Syksy on näyttänyt viimeiset viikot parastaan ja lenkkeilystä on päässyt nauttimaan todella hienoissa ja lämpimissä syyskeleissä! Tänään sitten toisaalta satoi ja oli hyvä syy siis sohvalla loikoiluun ja menneiden fiilistelyyn. Helsingin reissun jälkeen pakkasin maantiepyörän lopullisesti talven viettoon ja lenkit ovat suuntautuneet crossarilla sorateille tai maasturilla poluille. Kuntokin on tuntunut olevan paremmalla tasolla kuin viimesyksynä ja lenkeillä on tullut pidettyä välillä ihan hyvääkin kyytiä, ihan vain ajamisen ilosta.
Viikko Helsingin reissun jälkeen suunnattiin kohti Jyväskylää, kun luvassa oli itselle jo perinteeksi muodostuneet Tähtisadeajot. Saarenmaan kyläkoululle oli taas kokoontunut maaastopyöräihmisiä useampi sata ja alkoihan se ennen lähtöä vähän jännittääkin. Lähtö tapahtui kerrankin rauhassa ja saattoauton perässä ajettiin jopa useampi sata metriä jarruja painellen. Lähtöauton kiihdytettyä loppui perinteisesti alamäessä välitykset kesken ja porukkaa lappoi ohi, vaikka kadenssi pyöri varmasti melko hurjissa lukemissa. Onneksi alamäen jälkeen tulee aina ylämäki ja pääsin korjaamaan tilannetta. Miehistä löytyi lähes koko ensimmäisen n.30km:n kierroksen ajaksi peesiapua, mikä piti omaakin vauhtia hyvin yllä. Ajo kulki kerrassaan hyvin, kilometrit etenivät vauhdilla ja pian oltiinkin jo ajettu ensimmäinen kierros. Toiselle kierrokselle lähdettäessä olin naisista neljäntenä. Alusniemen Sini nyt oli odotettavasti mennyt menojaan, mutta kaksi muuta naista olivat vain reilun parin minuutin päässä edessä. Voisin ehkä saada vielä kiinni, jos vauhdin pitäjiä löytyy toiselle kierroksellekin...
Toiselle kierrokselle kaarsi kanssani yhtäaikaa kuitenkin vain yksi mies. Kierroksen alussa sainkin hänestä vielä peesiapua, mutta pian hän alkoi jäämään metsäpätkillä, eikä yhteistyö enää oikein tämän jälkeen kantanut. Loppupuolella kierrosta kiristin vauhtia sen verran, ettei mies enää pysynyt takarenkaassanikaan. Koko toinen kierros meni siis enenmpi tai vähempi yksinäisissä tunnelmissa, edessä eikä takanakaan oikein näkynyt ketään varsinaisesti ajokaveriksi, joten sai ihan sitä omaa kovaa pitää vauhtina. Ajo kuitenkin tuntui kulkevan ja meno oli varsin rentoa maaliin asti, ehkä aavistuksen saattoi lipsahtaa kyllä liikaakin mukavuusalueelle, kun sopivia kilpakumppaneita ei oikein ollut näköpiirissä. Maaliin ajelin neljäntenä naisena kun kelloon oli vierhtänyt ajaksi 2:31:46. Loppuaika olisi voinut mahdollisesti olla vielä jonkin verran parempi, jos toiselle kierrokselle olisi löytynyt enemmän vetoapua, mutta sijoituksen suhteen ei lopulta kyllä jossiteltavaa jäänyt sen verran iso ero oli edelle ehtineisiin hiihtäjänaisiin.
 |
| Kuva: Matti Purojärvi |
Tapahtuma ei kyllä tosiaan pettänyt taaskaan. Aamuinen kolea sumu oli kisan aikana vaihtunut kesäisen lämpimään aurongonpaisteeseen, reitti oli merkattu hyvin, maalissa oli tarjolla hyvää keittolounasta ja hyviä palkintojakin riitti viidelle parhaalle. Varsinainen hyvänmielen kisa siis. :)Tuloksiin ja kisan videokoosteeseen pääsee tästä.
Jyväskylän reissun jälkeen lenkkelitiin viikolla kotimaisemissa, mutta seuraavaksi viikonlopulsi suunnattiin peinimuotoiselle viikonloppuleirille Syötteelle. Sattui kyllä kelit Syötteellä kohdilleen, syyskuun puoliväli ja lyhyissä ajokamoissa tarkeni pitkälle iltaan. Oli kesäisen lämmintä, syksyn värit maastossa, nousumetrejä, laskumetrejä, pitkospuita, rullaavaa polkua ja hitaampaa polkua, vähän mutaakin, mutta koko ajan kuitenkin maisemat kohdillaan ja sääskiä tai muita kesän riesoja ei missään. Ihan parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti