Superpyörä

Tästähän olen puhunut jo jokusen vuoden. Armoton cyclocross kuume, joka on yleensä iskenyt aina kunnolla vasta syksyllä sai helpotuksen toissalauantaina kun minut raahattiin pyöräkaupoille. Lievässä nuhassa, kun oikeasta harjoitteluksikin kutsutusta liikehdinnästä ei olisi tullut kuitenkaan mitään kunnollista, oli hyvä lähteä katsastamaan uusia ajoveuvoja. Juha oli jo aiemmin käynyt tiedustelu ja speksaus reissulla Pyörä-Suvalassa, ja tiedossa oli kaksi minulle sopivaa vaihtehtoa.

 

Koeajolle päätyi Cannondale Super X Disc Force runkokoossa 48 ja pykälää pienempänä koossa 44 Cannondale Super X Sram Rival. Rungossa koko oli värityksen lisäksi melko lailla ainoa ero. muuten erot tulivat, niinkuin nimestäkin voi päätellä, Disc Forcen levyjarruista ja Forcen osasarjasta verrattuna Rivalin osasarjalla olevaan vannejarrulliseen versioon.

 

Koeajoreitille osui vähän polkua ja kiihdyttelyä, (Note to mysef: jos aiot testata pyörää älä pukeudu toppavaatteisiin, jos ulkona on +5 astetta lämmintä ) ja pienten, mutta hikisten koeajolenkkien jälkeen ero oli selvä; levyjarrut olivat todella tehokkaat ja Forcen osasarjakin jonkin verran parempi verrattuna Rivaliin, toisaalta pienempi runko tuntui alla paljon ketterämmältä, ja tätä ominaisuutta arvostan kyllä, kun tarkoitus on ajaa myös kisaa. Pieni speksauspalaveri ja valinta alkoi olla tehty. Mahdollisuus jo olemassa oleviin kuitukiekkoihin kisassa ja muutaman kympin lisäsatsaus tehokkaampin vannejarruihin käänsi vaa'an pienemmän runkokoon superpyörään.

 

Superpyörä

Reilu tunti Pyörä-Suvalaan astumisen jälkeen, uusi pyörä pakattiin jo autoon ja iltpäivällä pääsinkin jo testilenkille ystäväni kanssa. Oli muuten ensimmäinen pyörä, jonka olen ostanut pyöräliikkeestä. Olen jotenkin kuvitellut, että netissä pyörän speksaaminen on helpompaa, mutta tämän helpompaa pyörän ostainen ei kyllä olisi voinut enää olla.

 

Uusi superpyörä on toivottavasti nimensä veroinen syksyn kisoissa, mutta lähikuukaudet tulee menemään kuitenkin vanhan kunnon Focuksen ja Feltin selässä maantie ja triathlonkisoihin valmistautuessa. Hiihtämäänkin pääsee kenties vielä..

Kemissä to 10.4. aamulenkillä,
ei voi kyllä olosuhteista valittaa,
vaan oli jollakin kova tarve juomavyölle,
 joka oli ladun varresta hävinnyt lenkin aikana.

maantiekausi startattu

Viime viikonlopun treeneihin mahtui kaikenlaista kivaa, tai siis kaikenlaista saattaa sittenkin olla vähän väärä ilmaisu, mutta kivaa viikonloppuun ainakin mahtui, vieläpä lähes kahdensadan kilometrin edestä! Perjantaina pääsin sarttaamaan vihdoin maantiepyöräilykauden kun lämpömittari kohosi kuuden asteen edestä plussan puolelle ja edellisviikonlopun lumisateiden jäänteet olivat teiltä viikon aikana hävinneet. Maaliskuun lopppuolihan on Oulun korkeudella todella aikainen ajankohta aloittaa maantiekausi, ja nyt ensimmäinen lenkki tulikin heitettyä pari-kolme viikkoa normaalia aiemmin. Yritin ottaa ensimmäisen ulkolenkin varovasti, mutta vajaa parituntinen pyörittely tuntui kuitenkin jaloissa, vaikka vauhti lenkillä ei totisesti päätä huimannut.

 

Lauantai aamuna oli puolestaan viiden kilometrin edestä tiedossa toisenlaista kivaa. Ohjelmavuorossa oli nimittäin jälleen perinteinen Iin Yrityksen testijuoksu. Olosuhteet juoksuun olivat maaliskuulle aivan parhaat; vain kevyt tuuli, lämpötila muutaman asteen positiivisella puolella ja tiekin lähes koko matkalta sulana. Edellisen kuun juoksussa jo kulki hyvin, joten olin odottanut tätä juoksua paljon, mutta sitten kaikki ei mennytkään ihan niinkuin toivoin. Juoksu ei ollutkaan sitä kivaa, hyvää kulkua mitä olin odottanut, vaan tuskaa ja ahdistusta lähes alusta loppuun. Aamupala ei ilmeisesti kerennyt ihan kokonaan sulaa, ja kärsin pistosta melkein koko matkan. Maalin lähestyessä vilkaisin sen verran kelloa, että huomasin ehkä kuitenkin juoksevani alle 22 min aikaa, joten viimeiseen liukkaaseen ylämäkeen ja pihan poikki armoton loppukiri. Maalissa saikin tuon kirin jälkeen oksentaa aamupalan jämiä ulos. Yök! Loppuaika 21:56 oli kuitenkin lähes 20 sekunnin parannus edelliseen juoksuun, mutta juoksusta ei kyllä jäänyt samanlainen hyvä fiilis hyvästä kulusta kuin edelliskuun juoksussa.

Onneksi vaikeudet juoksussa unohtuivat illan pyörälenkillä, jolla samainen kierros kuin edellisiltana kulki jo hieman parempaa vauhtiakin

 

Sunnuntainakin pääsi vielä ajelemaan, mutta jälkiviisaana täältä Finrexin kupin takaa voisi todeta, että reilun satasen maantielenkit kannattaa toteuttaa vasta sitten, kun oikeasti on maantiepyöräilylle sopivaa säätä tarjolla. Lämpötila pysytteli nollassa koko sunnuntain ja vaikka ensimmäiset 70km sivumyötäiseen kulkivatkin mukavasti, eikä aurngonpaisteessa palellut taisi viimeiset 30km vastatuuleen hoipertelua olla vähän liikaa. 

 

Toivottavasti ensiviikonloppuna pääsisi taas ajelemaan, eikä lumisade taas pilaisi hyviä teitä, kun vanha ystäväkin olisi tulossa Ouluun ja maantielenkkiäkin kerkesin jo ehdotella.

 

Tämä on sitä kivaa!
Maantielenkillä maaliskuussa,
 Kiiminkijoki vielä täydessä jääpeitteessä

Hiihtoa lomalla, Napapiirillä ja sohvalla

On se vaan aika hienoa, että Suomessa koululaisilla (ja opettajilla :) ) on viikon loma pelkästään hiihtämistä varten. Hiihtolomasta tosin on aikaa jo pari viikkoa, mutta se tuli käytettyä melkolailla nimensä mukaiseen tarkoitukseen, vaikka lppuviikosta lumet alkoivat Oulun seudullakin loppumaan ja kelit olisivat olleet jo melko soveliaat maantiepyöräilyllekin. Maantiepyöräilykausi jäi kuitenkin vielä avaamatta ja sen sijaan loppuviikosta haettiin lumipeitettä suksien alle vielä Syötteen suunnasta päiväreissulla Ovaskan pariskunnan kanssa. Parin tunnin ajomatkan jälkeen Oulun kesäkeli muuttui Syötteen talvikeleihin ja hiihtoladut olivat suurimmalta osin mitä parhaimmasssa kunnossa ja kolmetuntinen tuli hiihdeltyä melkein huomaamatta hyvässä seurassa. Reissulta jäi mieleen kytemään myös pieni ajatus seuraavana viikonloppuna hiihdettävästä Napapiirin hiihdosta, johon Heli ja Kimmo olivat nimensä jo listalle laittaneet.

Maantiepyöräilyäkin olisi voinut hiihtolomalla harrastaa,
 mutta nyt oli vielä maasturi alla.

Hiihtolomaviikko sujui määräpainotteisesti ja viikon aikana urheiluun käytettyjä tunteja kertyikin mukavasti 23 tunnin edestä. Seuraavalla viikolla lepäilin ja mietiskelin josko sinne Napapiirille pitäisi lähteä seuraavana viikonloppuna hiihtämään numerolapun kanssa. Lopullinen päätös osallistumisesta tuli tehtyä vasta perjantaina, kun sekä mieli että kroppa tuntuivat palautuneen hieman reippaamasta urheiluviikosta ihan hyvin.

Lauantaina aamulla suuntasin siis auton nokan Kemistä kohti Roovaniemeä ja Napapiirin hiihtoa. Matkaksi valikoitui 40km vapaalla, koska 60km saati sitten 90km olisivat vaatineet mielestäni vähän parempaa valmistautumista kuin edelllisillan karkkipussin syönnin tankkaustarkoituksessa.

Napapiirin hiihdon 40km:n matka käytiin kahtena 20km:n kierroksena, jossa latuprofiili oli suunnilleen puoleen väliin kierrossta loivaa nousua ja toinen puolisko laskuvoittoista latua. Ensimmäisen kierroksen puoleenväliin tuli hiihdeltyä melkolailla tasatyöntöä ohitellen muita hiihtäjiä, mutta toinen puolisko meni mukavasti muutaman miehen perässä, jotka harmittavasti kaarsivat 20km:n kohdalla jo maaliin. Toinen kierros meni sitten melko yksinäisissä tunnelmissa, mutta saipahan hiihtää omaa hiihtoa. Toinen kierros sujui noin minuutin nopeammin kuin ensimmäinen, joten melko hyvin voimat tuli jaettua. Loppuaika 2:07: ja sijoitus oli 9. Aina voi vähän jossitella ja tässä hiihdossa ainoa mikä olisi saattanut muutaman minuutin loppuaikaa parantaa olisi ollut parempi lähtöpaikka. Loppujen lopuksi kisasta jäi hyvä fiilis ja eipä noita reilun parintunnin vauhtikestävyysharjoituksia tule muuten tehtyä kuin numerolappu rinnassa.

Palautuminen hiihdosta sujui yllättävänkin nopeasti ja viimeviikolla onkin ollut selvästi hieman parempaa menoa juoksulenkeillä kuin aiemmin talvella, joten ehkäpä kuntokin kohosi taas kisan myötä pykälän ylöspäin. Viikon päästä juoksukuntoa taas sitten testataan Iissä vitosen testijuoksulla.

 

Hiihtoa on tullut mukavat määrät talven mittaan pienoisesta lumipulasta huolimatta ja mikäli itse ei ole ladulle päässyt on televisiosta tullut katsseltua muiden menoa sitäkin enemmän, kuten vaikkapa viikonlopun SM-hiihtoja, joita on mielestäni vähintäänkin yhtä kiva seurata kuin maailmancupin osakilpailujakin!

 

Pikkuhiljaa pitäisi alkaa ottamaan pyörä alle suksien sijasta.. televisiostakin kun alkaa tulla jo enemmän pyöräilyä kuin hiihtoa, mutta jos sitä vielä pari lenkkiä suksien kanssa..

Vielä (taas) riittää lunta.

KemTU-uinnit, pitkää lenkkiä ja dopingtestiä

Kaksi viikkoa sitten starttasin taas vuosien tauon jälkeen uintikisoissa. Alunperin suunnitelmissa oli osallistua tuona viikonloppuna Haukipudashiihtoon (35km V), mutta huonojen lumiolosuhteiden vuoksi hiihto peruttiin. Onneksi uimahalleissa on aina vakio-olosuhteet evätkä huonot talvet, eivätkä kesätkään ole este kisojen järjestämiselle.

 

Lopetin kilpauinnin virallisesti 2005, mutta siirryttyäni triathlonin pariin uintilisenssi on ollut taskussa satunnaisesti, viimeksi muistaakseni vuonna 2010, jolloin tuli uitua enemmänkin. Tänä talvena olen hypännyt altaaseen kaksi kertaa viikossa KemTU:n ykkösryhmän mukana. Uintikilsat ovat siis melko maltillisia, n.8-9km/vko, mutta laatua näissä treeneissä onneksi on ihan mukavasti, tästä pitää huolen muut ryhmän uimarit, pieni kilvoittelu kovempien vetojen aikana ja valmentaja Mantsu (ja Ansku), joka jaksaa aina olla mukana altaan reunalla! Ihailtavaa vapaaehtoistyötä urheilun hyväksi!

 

Mutta sitten itse kisoihin. Urakoin kisaviikonlopun aikana kaikki vapaauintimatkat, mitä vain oli tarjolla, mukaanlukien viestit. Lauantaina kisat alkoivat klo 11:00 olin hallilla jo hyvissä ajoin ennen verryttelyjen alkamista, koska 200vu oli kisojen ensimmäinen laji ja vuosien tauon jälkeen minulla ei tietenkään ollut kisoihin minkäänlaisia tilastoaikoja ja jouduin starttaamaan kaikki lajini ensimmäisessä erässä noin 15 vuotta nuorempien uimarityttöjen kanssa. 200m vu kulki ihan mukavasti, tosin hieman epätasaisella vaihdinjaolla aikaan 2:27:41. Lauantain toinen lajini oli 50m vu, joka erityisesti meni kivasti ja löin käden maaliin ajasssa 30:57. Lauantaipäivän päätti 4x50m skuv, jossa uin vielä 50vu, muistaakseni 31.2.

 

Sunnuntaina kisat alkoivat klo 10:00 viesteillä. Naisten 4x50m vuv oli ensimmäinen laji. Uin viestin  kolmannen osuuden vähän päälle 31 sekunnin. Viestin jälkeen henkilökohtaiset lajit alkoivat 100m vaparilla ja minä olin tietenkin ensimmmäisessä erässä mukana. Viestin ja oman 100m vu startin väliin jäi hurjat 10min aikaa palautella, kiire siis oli, eikä esimerkiksi vaatetta kerennyt laittaa päälle tässä välissä ollenkaan. Satanen taittui aikaan 1:07:98. Parempaa odotin, mutta edellispäivä ja viesti painoi kyllä vähän käsissä. Viimeinen henkilökohtainen lajini oli 400m vu, joka meni aikaan 5:16:31. Kisat päätti 4x200m vuv, jossa kellotin vielä lentävällä lähdöllä ajaksi 2:29:03.

 

 

Kisat sujuivat ihan mukavasti. Tuli nähtyä mikä on oma taso tällä uintimäärällä. Ilmeisesti tason saa pidettyä tässä, mutta mitään kovin suurta kehitystä on turha näillä uintimäärillä odotella. Eihän se ihan hirveästi mieltä ylennä, että kymmenen vuotta sitten uiduista ajoista jää rutkasti, mutta toisaalta triathlonkisoissa olen pärjännyt Suomen kisoissa kärkiporukoissa näilläkin vauhdeilla. Vanhoja ja nykyisiä untikavereita oli kisoissa paikalla toimitsijoina mukavasti ja oli kiva vaihtaa kuulumisia lajien välillä. Myös Hurulan teräsmiesperhe Kuopiosta oli kisailemassa, joten ihan yksinäisenä triathlonistina ei tarvinut kisoissa olla.

 

Kisojen jälkeen oli muutama hektinen työviiko ja tälläviikolla kerkesin sairastaa muutaman päivän flunssankin. Onneksi tälläkertaa kolme lepopäivää viikolla riitti. Eilen treenailin jo ihan normaalisti ja Ouluhallin aamun ratavuorolla sai nostattaa vähän sykettäkin pyörän päällä.

 

Tänään puolestaan oli vuorossa pitkä lenkki, jonka toteutin hiihtämällä. Ennakko-odotukset ladun kunnon suhteen eivät olleet kovin korkealla ja vastoin tapojani huristelin autolla vähän kauemmas sisämaahan hiihtoladuille. Onneksi ennakko-odotukset pettivät ja ladun kunto olikin mitä erinomaisin. Aurinkokin paisteli ja pakkasta asteen verran, niin mikäs siinä oli hiihdellessä. Matkaa kertyi kevyesti hiihdellen taukojen kanssa 53km tasan neljään tuntiin.

 

Kotiin kerettyäni olin juuri tullut suihkusta, kun ovelle koputeltiin. Juha joutui avaamaan oven, koska en itse ollut vielä edes pukeissa. ADT:n väkihän se siellä kyseli dopingtestiä. Viimeksi kävivät muistaakseni toissa kesänä, mutta silloin olivat Juhan perässsä. Näytehän ei ihan heti ollut tullakseen, kun olin juuri sen neljä tuntia hiihdellyt menemään ja olen melko huono juomaan lenkillä. Saatiin näyte kuitenkin lopulta purkitettua ja muistoksi vaihteeksi kiva heijastin. Tässähän alkaa kuvittelemaan olevansa ihan oikea urheilija, kun kotiin asti tulevat. :)

 

Juoksua testaamassa

Viime lauantaina laitoin numerolapun rintaan ensimmäisen kerran sitten lokakuun, kun käytiin Veeran kanssa Iissä juoksemassa Iin Yrityksen perinteinen testijuoksu. Iin testijuoksut ovat eräänlainen talvisarjajuoksu,  jossa aina lokakuulta huhtikuulle kuun viimeisenä lauantaina klo 11:00 pamahtaa lähtökäsky 10km:n juoksuun ja klo 11:05 startataan 5km:n juoksuun. Säästä riippumatta.  Itse olen juossut Iissä jo ainakin kolmena talvena säännöllisen epäsäännöllisesti. Viime talven juoksuista ahkeroin muistaakseni ainakin viisi, kun taas tälle talvelle viimelauantain juoksu oli ensimmäiseni. Sää ei nimittäin ehkä estä lähtökäskyä tapahtumasta, mutta mitä ilmeisimmin se on ainakin minua estänyt aiempiin juoksukertoihin osallistumasta. En koe kovin motivoivana juosta lumisateessa  ja tuiskussa tai kovassa pakkasessa itseänsä läkähdyksiin ja saada  sääolosuhteiden vuoksi kellotettua heikko loppuaika.  

 

Viime lauantaina keli oli kuitenkin mitä mainioin tammikuun juoksuun; pakkasta vain neljä astetta ja tuulikin oli mieluisaan suuntaan, eli menomatkalla vastainen ja takaisintullessa myötäinen. Verryttelyssä juoksu tuntui varsin hyvältä, mutta silti mitään käsitystä mahdollisesta loppuajasta en osannut alkaa spekuloimaan ja en tiennyt oliko hyvä tuntuma mahdollisesti vain  harhaa, koska koko viikolla en ollut pässyt ulos juoksemaan. 

