Terva-ajot ja Terva-etapit

Kun lähestulkoon kotiovelta pääsee ajamaan maantiecupin kisoja, niin onhan niihin pakko lähteä, vaikka järki toisin sanoisikin. Kuusi starttia pyörän päällä kaksi viikoa ennen kauden odotetuinta kisaa, eli Joroisten SM-puolimatkaa, ei ehkä ole sitä parasta mahdollista ja optimaalisinta valmistautumista, kun siinä triathlonissa on ne pari muutakin lajia.

 

Kisarupeaman aloitti heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ajetut terva-ajot Syötteellä. Ensimmäisenä etappina lauantai aamuna ajettiin 1,6 km:n mäkiprologi. Mäen kiipemiseen uhrasin aikaa 4:46,91. Ei siis mikään ihan loiva pieni kinkama, vaan ihan kunnon mäki Suomen oloissa. Aikani oli n.11 sekuntia enemmän kuin Ann-Mary Ähtävällä, joka kellotti nopeimman naisten ajan. Oma aikani meni kakkoseksi ja vain muutaman sekunnin erolla kolmanneksi ajoi Turun Urheiluliiton Maarit Mäntysaari, seuraaviin naisiin eroa kertyikin jo enemmän. Iltapäivällä startattiin sitten 10,5km:n tempoon maantiepyörillä. Aika-ajo pyörien, kuten myös tankojen ja kypärän käyttö oli kielletty. Tosin ainakaan minulla ei aika-ajopyörästä olisi tuolla reitillä ollut kuin haittaa, sen verran mäkeä oli kiivettävänä, tästä kertonee ehkä myös temponi  keskinopeus, joka oli hurjat 30,3km/h. Tempo kulki aivan loistavan hyvin. Ajoin omasta mielestäni hyvin myös alamäkeen, sillä poljin myös laskuosuudella koko ajan sen minkä välitykset sallivat ja vauhtia näyttikin olevan lähes 60km/h. Noin kolme kilometriä  ennen maalia sain minuutin edellä lähteneen Maaritin näkyviin ja tästähän tulikin melkoinen tsemppi. Loppunousussa sainkin Maaritin lopulta kiinni ja taistelin vielä ohikin. Jännittyneenä piti vielä odotella Ähtävän Ann-Mary maaliin, jotta kokonaiskisan tilanne seuraavalle päivälle selviäisi. Ann-Mary oli taas sen n.10 sekuntia nopeampi, mutta itselle jäi kyllä tästä huolimatta sellainen olo, että en varmasti olisi voinut missään kohtaa reittiä enää puristaa edes kymmentä sekuntia nopeampaa. 

 

 

Mäkitempo ajettiin maantiepyörillä

Sunnuntaina oli vuorossa 70km:n maantie samalla mäkisellä reitilläseitsemänä kierroksena. Ann-Mary ei startannut kisaan ollenkaan, joten minulle jäi vain Maaritin selkä vahdittavaksi. Naisten kisa starttasi yhtäaikaa miesten eliten, kilvan ja M-50 ja M-40 sarjan kanssa. Tietysti tipahdin pääjoukon kyydistä jo ensimmäisen kierroksen nousuissa, mutta niin tipahti moni muukin, Maarit mukaanlukien. Lopulta pääjoukosta tipahtaneista kasvoi n.10hengen porukka, jossa ajelin miesten peesissä loppunousujen läheisyyteen asti. Reitin loppuosassa oli lyhyt alamäki ennen n.1,5km:n loppunousua. Miehet päättivät ihmetyksekseni rullailla tuon alamäen! Maastokisoista on jäänyt ainakin se oppi itselle, että ennen nousua olevasta alamäestä haetaan vauhti nousuun! Siispä erkanin tässä vaiheessa porukasta ja menin omia menojani maaliin asti, vain yksi miehistä pääsi harmittavasti kuittaamaan  viimeisillä metreillä ohi. Maantieltä ja kokonaiskisasta oli kotiintuomisina kuitenkin voitto jos toinenkin, sillä myös Juha ajoi miesten kisassa niin tempon kuin maantienki voittoon ottaen siis myös kokonaiskisan

 

Kokonaiskisa

 

Alkuviikko "palauteltiin" Juhan kanssa Syötteellä kultaisen kammen leirillä ohjaajina. Täytynee kuitenkin sanoa, että 8-14-vuotiailta löytyy virtaa sen verran paljon, että aika koville otti. Sauvarinne 9-vuotiaiden vauhdissa sai omat jalat monta päivää kestävään jumiin, joten juoksulenkit jäivät taas koko viikolta väliin.

 

 

                                                       Leireilyä upeissa Syötteen maastoissa

 

 

Viime viikonloppuna olikiin sitten vuorossa kotikisat, eli Tervaetapit täällä Oulussa. Ensimmäisenä etappina ajettiin 11km:n tempo. Huolellisesta lämmittelystä huolimatta  jalat eivät oikein meinanneet  lähteä käyntiin ja sain kunnon tempofiiiliksen vasta loppupuolelle, ehkä edelleen hieman jumissa olleet jalat olivat syy, enpä tiedä. Loppuaika parani  kuitenkin edellisvuodesta 12 sekuntia aikaan 16:50, joten siihen olin kuitenkin tyytyväinen. Sijoitus oli 4.

 

Iltapäivällä ajettiin maantiekisa, joka naisilla ja vanhemmilla herroilla oli 5x11km. Alkuperäinen ajatukseni oli, että ajelisin peesissä koko kisan, ettei viikonlopusta tulisi liian kuormittava Joroisten kisaa ajatellen. No kuinkas sitten kävikään; kisa vei mennessään ja huomasin olevani mukana irtiottoyrityksissä kerta toisensa jälkeen. Hyvät yritykset kantoivat yleensä puolisen kierrosta, mutta viimeinen kierros ajettiin jälleen  ryhmässä. Naisten kisassa sattui myös pari ilkeää kaatumista, ja Cycloksen tytöt Minttu ja Rosa joutuivat jättämään leikin kesken. Karu laji tämä siinä mielessä on, että kun takana kolisee ja toiset lentävät nurin, niin muut lisäävät tässä vaiheessa kaasua :(  Toivottavasti tyttöjen ruhjeet paranevat pian! Loppukirin avasin itse todella aikaisin viimeiseen nousuun ja se kantoikin lähes maaliviivalle, jonne CCH:n Kati Jokio kerkesi kuitenkin lopulta puolirenkaanmittaa ennen, itse olin siis 2.

 

Sunnuntai aamuna kisattiin korttelikisa Raatissa. Rosa oli saanut aivotärähdyksen edellispäivän kaatumisessaan, eikä päässyt starttaamaan. Tämähän tietysti harmitti myös minua, sillä Rosa on useampaan otteeseen voittanut kortteliajon Suomen mestaruuden ja olisi tehnyt kisasta varmasti kovemman. Kisann alussa kiihdytin lähdön jälkeen ensimmäiseen mutkaan vähän reippaampaa vauhtia ja ihmettelin kun muut eivät tulleet perässä! Raatin rata on sellainen, että se on mielestäni parhaimmillaan kovassa vauhdissa. Saa kallistaa pyörää mutkiin, hakea ajolinjoja ja kiihdytellä, joten halusin pitää vauhtia. Ensimmäisen kierroksen puolivälissä seuraani liiittyi vanhempi herrasmies CCH:sta ja kahdestaan  ajettiin hyvällä vuorovedolla kisa läpi, olipahan se hauskaa! Loppukirissä olin nopeampi, joskin jokin aavistus jäi, että olisiko tässä oltu vain herrasmiehiä ja ajateltu, että naiset ensin:) Kokonaiskisasta tuli täälläkin lopulta tuplavoitto, kun Juha vei miesten kisan ja nyt hyllyllä seisoo kaksi toripolliisia. Hyvin oli OTC:n porukka taas kisat järjestänyt. Harmittavasti osallistujamäärät ei ihan päätä huimannut. Tuntuu Etelä-Suomesta olevan pitempi matka Ouluun kuin Oulusta Etelä-Suomeen. Lisäksi kisoihin yleensä väriä tuoneet norjalaiset olivat omilla markkinoillaan.  Korttelikisan jälkeen sain onneksi juostua hyvän 3000m vedon vielä radalla, etteivät jalat ihan unohtaisi, että niiden kuuluu osata juosta vielä pyöräilyn jälkeenkin. Tulokset Kari Mäkisen sivuilta

 

Nyt onkin kaikki mahdollinen tehty ennen Joroista. Luotto omaan pyöräkuntoon on ainakin kova, kaipa se juoksukin kulkee ja uinti menee varmaan vanhasta muistista. :)

 

 

Kuva

Maantiepyöräilyn SM-kisat

Viikonloppuna kisattiin maantiepyöräilyn SM-kilpailut Riihimäellä, joten pitkä ajomatka oli taas edessä. Matkaan lähdettiinkin hyvissä ajoin jo torstai aamuna, joten illalla kerkesimme käydä tutustumassa pyörillä kisareittiin. Reitti oli mukavan vaihteleva, oli kaksi vähän pitempää nousua, mutta toisaalta oli myös paljon nopeaa osuutta, tai siltä ainakin vielä torstaina poikien peesissä ajaessa tuntui. Sykkeet huitelivat vähän turhan korkeissa lukemissa torstai-illan tutustumislenkillä, mutta en antanut sen juurikaan häiritä, oltiinhan sitä juuri istuttu autossa kahdeksan tuntia.

Perjantaina aamupäivä kului aikaa tappaen, sekä pienellä ja nihkeällä juoksulenkillä käyden.

Kisat starttasivat vihdoin perjantai-iltana klo 17 alkaen SM-tempoilla eli väliaikalähtöisillä maantieajoilla. Naisten kisa käytiin hieman suosituksia pitemmällä 32,5km:n retillä, mutta matkahan on kaikille sama, joten ainakaan minua matkan pituus ei ennakkoon haitannut. Ennen starttia kerkesin hyvin moikata vähän Chebici-Donnan tyttöjä ja tehdä verryttelyt. Verryttelyssä tuntui edelleen vähän nihkeältä, mutta ajattelin, että kisassa fiilis on varmasti eri. Lähdönaika koitti minulle jo klo 17:21 ja ampaisin matkaan loivaan alamäkeen, johon sain heti hyvän vauhdin päälle. Alamäki muuttui kuitenkin pian ylämäeksi ja myötätuuli vastatuuleksi. Muistelin, että reitillä olisi ollut alamäkeäkin, järkeilin myös, että matkan varrelle pitäisi osua myötätuultakin. Eipä osunut, tai ainakin tunne ajaessa oli sellainen, kuin olisin ajanut jatkuvaan ylämäkeen tai vastatuuleen. Totuuden mukaisesti kuitenkin tuuli oli hyvin vähäistä ja alamäkeähhän oli yhtä paljon kuin ylämäkeäkin. Mitään varsinaista ongelmaa matkan varrella ei ollut, ei vain kulkenut, ei ollut jalkaa ajaa, eikä muutenkaan ilmeisesti hyvä päivä. Sijoitus oli lopulta 21. ja aikaakin kului 55:48, kun edellisenä iltana laskeskelin, että hyytyessäkin ajan tulisi olla alle 54 min. Kisasta jäi siis hieman pettynyt fiilis ja itseluottamus seuraavan päivän yhteislähtökisaan valui aika alas. Pysyisinköhän edes pääjoukon mukana?

Tempoamassa. Kuva: Kai Patjas

Lauantaina Riihimäellä oli varsin mukava, kesäinen päivä. Naisten kisan startti oli vasta klo 15:40, joten päivällä oli aikaa pötkötellä hotellihuoneessa ja seurata kesäisessä säässä N-18 ja M-18 startteja. Naisten kisa käytiin kolmena 36km:n kierroksena. Kierrokset olivat tempoajosta tuttuja höystettynä pienellä kaupunkipätkällä. Kisa lähti käyntiin todella rauhallisesti. Vauhti oli paikoin lenkkivauhtiakin rauhallisempaa, mutta reitin mäkiin lisättiin vauhtia reippaasti. Huomasin, että ihme kyllä jalat tuntuivat ihan hyviltä ja mäkeenkin oli kiva kiivetä, kun muutamilla muillakin kuului hengästymisen ääniä mäkeä noustessa:). Kaksi naista lähtivät irti muistaakseni ensimmäisen kierroksen loppupuolella. Heidän annettiin mennä, ja itselläni ainakin oli mielessä, että kisaa ajaneet Lotta Lepistö ja Sari Saarelainen tuskin antavat noiden naisten voittaa. Lopulta toisen kierroksen puolivälin tienoilla Lotta pistikin vauhtia joukkoon ja naiset tulivat kiinni. Kisa jatkui siis yhdessä joukossa, edelleen lenkkivauhtia, aina viimeisen kierroksen ensimmäiseen nousuun jossa iskettiin kovaa, ja viisi naista pääsi muilta karkuun. Hetken aikaa jäin ajamaan kahden muun tytön kanssa kolmestaan tuota viiden naisen joukkoa kiinni, mutta ero ei lähtenyt kaventumaan ja pian pääjoukko olikin yhdessä kasassa. Koska itselläni ajo tuntui hyvältä ja edellisvuoden viidettä (tai siis oikeastaan yhden dopingkäryn jälkeen neljättä) sijaa olisi tehnyt mieli parantaa ja teinkin kovasti vetotöitä pääjoukossa, jotta saisimme eroa kärkeen  kaventumaan. Ero ei kuitenkaan lähtenyt kaventumaan ja meno rauhoittui loppuakohden. Sen verran paljon olin vetohommissa viihtynyt, että loppukiriin ei enää voimat riittäneet ja ajoin lopulta maaliin sijalla 13. Vaikka alkupuoli kisasta oli pientä kyttäilyä, jäi viimeisen kierroksen ansiosta kisasta hyvä mieli ja erityisesti luottamus omaan pyöräkuntoon palautui perjantai-illan alavireen jälkeen takaisin.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa ehkä viikonlopun rankin suoritus, kun toimin kiinetässä huollossa juomapullon ojentajana OTC:n miehille, eli Juhalle ja Törmäsen Markolle. Sää ei valitettavasti miesten pitkää 216km:n kisaa suosinut, vaan vettä heitti taivaalta koko kisan ajan ja lämpötilakin oli +10 asteen kieppeillä. Miehet ajoivat ensimmäiset kierrokset rauhassa yhtenäisenä pääjoukkona, kunnes lähellä puoltaväliä alkoi porukka rakoilemaan. Juha pääsi n.20 miehen irtiottoryhmään mukaan ja minulla tietysti jännitys huoltopisteellä alkoi kasvamaan. Irtiottoryhmä alkoi matkan edetessä harvenemaan entisestään. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä huoltopaikan ohi meni kisan voittanut Jussi Veikkanen, mukanaan kaksi muuta miestä: Henttala ja Pökälä, n.minuutin kuluttua tuli kuitenkin viiden miehen ryhmä, jossa Juhakin oli mukana. Myöhemmin kuulin, että Juhalta oli mennyt rengas pahaan paikkaan juuri ennen ratkaisevaa irtiottoa,  eikä siis "ollut mukana" juuri irtioton syntyessä, vaan oli kiekon vaihdon jälkeen ajamassa ryhmää kiinni. Maaliin Juha ajoi lopulta kuudentena ja taisi olla kuitenkin ihan tyytyväinen, vaikka rengas tietysti harmittikin. Maaliin raastavasta kelistä selvisi vain 31 miestä. Kovia olivat kyllä kaikki, jotka tuossa kelissä maaliin ajoivat, sen verran rankalta tuntui kisan seuraaminenkin!

 

Juha kiekon vaihtohommissa.

Kuva: Jari Birling

 

 

SM-Sprintti

Lauantaina kisattiin sprinttimatkan Suomen Mestaruuksista Nurmijärven Sääksijärvellä. Oma kisa sujui huomattavasti paremmin kuin edellisviikonlopun Vantaa triathlon, vaikkakin pitkin viikkoa ja vielä perjantai-iltanakin oli havaittavissa pientä motivaatio pulaa; sääennuste ei ollut lupaillut kovin hyvää kisasäätä ja pitkä, yksinäinen 600km:n ajomatka ei oikein houkutellut, kun Kuusamossakin olisi samaan aikaan ollut tarjolla maantiecupin kisaa. Lisäksi sadan euron osallistumismaksu oli pistänyt jo aiemmin mietityttämään kisareissun järkevyyttä. Olkoon triathlonbuumi millainen tahansa, mutta sata euroa pikamatkan kisasta alkaa olla kyllä vähän liikaa, etenkään kun osallistumismaksu ei juuri muuta sisältänyt kuin ajanoton ja uimalakin. Ainakin tällaisilla kisamaksuilla pidetään huoli siitä, että esimerkiksi kovin monella opiskelijalla tuskin on varaa lähteä kisailemaan, etenkään jos matkastakin aiheutuu vielä kustannuksia. Rahapalkinnot kyllä ovat ihan hyvä juttu, mutta mielestäni niitä ei pitäisi kerätä SM-kisoissa kasaan osallistumismaksua nostamalla, vaan SM-arvon pitäisi toimia tarpeeksi hyvänä houkuttimena kisaan osallistumiselle. Lopulta siis kuitenkin päädyin tuon osallistumismaksun maksamaan, joten ilmeisesti oma kipukynnys ei tässä ihan vielä ylittynyt.

Kisa-aamuna sää, +10 ja kova tuuli, ei kovin paljon houkutellut aamulenkille, mutta kävin hölkkäilemässä pari kilsaa ja hakemassa kisanumeron samalla. Onneksi olin pakkaillut mukaan lämmintä vaatetta sen verran, että pysyin lämpimänä kisapaikalla kun lopulta oli aika lähteä laittelemaan vaihtopaikkaa kuntoon.

Naisten startin piti olla 10min miesten jälkeen, joten heti miesten startattua menin järveen tekemään verraa, kuten kaikki muutkin naiset. Muutaman minuutin verrailun jälkeen kuuluttaja huuteli, että naisten startti myöhästyy VR:n aikataulu ongelmien vuoksi 20min. Tässä tuli kiire hakemaan takkia päälle ja kenkiä jalkaan. Hölkkäilemällä vähän märkäpuvussa ja takissa pysyin kuitenkin yllättävän hyvin lämpimänä ja parikymmentä minuuttia kuluikin nopeaa miesten uintia katsellessa. Pian startti jo pamahtikin ja rynnättiin matkaan. Oma uinti oli huomattavassti parempaa menoa kuin edellisviikolla Vantaa triathlonissa, ja pysyin nyt hyvin kärkiporukassa mukana.

Uinti-Pyörä vaihto oli melkoista sähläystä ja heti pyörän päälle päästyänikin tuuli nappasi etukiekkoon ja tuli melkoinen läheltä piti-tilanne, onneksi niin minä kuin takaa tullut Antoniakin pysyimme pystyssä ja saimme hyvän vedon päälle ja ajoimmekin pian edelle ennättäneen Miran ja Annin kiinni ja jäimme pyöräilemään neljästään. Kiitokset erityisesti Antonialle, joka teki kyllä mahtavaa työtä. Antonia kisasi vasta 19-vuotiaiden sarjassa, mutta teki kyllä tasaisen vahvaa kisaa joka lajissa, Tästä tytöstä kuullaan kyllä varmasti vielä!

 

Pyöräosuudella välimatka kärjessä ajaviin Kaisaan ja Katjaan kasvoi odotetusti, mutta taisimmepa saada taaksepäinkin vähän lisää eroa. Mira tipahti porukastamme sivutuuliosuudella ja juoksuvaihtoon saavuin siis Annin ja Antonian kanssa. Vaihtoalue ei ollut ihan tasapuolinen kaikilta osin, sillä lähes kauimman pyöräpaikan omaavana vaihtoon meni huomattavasti kauemmin kuin Annilla ja Antonialla. Lisäksi sormet olivat kohmeessa ja kenkiä oli vaikea saada jalkaan, joten tyttöjen vaihto oli huomattavasti nopeampi kuin omani.

 

Juoksu lähti kuitenkin sujumaan yllättävän mukavasti ja rennosti, eikä tyttöjen selät loitonneet onneksi ihan niin kovalla vauhdilla kuin edellisviikonloppuna. Puolentoistakilsan kohdalla vatsassa alkoi tuntumaan pientä pistosta, mikä on liian monesti minulla triathlonkisoissa ongelmana. Muutaman sadan metrin sinnittelin, mutta sitten oli pakko pysähtyä hetkeksi kumarruksiin. Onneksi pää kesti tälläkertaa tehdä pysähdyken, sillä pistos lakkasi muutamassa sekunnissa ja pääsin jatkamaan matkaa. Pari kilometriä ennen maalia ohi pyyhälsi vielä Söderströmin Maria, jonka juoksuvauhti on itselle jotain aivan käsittämätöntä. Oma juoksu tuntui vielä paranevan loppua kohden entisestään, mistä piti huolen takana lähestyvä Mira, jonka tälläkertaa sain pidettyä onneksi selän takana maaliin asti. Maalissa sijoitus oli lopulta viides ja fiilis hyvän kisan jälkeen loistava. Kovin suurta jossitteluakaan kisasta ei tarvi käydä, sillä edelle ehtineiden juoksuvauhtiin ei olisi ollut asiaa. Ainoa, millä sijoitusta olisi voinut parantaa olisi ollut Kaisan ja Katjan kyytiin pääseminen pyörällä, mutta nyt menivät odotetusti menojaan. Reilun viikon päästä Suomen Mestaruuksista ajetaankin sitten pyörällä ja jätetään uinnit, vaihdot ja juoksut pois. :)

 

Onnea vielä mitalin napanneille Kaisalle, Katjalle ja Annille, sekä ikäsarjoissa ja miehissäkin hyviä suorituksia tehneille.

XC:tä, duathlonia, triathlonia ja maantietä

Parin viime viikon aikana numerolapun kanssa on tullut edettyä eri lajien parissa useampaan otteeseen. Vajaaseen kahteen viikkoon mahtui neljä eri kisaa ja päälle vielä yksi kisakamoissa ajettu harjoitustempo, joten hieman tehokkaampaa menoa on ollut viime aikoina kropalle tarjolla.

Lukuvuoden viimeisellä viikolla 25.5. tiistai-iltana Kempeleen Köykkyrissä ajettiin PK teamin järjestämä paikallisen XC-Cupin kisa. Olen aina tykännyt Köykkkyrin monipuolisesta ja vauhdikkaasta reitistä, eikä järjestäjän merkkaama reitti pettänyt tälläkään kertaa odotuksia. Oli nopeaa ja vauhdikasta polkua, laskettelurinteen kipuamista ja hyppyri siltaa:).  Kisa sujui hyvin, vaikka heti ensimmäisellä polulla tulikin vähän ruuhkaa ja Orvolan Sarin selkä katosi hetkessä näkyvistä. Syke paukutteli lähes koko 40 minuutin kisan ajan hieman anaerobisen kynnyksen yläpuolella, mutta silti meno oli helpon oloista ja kivaa. Kisasta jäi varsin hyvä fiilis mukavan reitin ja hyvän ajojalan ansiosta.

Keskiviikkona palauttelin kisasta lyhyellä tunnin mittaisella cyclocross lenkillä, jotta torstaina jaksaisi taas. Helatorstai aamuna pakkasinkin  reppuun juoksukengät ja ajelin tempopyörällä Valkiaisjärvelle OTC:n perinteiseen harjoitusduathloniin. Olen ollut samalla reitillä kisatussa duathlonissa mukana aina varmaankin viimeiset viisi vuotta, joten harjoituskisa toimii hyvänä kontrollina omasta kevätkunnosta.  Matkoina OTC:n duathlonissa on 4,5km juoksua + 19km pyöräilyä (peesikielto) + 4,5km juoksua. Parhaat paukut olivat tainneet kulua jo tiistaina ajettuun XC kisaan, kun meno tuntui vähän innottomalta. Edellisvuoteen nähden parannusta loppuaikaan tuli vajaa minuutti, mikä tuli pelkästään pyöräosuudelta, juoksujen jäädessä vähän heikommaksi. Hyvä treenikisa tuli kuitenkin tehtyä ja osallistujiakin oli sen verran, että aina näkyi edessä selkä, jota tavoitella.(Tulokset ja kuvia)

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna juhlittiin kouluvuoden loppumista ja olo oli koko viikonlopun hyvin väsynyt, joten viikonloppu meni lepäilyn merkeissä. Alkuviikosta lenkkeilyhaluja onneksi alkoi taas löytymään, ja hyviä treenejä tuli tehtyä. 10km harjoitustempokin kulki keskiviikkona ihan kivasti, jääden vain 4 sekuntia ennätyksestä. Perjantaina suuntasin kohti Vantaata, jossa lauantaina kisattiin Vantaa triathlon. Osallistuin itse peesivapaaseen pikamatkan lähtöön, jossa kisaajien määrällä ei varsinaisesti juhlittu, mutta kovia menijöitä oli kuitenkin lähtölistalla sen verran, että ihan kunnon kisa oli luvassa.  Uinti meni osaltani hieman alakanttiin, niinkuin viimevuonnakin kauden ensimmäisessä kisassa. Kisavaihdetta ei vain löytynyt ja samaa vauhtia olisi voinut pitää ties kuinka pitkään. Onneksi asia todennäköisesti korjaantuu, kunhan pääsee tekemään muutaman avovesitreenin. Pyöräilyssä muodostui ensimmäisen 7km:n kierroksen jälkeen seitsemän  naisen porukka, jossa vetohaluja ei enää löytynyt kenelläkään. Lenkkivauhtia siis ajeltiin juoksuvaihtoon, vaikka takaa tulleessa ryhmässä tiedettiinkin olevan kovia juoksijoita.  Juoksuosuus tuntui todella raskaalta, jalat eivät nousseet ja raskas juoksureitti mäkineen ei ainakaan vauhtia lisännyt. Vasta viimeisellä kahdella kilometrillä tossu alkoi nousemaan vähän paremmin ja matka tuntui etenevän. Sijoitus oli lopulta 6. Ensiviikonlopun SM-kisaan jäi siis reippaasti parannettavaa. Tulokset täältä.

Sunnuntaina 8.6. oli vuorossa yksin kesän klassikoista, nimittäin Porvoon ajot. Naisten kisan ratkaisu tapahtui käytännössä heti startin jälkeen, kun yksi naisista heitti mukulakiviosuudella pahannäköisen voltin. Kolme naista pääsi tästä 16-vuotiaiden poikien kanssa karkuun muilta ja kun yhteistyö karkulaisten kiinni ajamiseksi hyytyi ensimmäisen kierroksen jälkeen, oli palkintosijat jo jaettu. Itsellänikin alkoi tuntumaan polvitaipeessa jotain kummaa kipua (jota tuntunut aiemmin vain

 maastopyörällä mäkiä kiivetessä), joten myös oma motivaatio ajamiseen laski. Maaliin ajeltiin lopulta siis melko rauhallisesti. Loppukiri irtosi kuitenkin jotenkuten ja Lopputuloksissa olin 7. Maaliintuloni jälkeen kisapäivä kuitenkin parani hetkessä huomattavasti, kun Juha vilahti  ohi selvässä irtiotossa kahden muun kuskin kanssa. Tuli hieman kiire huoltohommiin! Miesten irtiotto ajettiin seuraavalla kierroksella kiinni, mutta jännitettävää riitti vielä tämän jälkeenkin ja mikäs sen parempi tapa viettää kesäpäivää kuin kisoja katsellen:)

Porvoon ajot. Kuva: Ilse C.Holm

Ennen kesää harjoituskisaa

Viimeistä työviikkoa viedään ennen kesäloman alkua. Kokeet oppilaille pidetty ja tarkastettu ja luokkakin siivottu. Tuntuupa siis kummalliselta, kun mielessä ei ole minkään koenipun tarkastamista, tulevien tuntien suunnittelua tai minkään muunkaan töihin liittyvän asian selvittämistä.

Tällä viikolla onkin tiedossa oikeastaan vain kaikkea kivaa, niin töissä kuin treeneissäkin. Tiedossa on ainakin tiistaina maastopyörän kanssa hurjastelua Kempeleen Köykkyrissä numerolappu ohjaustangossa ja helatorstaina on vuorossa perinteinen OTC:n harjoitusduathlon. Näissä harjoituskisoissa toivottavasti meno epämukavuusalueella alkaisi olla jo helpompaa kuin pari viikkoa sitten.

Pari viime viikkoa ovat siis sujuneet mukavasti hieman tehokkaampien treenien parissa. Oulun alueella järjestetään melko mukavasti kaikenlaisia iltakisoja, jotka toimivat todella hyvinä kunnon kohottajina ja olenkin yleensä melko aktiivisesti näissä mukana.

Yksi tälläinen iltakisa ajettiin maastpyörillä Virpiniemessä 14.5. Kisaa ei varsinaisesti voi ehkä XC-kisaksi kutsua, vaan kyseessä oli latupohjalla ajettava pururatatempo. Hyvä treeni tuli ajettua, vaikka reitiltä eksyminen kertaalleen vähän latisti tunnelmaa, eivätkä sykkeet tahtoneet millään pysytellä halutulla tasolla yksin pururataa tempoillessa.

 

Virpiniemen iltakisan jälkeen tuli seuraavat pari päivää vietettyä levossa, koska mahassa myllersi. Lepo teki kuitenkin ilmiselvästi todella hyvää lihaksille. Lauantaina kisasin nimittäin Nivalassa Järvikylän 20km:n tempossa, jossa tempopyörä tuntui liikkuvan yllättävän hyvin kovasta puuskittaisesta tuulesta huolimatta.  Virallinen aika 32:04 jäi puolisen minuuttia edellisen vuoden ajasta, mutta täytynee pistää olosuhteiden syyksi. (Tulokset ) Menomatkaan käytin aikaa 17:06 ja takaisinpäin kulutin aikaa 14:58, joten väliaikakin kertonee olosuhteista. Menomatkalla vauhti näytti hitaammillaan olleen 22km/h, mutta takaisinpäin sopivassa myötätuulipuuskassa saikin katsella pitkän aikaa 50km/h lukemia:). Ajo tuntui kui kulkevan kivasti ja kun päälle tehty reipas juoksukin onnistui jäi reissusta varsin hyvä mieli, vaikkakin kolmen naisen kisassa jäinkin tälläkertaa viimeiseksi. Kotiin tuomisina oli kuitenkin ruisleipää ja Juhan voittaessa miesten sarjan ja painepesurin päästään meillä kesällä pihalaattojen pesuun!



Voittaja oikealla Ann-Mary Ähtävä, keskellä Sari Orvola ja minä vasemmalla

Satakunnan ajoissa

Kilpailukausi on nyt  siis virallisesti aloitettu. Kauden ensimmäinen kisa oli 3.-4.5. ajetut Satakunnan ajot Porissa. Ajan pyöräkisat tällä kaudella Chebici-Isku Donna joukkueessa, joten jonkinasteiset "kotikisat" olivat kyseessä. Tehoharjoituksien määrän pyörän selässä pystyi ennen kisoja laskemaan yhden käden sormilla, joten mitään kovin kummallista tulosta en odotellut. Tarkoituksena oli lähinnä saada kisakilometrejä jalkoihin, tutustua uusiin tiimikavereihin ja mahdollisuuksien mukaan auttaa muita.

 

Lauantai aamuna pukeuduin siis ensimmäistä kertaa Chebicin paitaan, kun starttasin 1,7km:n prologille.  , että en kerennyt käydä tutustumasssa reittiin etukäteen. Vaikka 1,7 km:n matka toki on lyhyt, loppui se kohdallani nyt todellakin kesken. Nopeuskäppyrä tietokoneella kertoi, että vauhti kiihtyi vielä hyvin lopppumäessäkin. Aikaa uhrautui prologiin aivan liian paljon, ja sijoituksissa olin vasta 12.

 

Iltapäivällä starttasimme maantielle n. 60km:n kisaan, joka käytiin neljänä kierroksena varsin tasaisella, mutta tuulisella reitillä. Ensimmäinen kierros tuntui välillä todella vaikealta nykimisten vuoksi, mutta meno helpottui onneksi loppuakohden, kun vauhti tasaantui. Mitään kummallisia irtiottoyrityksiä kisan aikana ei nähty ja ensimmäisen kierroksen vaikeudet aiheuttivat itsellenikin haluttomuutta mihinkään yrityksiin. Ennen viimeisen kierroksen alkua meidän ajomme pysäytettiin, kun miesten eliten lähtö otti meidän lähtömme kierroksella kiinni. Noin puolen kilometrin päässä tästä miehillä rakentui kasa keskelle tietä, ja meidän lähtömme pysäytettiin uudestaan, onneksi kaikki miehet näyttivät olevan ainakin tajuissaan, kun kömpivät kasastansa ulos. Meidän lähtömme kisa kuitenkin jatkui vielä kierroksen ja lopulta kisa ratkesi loppukiriin, joka lähti itsellänikin ihan kivasti. Harmitti vain maalisuoralle päästetty valkoinen pakettiauto, joka pakotti painamaan  jarrua ylämäkeen. Maalisuora pitäisi kyllä aina pitää vapaana! Sijoitus 6.

 

Prologi. Kuva: Elina Hiltunen

  

Sunnuntaina oli viimeisenä etappina kolmen kierroksen ja n. 75km:n kisa. Koko kisa ajettiin melko rauhallista vauhtia, muutamia tiukempia vetoja lukuunottamatta. Se, mikä vaikeutti kisaa, oli säätila, joka teki kisasta varsin eksottisen, sillä lämpötila oli lähdön hetkellä +4 astetta. Kuivalla kelillä vielä ihan ajettava keli, mutta kun kisan aikana alkoi tulla rae- ja sadekuuroja, alkoi kisa mennä kylmyyttä vastaan taisteluksi. Viimeisellä kierroksella oli pakko käydä kärjessä ihan vain lämmön ylläpitämiseksikin. Kisa ratkesi taas loppukiriin, joka ei kohmeisilla jaloilla onnistunut enää lainkaan. Sijoitus taas ynnä muut ja kokonaiskisassa tulin lopulta sijalle 9. 

 

Vaikka ajo ei vielä oikein kovin hyvin kulkenut jäi kisasta ihan hyvä mieli, sillä oli tärkeää tutustua uusiin tiimikavereihin ja  toivon mukaan kisavauhtiset kilometritkin tarttuivat jalkoihin.

