Lauantai aamuna pukeuduin siis ensimmäistä kertaa Chebicin paitaan, kun starttasin 1,7km:n prologille. , että en kerennyt käydä tutustumasssa reittiin etukäteen. Vaikka 1,7 km:n matka toki on lyhyt, loppui se kohdallani nyt todellakin kesken. Nopeuskäppyrä tietokoneella kertoi, että vauhti kiihtyi vielä hyvin lopppumäessäkin. Aikaa uhrautui prologiin aivan liian paljon, ja sijoituksissa olin vasta 12.
Iltapäivällä starttasimme maantielle n. 60km:n kisaan, joka käytiin neljänä kierroksena varsin tasaisella, mutta tuulisella reitillä. Ensimmäinen kierros tuntui välillä todella vaikealta nykimisten vuoksi, mutta meno helpottui onneksi loppuakohden, kun vauhti tasaantui. Mitään kummallisia irtiottoyrityksiä kisan aikana ei nähty ja ensimmäisen kierroksen vaikeudet aiheuttivat itsellenikin haluttomuutta mihinkään yrityksiin. Ennen viimeisen kierroksen alkua meidän ajomme pysäytettiin, kun miesten eliten lähtö otti meidän lähtömme kierroksella kiinni. Noin puolen kilometrin päässä tästä miehillä rakentui kasa keskelle tietä, ja meidän lähtömme pysäytettiin uudestaan, onneksi kaikki miehet näyttivät olevan ainakin tajuissaan, kun kömpivät kasastansa ulos. Meidän lähtömme kisa kuitenkin jatkui vielä kierroksen ja lopulta kisa ratkesi loppukiriin, joka lähti itsellänikin ihan kivasti. Harmitti vain maalisuoralle päästetty valkoinen pakettiauto, joka pakotti painamaan jarrua ylämäkeen. Maalisuora pitäisi kyllä aina pitää vapaana! Sijoitus 6.
 |
| Prologi. Kuva: Elina Hiltunen |
Sunnuntaina oli viimeisenä etappina kolmen kierroksen ja n. 75km:n kisa. Koko kisa ajettiin melko rauhallista vauhtia, muutamia tiukempia vetoja lukuunottamatta. Se, mikä vaikeutti kisaa, oli säätila, joka teki kisasta varsin eksottisen, sillä lämpötila oli lähdön hetkellä +4 astetta. Kuivalla kelillä vielä ihan ajettava keli, mutta kun kisan aikana alkoi tulla rae- ja sadekuuroja, alkoi kisa mennä kylmyyttä vastaan taisteluksi. Viimeisellä kierroksella oli pakko käydä kärjessä ihan vain lämmön ylläpitämiseksikin. Kisa ratkesi taas loppukiriin, joka ei kohmeisilla jaloilla onnistunut enää lainkaan. Sijoitus taas ynnä muut ja kokonaiskisassa tulin lopulta sijalle 9.
Vaikka ajo ei vielä oikein kovin hyvin kulkenut jäi kisasta ihan hyvä mieli, sillä oli tärkeää tutustua uusiin tiimikavereihin ja toivon mukaan kisavauhtiset kilometritkin tarttuivat jalkoihin.
Kilometrejä jalkoihin haettiin myös viime viikonloppuna, kun ohjelmassa oli leireilyä Syötteen maasstoissa OTC:n porukan kanssa. Kelit eivät tälläkään kertaa olleet ihan parhaimmasta päästä, mutta hyvän seuran ansiosta sain tehtyä muutaman hyvän, kehittävän treenin vesisateista ja kylmyydestä huolimatta. Kotioloissa olisivat pyörälenkit jääneet varmuudella välistä vastaavissa olosuhteissa, mutta onneksi nyt lenkille oli helppo lähteä, kun ei yksin tarvinut mennä. Tasamaan asukille mäkivedot Syötteen huipulle (200m nousua) toivat mukavaa vaihtelua ja sunnuntaina miesten PK lenkillä peesissä roikkuminenkin onnistui melko mukavasti, tosin lenkki taisi kehittää minulla jotain muutakin kuin pelkästään peruskestävyysaluetta.
Kilometrejä jalkoihin haettiin myös viime viikonloppuna, kun ohjelmassa oli leireilyä Syötteen maasstoissa OTC:n porukan kanssa. Kelit eivät tälläkään kertaa olleet ihan parhaimmasta päästä, mutta hyvän seuran ansiosta sain tehtyä muutaman hyvän, kehittävän treenin vesisateista ja kylmyydestä huolimatta. Kotioloissa olisivat pyörälenkit jääneet varmuudella välistä vastaavissa olosuhteissa, mutta onneksi nyt lenkille oli helppo lähteä, kun ei yksin tarvinut mennä. Tasamaan asukille mäkivedot Syötteen huipulle (200m nousua) toivat mukavaa vaihtelua ja sunnuntaina miesten PK lenkillä peesissä roikkuminenkin onnistui melko mukavasti, tosin lenkki taisi kehittää minulla jotain muutakin kuin pelkästään peruskestävyysaluetta.
Luntakin tosiaan vielä oli...
Syötteen maisemaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti