikin useampi tunti. Seuraavan viikon lenkit sujuivatkin kesäkeleistä nauttien todella hyvällä kululla niin maantiellä kuin maastossa, pyörällä kuin jalankin.
 |
| Pyöränkorjauspaja Kuva: Anssi Jokiranta |
 |
| Kuva: Anssi Jokiranta |
Viikko Rovaniemen sporttiviikonlopun jälkeen oli ohjelmassa syksyn ensimmäinen maastokisa; Rokua MTB. Olin ilmoittautunut naisten päämatkalle, joka ajettiin kahtena noin 26 km:n kierroksena. Ennakkoon olin kuullut, että maasto on helppoa, joten uskoin, että minunkaan ei tarvitsisi antaa kalustolla tasoitusta. Vaikeampaan maastoon sporttiviikonloppu herätti melkoisen täysjoustotarpeen. Starttiviivalla lauantaiaamuna jännitti poikkeuksellisen paljon, sillä kulku oli ollut todella hyvää viikolla. Otin lähtöpaikan heti toisesta rivistä, vaikka tiesinkin sen olevan vähän liioittelua. Heti alkuun hätäisimmät menivätkin suhahtamalla ohi ja itse jäi ajmaan vierestäni startanneen Orvolan Sarin perään. Sykeet paukuttelivat huimissa lukemissa, mutta jalat tuntuivat vahvoilta. Sari oli kuitenkin vain yhden kierroksen matkalla, joten annoin selän lopulta karata reilun viiden kilometrin ajon jälkeen suosiolla kauemmas, sillä muuten omasta toisesta kierroksestani olisi tullut todella tuskainen.
 |
| Kuva: Tarja Kivirinta |
Rauhoitettuani hieman ajoani takaa lähestyikin pian miesletka, jota päätin odottaa tieosuudella. Miesletkan saavuttaessa kuulin ensimmäisenä kehut alamäkiajamisestani, olivat kuulemma jääneet alamäessä :) Kannatti edellisviikonloppuna harjoitella vähän DeeHoota :) Miehistä sainkin hyvän peesin useiksi kilometreiksi, eikä vetotöitä tarvinut itse tehdä lainkaan, reitti oli pääosin helppoa kangaspolkua tai hiekkapohjaista tietä ja peesistä oli mielestäni valtava hyöty. Kierroksen lopussa oli 6-7km todella nopeaa metsäautotietä ja pääsin tässä vaiheessa mukavasti letkan ohittaneen medilaser-tiimin miehen peesiin. Vauhti oli hyvä, matka eteni ja aiemmin peesaamani miehet jäivät kauemmas ja kauemmas selän taakse. Kunnes.. kolme kilomeriä ennen kierroksen loppua ajoin satulassa istuen johonkin möykkyyn ja satula kääntyi osoittamaan kohti taivasta. Eipäs siinä auttanut kuin hiljentää vauhtia ja kysellä jokaiselta takaa tulevalta kuusiokoloavainta lainaan. Pian ystävällinen herrasmimes, sama joka aiemmin oli kommentoinut alamäkiajoani lupautuikin pysähymään ja auttamaan naista hädässä. Satula saatiin takaisin paikalleen ja matka jatkui. Jälkeenpäin data kertoi, että aikaa uhrautui vajaa 3 minuuttia huoltotaukoon, mutta tuona aikanapa jalat kerkesivät vähän palautumaan ja matka eteni taas mukavasti, vuorovedolla mentiinkin minua auttaneen herrasmiehen kanssa aina seuraavat 20km.
 |
| Kiitos takana tulevalle miehelle huolto- ja vetoavusta sekä juttuseurasta! Kuva: Katri Ellilä |
Kun matkaa maaliin oli jäljellä n.10km alkoi minun vetovuorollani tulla hieman rakoa taaksepäin ja koska omassa ajojalassa tuntui olevan hyvin paukkuja jäljellä päätin vähän lisätä sitten kaasua ja ajaa lopun omaa vauhtiani. Vauhti nousikin yllättävän helposti ja sykettä jaksoi pitää helposti kymmenenkin pykälää korkeammalla. Ajamisen iloa lopussa lisäsi vielä kiinniotettavat miesten selät, joita tuli vastaan viimeisen viiden kilometrin aikana vielä melko monta. Olipahan hauskaa! maaliin tulin 52 ajokilometrin ja reilun 2,5 tunnin ajon jälkeen nopeimpana naisena. Maalissa kuuluttaja tulikin heti kyselemään ajosta ja päälajistani. Pienistä ajonaikaisista teknisistä murheista osasin kyllä heti raportoida, mutta päälajin kertominen ei onnistunnut, kun en kait itsekään tiedä. Pari viikkoa sitten se oli triathlon, Rokualla se oli hetken maastopyöräily ja ensiviikonloppuna se on taas maantiepyöräily. Tarviiko sitä nyt sen enempää keskittyä yhteen lajiin? Viikonloppu kerrallaan vaan.
 |
| Kuva: Tarja Kivirinta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti