Hiihtoloma ja hiihtokisaputki

Hiihtolomaa vietettiin taas Pohjois-Suomessa viikolla 10 ja oma lomanikin sujui melko lajinomaisissa tunnelmissa. Valitettavasti opettajille koululaisille ei järjestetä lomaa koulusta muille lajeille, joten vähän piti tämänkin loman aikana ulkoilla myös muuten kuin suksilla, vaikka hiihtoloma kyseessä olikin.

 

Lajinomaiseen lomatunnelmaan ei ollut vaikea päästä, sillä loma alkoi helmikuun viimeisenä lauantaina Kempeleen Köykkyrissä hiihdetyllä Pertin hiihdolla, joka on siis numerolapullinen kuntohiihto, kuten edellisviikonlopun Haukipudashiihtokin. Valmistautuminen ei ollut taaskaan kaikkein optimaalisinta, sillä perjantai-iltana lenkin jälkeen oli niin kova väsy, että suksetkin jäivät voitelematta. Luotin kuitenkin siihen, että keli olisi liukas ja jotain voiteiden rippeitä olisi suksen pohjissa vielä edellisviikonlopun jäljiltä.

 

Verrytellessä jalat tuntuivat raskailta ja latukin vähän pehmeältä, joten melko monenlaista ajatusta hiihtämisen järkevyydestä kerkesi päässä verryttelyn aikana liikkumaan. Lisäksi sain taas ihmetellä oikeiden hiihtäjien toimintaa starttialueella, hiihtelivät nimittäin kisasukset kädessä starttialueelle ja asettelivat ne huolella eturiviin odottelemaan. Itsehän en siis yhtään ymmärtänyt, että olisin voinut hyvin itsekin jättää sukset hyville starttipaikoille odottelemaan. Kun sitten saavuin starttipaikalle viimeisten joukossa kymmenen minuuttia ennen starttia, ei järkevää paikkaa enää löytynytkään.  Alkumatka startin jälkeen olikin melko hidasta menoa, paikoin jopa kävelyä ylämäessä, mutta melko pian ruuhka onneksi helpotti ja pääsin hiihtämään sopivaa vauhtia. Melkein koko reissun ajan miehistä löytyi sopivaa peesiapua ja meno tuntui mukavalta, paikoin jopa vauhdikkaalta. Maalin lähestyessä vauhti alkoi letkassa vähän hiipumaan ja  n.5km ennen maalia irtauduin peesiavuista ja hiihtelin vähän reippaampaa maaliin. Hiihdosta jäi hyvä mieli ja ennakko-odotuksista huolimatta jaloista tuntui löytyvän hyvin paukkuja vielä lopussakin. Reitti oli jälleen omille hiihtotaidoille paikoin vähän tekninen, sillä mutkaa ja epätasaista alustaa riitti alussa melko pitkän matkaa, mutta näissäpä sitä oppii! Tulokset löytyy täältä. (Myös Juha hiihti, mutta nyt eroa oli Juhan hyväksi jo sen verran, että mun taitaa olla turha sillä leveillä)

Kuva täältä
Lähtötunnelmaa. Kyllä minäkin siellä oon.

Kuva täältä
Lähtö on tapahtunut. En jaksanut kovin kauaa alkuun tasuria.

 

 

Pertin Hiihdon jälkeen hiihtolomailu jatkui lajinomaisissa tunnelmissa sunnuntain pitkällä 50km:n lenkillä ja Falunin MM-kisoja penkkiurheillessa, mutta myöhemmin hiihtolomaviikolla täytyi välillä poiketa vähän teemasta. Facebook tiesi nimittäin kertoa, että Etelä-Suomessa ajetaan jo maantiepyörillä lenkkiä kuivilla teillä. Ihan maantiepyörällä en itse lenkille uskaltanut, vaan krossarini sai eturenkaakseen nastoilla varustetun version. Muutama luonteenkasvatuslenkki tulikin viikolla maantien laidassa ajettua. Pääosin Oulun lenkkitietkin oli jo asfaltilla, mutta kuivasta ja auringosta sai valitettavasti vain haaveilla.

 

Asfalttia oli selvästi näkyvissä!

 

Hiihtoloma loppui lopulta kuten alkoikin, eli lajinomaisissa tunnelmissa numerolappu rinnassa. Nyt numerolapussa luki jo astetta suuremman hiihtotapahtuman nimi; Tervahiihto. Nössöilin  Järki oli mukana ilmoittautumista naputellessani ja nimi löytyikin puolimatkan, eli 37km:n vapaan lähtölistalta. 

 

Lämmittelyn jälkeen muistin edellisviikonlopun pro-hiihtäjien esimerkin suksien viemisestä valmiiksi lähtöpaikalle ja  koska itseluottamus oli kova, niin asettelin sukseni huolella viidenteen lähtöriviin ja sainkin siis erittäin hyvän lähtöpaikan. Itseluottamus tosin koki pienen kolauksen melko pian,  kun löysin itseni lähes heti lähdön jälkeen rähmältään maasta.  Tähän ei onneksi muutamaa sekuntia kauempaa tuhraantunut, enkä onneksi onnistunut aiheuttamaan kasaakaan, joten sain kerättyä itseni nopeasti. Alkumatka sujui ihan mukavaa vauhtia pitävän letkan perällä. Menohalua oli kyllä  enemmänkin, mutta hiihtäjien ohittelu kapealla uralla oli melko työlästä. Vauhtia pidettiin kuitenkin sen verran reippasti, että vettyneellä perinteisen uralla ei meinannut irrota hartioista kovempaa vauhtia. Lopulta sain letkan hiihtäjä kerrallaan ohitettua ja pääsin omaan vauhtiin, ohittamani letka jäikin samantien ja yhtäkkiä hiihtelinkin ihan yksin seuraavat 10km. Vauhtia kovalla hyväkuntoisella baanalla ja kovassa myötätuulessa tuntui olevan niin, etten itseni perässä meinannut pysyä! Mittari näytti 25km/h lukemia, suksi luisti ja matka eteni todella nopeasti. Vähän ennen puoltaväliä ohitseni tuli loivassa alamäessä nainen ja hyppäsin hänen peesiinsä. Miehiä voi päästää menemään, mutta ei sentään naisia! Latu muuttui loppuakohden vähän pehmeämmäksi ja epätasaisemmaksi, mutta matka eteni edelleen joutuisasti. Vajaa 10km ennen maalia ohitsemme pyyhälsi pari vanhempaa herrasmiestä ja päätin jaksaa heidän vauhdissaan. Pikkuhiljaa letkasta tipahti ensin nainen, jonka hyvässä peesissä olin hiihdellyt ainakin 10km ja lopulta toinen miehistäkin. Lopun ylämäissä koitin vielä tiputtaa toisenkin miehistä, mutta maksimisykkeen hakeminen ylämäkeen kostautui heti mäen päällä pohjekramppina. Niinpä jo kuitatuksi luullut selkä painelikin heti mäen jälkeen reippaasti ohi ja sain hiihtää rauhassa omaa vauhtiani maaliin vain räntäsadetta vastaan taistellen.  Lopputuloksissa löysin itseni sijalta 8. ajalla 1:52:08. Oikeiden hiihtäjien vauhtiin on vielä matkaa,  mutta olin suoritukseen kyllä hyvin tyytyväinen. Maalissa höpöttelin vielä tuttujen kanssa ja fiilistelin päivän suoritusta, mikä on näissä tapahtumissa aina melkeinpä parasta. Tulokset

 

Tähän on nyt hyvä lopettaa hiihtoloma ja  hiihtokisaputki tältä vuodelta. Jospa se kevät jo kohta oikeasti löytäisi Oulun korkeudellekin ja pääsisi oikealla  maantiepyörällä oikeasti maantielenkille.