Starttihetkellä
Kuva: Teija Soini

 

10km:n taittajat säntäsivät matkaan ja me vähäiset viiden kilsan juoksijat aloimme odotella omaa vuoroamme. Juoksu lähti alusta asti liikkeelle hyvin. Pääsin alun vastatuuliosuuden juoksemaan peesissä, mutta kilsan kyltillä eroa alkoi tasaisesti kertymään, oma vauhti pysyi kuitenkin koko ajan samana ja juoksu tuntui mukavalle ja helpolle. Kerkesin yllätyksekseni jopa nauttimaan? hyvästä juoksufiiliksestä matkan aikana. Ehkä 5km:n juoksu pitäisi saada mentyä vielä vähän enemmän raastofiiliksellä, mutta olin kulkuun vain erittäin tyytyväinen. Loppuaika 22:13 miellytti myös, sillä talvikelillä en ole lujempaa ikinä edes juossut. Loppuaikaa enemmän arvostin kuitenkin hyvää juoksufiilistä, minkä kisan aikana kerkesin löytämään. :) Seuraavan kerran etenen varmuudella aikaa vastaan kahdenviikon kuluttua. Lajivalinta vain vielä vähän mietityttää...

Rataa kiertämässä

Herätyskello on soinut minulla kahtena edellisenä lauantaina klo 6:00. Aikainen aamuherätys ei ole kovin paljon haitannut, sillä tiedossa on ollut puolitoistatuntia hauskuutta keskellä talvea. Ouluunkin on nimittäin vihdoin saatu ratavuoro pyöräilijöille ja maantiepyöräni ei tarvitsekaan levätä liikkumatta koko talvea tänävuonna. Tilaisuus ajaa keskellä talvea maantiepyörää Oulussa ei todellakaan ole mikään itsestään selvyys. Kuulopuheiden mukaan Ouluhallissa on edelliskerran ajettu ratavuoron merkeissä minun ollessa 1-vuotias, joten onhan tuosta aikaa vierähtänyt.

Ensimmäinen ratatreeni sujui vielä melko maltillisissa merkeissä välillä itsekseni ajellen, välillä miesten peesijunaan hypäten. Viime lauantaina ajo sujui kuitenkin jo vanhasta tottumuksesta lähes koko vuoron ajan miehiä peesaillen. Vajaassa puolessatoistatunnista Ouluhallia tuli kierrettyä noin 150 kierrosta, mittarin näyttäessä 47km. Tähän päälle reippaampi muutaman kilsan juoksu olisi varmasti ollut hyvä, mutta edellispäivän hieronta tuntui pohkeissa sen verran, että loppuverryttelynä toimi tälläkertaa rento 400m uinti ja yksi lasku vesiliukumäestä. :)

Äkkiseltään voisi kuvitella, että reilun 300m radan kiertäminen pyörällä reilusti yli 100 kierrosta ympäri olisi puuduttavan tylsää, mutta kyllähän tuossa sai ihan oikeasti tuntumaa kammen pyörittämiseen. Rataa voi kiertää jopa 40km/h vauhdilla ja pyörän kallistuminen kaarteissa vain lisää hauskuutta! Tuleehan tuossa samalla pyörän hallintataitojakin harjoitettua ja ajamiseen keskittyminen on ihan eri luokkaa kuin trainerilla ajellessa. Huomenna on taas lauantai, mutta yleisurheilukisojen takia vuoroa ei ole. Aamulla varmaankin nukun vielä samaan aikaan, jolloin viikko sitten oli jo hyvä treeni tehtynä! Helmikuussa vasta seuraavan kerran pääsee maantiepyörä liikkeelle.

Salil eka, salil vika

Joulu tuli ja meni ja lomakin alkaa olla jo kohta lopuillaan. Joululoman suunnitelmiini kuului alunperin runsaasti hiihtoa, vähän juoksua sekä muuutama uinti ja jumppa. Lumipula, joka jouluaaton jälkeen ei ole Oulun seudulla mahdollistanut hiihtämistä on kuitenkin edelleen ajanut minut normaalia useammin jumpppailemaan salille.