Kilometrejä jalkoihin haettiin myös viime viikonloppuna, kun ohjelmassa oli leireilyä Syötteen maasstoissa OTC:n porukan kanssa. Kelit eivät tälläkään kertaa olleet ihan parhaimmasta päästä, mutta hyvän seuran ansiosta sain tehtyä muutaman hyvän, kehittävän  treenin vesisateista ja kylmyydestä huolimatta. Kotioloissa olisivat pyörälenkit jääneet varmuudella välistä vastaavissa olosuhteissa, mutta onneksi nyt lenkille oli helppo lähteä, kun ei yksin tarvinut mennä. Tasamaan asukille mäkivedot Syötteen huipulle (200m nousua) toivat mukavaa vaihtelua ja sunnuntaina miesten PK lenkillä peesissä roikkuminenkin onnistui melko mukavasti, tosin lenkki taisi kehittää minulla jotain  muutakin kuin pelkästään peruskestävyysaluetta.

Luntakin tosiaan vielä oli...

 

 

 

Syötteen maisemaa

 

 

 

 

Chiquita laatikoita ja testijuoksua

Monta asiaa on kerennyt nyt tapahtumaan sitten viime päivityksen, niin monta siis kertakaikkiaan, että blogin päivitys ei todellakaan ole kerennyt käydä mielessäkään.

 

Pääsiäinenkin tuli ja meni jo. Yleensähän pääsiäinen pyhineen on oivallista aikaa tehdä pitkää lenkkiä tai muuten tehokkaampaa treenijaksoa. Kelitkin ovat pääsiäisen aikaan yleensä melkoisen asiallisia ja aikaisimpina vuosina olenkin tehnyt pitkiä lenkkejä joko hiihtäen tai pyöräillen. Tänävuonna pääsiäinen sujui kuitenkin hieman toisenlaisissa merkeissä ja lenkkeilyt jäivät melkoisen vähälle, joskaan lepäilyksikään pääsiäisvapaita ei voitane kutsua.

Helmikuussa löysimme Juhan  kanssa mukavan rivitalon pätkän Oulun pohjoispuolelta ja huhtikuun alussa avaimet (ja raha) vaihtoivat omistajaa. Pitkä perjantai (ei tuntunut kovin pitkältä, koska tekemistä riitti!) sujui viimeisiä tavaroita pakkaillessa ja osittain jo muuttolaatikoitakin uuteen osoitteeseen kantaessa. Lauantaina saimme onneksi pyöräleviä muuttoapureita ja ainakin osa pyöristämme muuttikin osoitetta ilman autokyytiä :). Vanha asunto saatiin tyhjäksi ja uutta saunaakin kerettiin vielä illalla testata, mutta kylläpä illalla painoi myös väsymys. Ei ole muuttaminen kovin kevyttä hommaa, vaikka totuuden nimissä täytyy sanoa, että miehet tekivätkin suurimman työn.

Muutama Chiquita laatikollinen tavaraa

Pääsiäissunnuntaina ja maanantaina kerkesin jo vähän lenkkeilläkin. Tehokkaammista harjoituksista ei kuitenkaan tullut mitään, koska ajatukset olivat jossain niinkin olennaisessa kuin hyllyn paikassa tai pihalaatoituksessa. PK lenkkeily sujui kuitenkin ihan mukavasti, tosin uutta kotia oli niin mukava järjestellä ja ihmetellä, että kovin pitkiä lenkkejä edes haluttanut tälläkertaa tehdä.

 

 

"Pyörävarasto"

Kuva. Tästä näyttää puuttuvan kyllä vielä vaikka ja mitä.
 

Pääsiäisen jälkeen viikolla pääsin onneksi takaisin arkirytmiin, eli normaalisti töihin ja normaalisti lenkille. Huhtikuun viimeisenä lauantaina ohjelmassa oli taas Iin testijuoksu, matkana tuttu ja turvallinen 5km, joka kulki aikaan 21:48. Minulle poikkeuksellisen tasaiseen vaihdinjakoon pystyin olemaan tyytyväinen, mutta jokin silti aiheutti hieman epätyytyväisyyttä lopputulokseen. Olosuhteet olivat testijuoksussa mitä parhaimmat, sillä tuultakaan ei juuri ollut ja lämpökin oli muistaakseni +10 asteen tuntumassa. Olosuhteet olivat siis suosiolliset, joten kaipa se on vain se juoksun tuloskunto, mistä voin valittaa. Ehkäpä pitäisi tulevina viikkoina suunnata useammin juoksu, kuin pyörälenkille. Tämä on taas minun kohdallani helpommin sanottu kuin tehty.

 

Vappu meni seuraavaan viikonloppuun valmistautuessa (lue: pyykkiä pestessä, kokeita korjatessa ja pienellä lenkillä käydessä), sillä viime perjantaina suunnattiin auton nokka kohti Poria, Satakunnan ajoja ja kisakauden alkua, lopputulokset löytyvät jo Kari Mäkisen tulospalvelusta, mutta tarkempaa raporttia on luvassa vasta myöhemmin.