Maantielenkkeilyä

Maaliskuun lopun ja huhtikuun alun viikot ovat olleet todellista peruspuurtamista treenien parissa. Maaliskuussa tuli hiihtokisojen jälkeen heitettyä vielä muutama onnistunut (ja myös muutama vähemmän onnistunut) hiihtolenkki, sekä kaivettua pitkästä aikaa myös lumilauta esiin työpäivän merkeissä. Sukset sai kuitenkin onneksi pääsiäisen korvilla laittaa varastoon odottelemaan seuraavaa talvea ja maantiekausi pääsi lopulta Oulun korkeudellakin alkamaan.

Kylläpä kelpasi!

 

Talven aikana meidän perheeseen tuli kaksin kappalein uusia tulokkaita ja siksipä maanteiden sulamista lenkkikuntoon tulikin jo odoteltua kuumeisesti. Olemme nyt siis Juhan kanssa näiden uusien tulokkaiden myötä Team Scott (not sponsored by) ja täten meilläkin siirryttiin nykypäivään ja sähkövaihteiden aikakauteen. Juha oli bongannut järkihintaisen Scott Foil runkosetin, johon kuului myös Ultegran sähkövaihteet ja kun yksi pyörä oli  rakennettu ja Juha todennut, että tulipa hieno, niin yhtäkkiä posti toi meille myös pari kokoa pienemmän version. Sähkövaihteet itsessään kuuluivat settiin, mutta muut osat haalittiin nettikauppojen tarjouksista, kaapin nurkista tai vanhoista pyöristä. Kun osat olivat minunkin pyörää varten olemassa, alkoi Juha taas rakentaa. Minä katsoin lähinnä vierestä, miten osat siirtyivät yksitellen keittiövaa'an kautta pyörään. Sähkövaihteiden manuaalista on tosin kuulemma minulle luvassa myöhemmin tentti. Pyörän tekniikka kun pitää kuulemma ymmärtää täysin, että osaa toimia kriisitilanteessa.

 

On se hieno! Kesällä nähdään  onko se myös nopea!

Asfalttia! On se niin mukavaa pintaa renkaan alla!
 

Uudesta kulkupelistä huolimatta ensimmäiset maantielenkit olivat itselle kyllä hyvin nihkeitä. Vauhdin hurmaa ei montaa metriä päässyt lenkeillä fiilistelemään, korkeintaan muutaman alamäen verran. Yksi miesletkan peräpään valvojana tehty kitumislenkki onneksi korjasi tilannetta melko hyvin ja pikkuhiljaa on alkanut pyörä taas liikkua ihan järkevää vauhtia. Yhdellä iltalenkillä vauhti nousi jopa melko hurjaksi ja pysytteli yli 40km/h lukemissa useiden kilometrien ajan. Kyseessä ei ollut myötätuuli, eikä valitettavasti oma reisilihaskaan, vaan traktori, jonka peesiin onnistuin sattumalta pääsemään. On se vaan ihmeellinen asia tuo peesihyöty! Vaikka lenkkivauhdit alkavatkin palailemaan järkeviin lukemiin, kunto on tällähetkellä selvästi nousussa ja kaikki lenkkeily kivaa, on pientä vihreyttä ollut silti havaittavissa, kun some maailmasta tulee kuvaa ja raporttia milloinmistäkin päin Eurooppaa, kun pyöräilijät ja triathlonistit viettävät kevätleirejään etelän lämmössä. Juhakin pakkasi oman Scott Foilinsa laukkuun ja leireilee huhtikuun loppupuolelle asti Espanjan auringossa. Olisihan se ihan mukava itsekin päästä jo ilman kengänsuojia ja kalsareita lenkille, mutta eiköhän sitä kerkeä. Kesälomaan on muuten enää kuusi viikkoa!

 

Maantielenkkeilijä