Koska Kimmoa kiinnosti millaisilla painoilla salilla kyykkäilen, ajattelin kirjoitella tänne voimaharjoittelustani hieman enemmänkin. Aluksi täytyy tunnustaa, että mikäli johonkin triathlonharjoittelun osa-alueeseen pitäisi perehtyä enemmän, olisi se kohdallani kyllä ensisijaisesti nimenomaan voimaharjoittelu.

Tälle kaudelle sain yhteistyökumppaniksi Bodycenterin Kemissä, jossa siis vietän aikani työviikkoina maanantaista perjantaihin. Uuden salin, Liukkaiden kelien ja lumipulan vuoksi olen siis viimeaikoina löytänyt itseni edellisvuosia useammin salilta.

Voimaharjoitteluni jakautuu siten, että syksyn ajan ja vielä nyt tammikuun alussakin teen kestovoimaharjoittelua, jossa teen 3x n.20 toistoa/liike ja liikeitä tulee 8-10 riippuen käytettävissä olevasta ajasta. Palautukset pitäisi pitää lyhyinä, mutta joskus laiskottaa laitteet ovat varattuina ja tauot venyvät. Yleensä sarjan kahta liikettä vuorotellen. Kuntopiirimäisempi tapa voisi olla parempi, mutta se on tuntunut hankalalta toteuttaa, koska yleensä salilla on sen verran muutakin porukkaa.

 

Kestovoimajakson jälkeen tulee lyhyt perusvoimajakso, jossa samoissa liikkeissä kuin kestovoimaharjoituksissakin painot nousevat ja toistot vähenevät 3x10-12 toistoa kohtuullisella palautuksella. Perusvoimajakso voi olla vähän turha kestävyysurheilijalle, sillä tämähän kasvattaa eniten lihasmassaa, mutta tuskinpa minusta mitään kovin isoa lihaskimppua muutamassa viikossa tulee, vaikka kävisinkin heiluttelemassa painoja useammin kuin ennen. Teen tämän jakson siirtymänä ennen maksimivoimaharjoittelua. Ajattelen  niin, että lihakset tottuvat perusvoimajakson aikana hieman kovempaan kuormitukseen, kuin jos siirryttäisiin suoraan kestovoimasta maksimivoimaan. En tiedä onko näin, mutta ajatuksen tasolla ainakin tuntunut järkevältä. Tuskinpa ne lihaksetkaan niin paljon muutamasta viikosta kasvavat.

Viimeiseksi keväällä tulee siis maksimivoimajakso, jonka jälken siirrän huomioni entistä enemmän lajivoimaharjoituksiin ja jospa ensikesänä jaksaisin tehdä kuntopiiriä vaikka kerran viikossa... Minulla tahtoo aina kesällä ja kisakaudella jäädä lihaskuntoharjoitukset pois kokonaan. Lajivoimaharjoituksia, kuten käsivetoja uinnissa ja isolla tuumalla pyörällä ajamista tulee tehtyä säännöllisen epäsäännöllisesti myös talvella.

 

 

Tässä vielä esimerkkinä parin viikon takainen salitreenini:

1.Juoksu juoksumatolla 20min
2.Core 20min (Selkä ja vatsalihasliikkeitä vaihtelevasti oman kehon painolla tai hyvin pienillä lisäpainoilla lattialla)
3. Kestovoimaharjoitus 3xn.20toistoa
       -Kyykky  (45kg-45kg-50kg) ( tuo 50kg on siis se ennätys:) )
       -Hauiskääntö (vapailla painoilla 2x8kg)
       -Takareisilaite  (20kg)
       -Ojentajat  (35kg)
       -Askelkyykky ( 2x10kg käsissä)
       -Olkapäät  ( 7kg-7kg-6kg) (toisessa sarjassa meni vain 16 toistoa)
       -Pohkeet (Lankulle nousu, 15kg levypaino kädessä)
       -Ylätalja (35kg)
       -Penkki  (25kg)
4. Loppuverra spinningpyörällä 10min
5.Nopeat venyttelyt 5min

Yhteensä aikaa meni 1h 40min